Miksi emme armahda lapsiamme?

Hannu Wester

Ihmettelen tätä nykymenoa, kun ihmisistä puristetaan kaikki mehut. Opettajat ovat nyt jo alkulukuvuodesta monesti sekoamassa kaiken kiireen ja siitä johtuvan hulluuden keskellä. Koulutusta, koulutusta ja jatkuvaa "koko elämän jatkuvaa opiskelua!".

Kun nyt oli Suomessakin uutinen, että muualla Euroopassa lapset tekevät kolme tuntia kotitehtäviä, niin tämä hypnoosi imaisi osan suomalaisista opettajista. Ajatellaan, että tässä olisi jotakin järkeä orjuuttaa lapsia ja saada heidät stressaantumaan jo lapsuudessa. Olemme itse ajautuneet helvetin myllyyn mammonan palveluksessamme ja tälle samalle mammonan alttarille haluamme uhrata lapsemme, omat ja vieraat.

Kolme tuntia kotitehtäviä on lasten kiduttamista. Miksi olisimme yhtä tyhmiä kuin muut eurooppalaiset. Emmekö voi armahtaa lapsiamme? Jos annamme kolmen tunnin läksyt, niin niiden tarkastamiseen menee myös se kolme tuntia eli puolet koulupäivästä.Missä välissä opetamme uudet asiat. Olemmeko niin aaseja, että kuormitamme itseämme ja pakotamme vielä lapsemmekin uhraamaan lapsuutensa kulutusjuhliimme ja markkinavetoiseen paratiisiimme joka muuttuu helvetiksi.

Joku luonnoitsija ihannoi Japanilaisia. Sitä miten he uhraavat koko elämänsä jollekkin yritykselle. Tämäkö on sitten jotain kadehdittavaa ja korkea-arvoista. Se on harakirin tekemistä. Kunniaitsemurhaa turhuuden markkinoiden tähden.

Armahdetaan lapsiamme! Annetaan kotitehtäviä korkeintaan puolen tunnin edestä. Tai ei ollenkaan. Olemme itse ajaneet itsemme sellaiseen pisteeseen, että teemme kotona työtämme vapaa-ajalla. Armahdetaan lapsemme, vieraat ja omat, tältä samalta hulluudelta! Samalla armahdamme myös itseämme, kun aikaa jää opetukselle.

5

464

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ope

      oppilaitani tekemään läksyjä kolmea tuntia päivässä. Jos meillä Suomessa kerran on hyvät oppimistulokset, miksi motivaatio pitäisi tappaa?

      Onko sinulla kenties joku konkretia?

      • Raili-ope

        "niin tämä hypnoosi imaisi osan suomalaisista opettajista" (Näin kirjoitti ni. Wester) Osan ei ole kaikki. Ajattelisin, että jos on oikein kova halu edetä uralla ja vielä paukkuja jäljellä, niin silloin ottaa helpommin vastaan kaiken maailman älyttömyydet.


    • Kielenopettaja

      On varmaan hyvin kulttuurisidonnaista, että kuinka eri maissa vanhemmatkin ovat tottuneet osallistumaan lastensa koulutyöhön ja kuinka heillä on siihen aikaa ja muita edellytyksiä. Minusta on ollut hyvä, että koululaitos on minut hyvin pitkälti armahtanut tältä tehtävältä, koska olen aina ollut töissä, ja kotona riittää yllin kyllin tekemistä ilman lasten koulutehtävien kanssa vääntämistäkin. Kuitenkin esim. oma äitini oli hyvin kunnianhimoinen tässäkin asiassa.

      En toisaalta pidä pahana sitä, että jos vanhemmat ovat kiinnostuneita, niin heitä voi hieman ohjata tässä tehtävässä vaikkapa ala-asteella. Tämä on toisaalta aika vaikea tehtävä, koska yleispäteviä ohjeita on hankalaa antaa. Emmehän aina voi tietää, että mitä seuraamuksia lapselle voi pahimmillaan olla, jos antaa hyvin jyrkät ohjeet. Jotain hyvin ympäripyöreää kannattaa ehkä miettiä eri oppiaineiden osalta, koska vahemmatkin tulisi saada kuitenkin kiinnostumaan lapsensa koulunkäynnistä myönteisellä tavalla. Lapsi itse pitäisi tietysti ensisijaisesti kasvattaa oman oppimisensa ja omien kotitehtäviensä asiantuntijaksi.

      Minä olen yleensä antanut mahdollisuuden jatkaa tunnilla käsiteltyä aihetta rauhassa kotona, jos vaikkapa tunnilla ei ole syystä tai toisesta voinut keskittyä, tai sitten on saanut etukäteen valmistella jotain seuraavan tunnin aiheeseen liittyen. Aina on sitten taitavasti toimittava tunnilla niin, että kotitehtävä ei muodostu pääasiaksi, koska kaikki eivät kuitenkaan ole sitä tehneet. Kaikkein älyttömintä on pitää kirjaa näistä laiminlyönneistä (esim. numeroa varten) eikä sitten missään vaiheessa kuitenkaan työstää näitä ongelmatapauksia esim. ilmoittamalla kotiin tai järjestämällä tukiopetusta.

      Oppitunteja on mielestäni turha käyttää menneen märehtimiseen siltä osin, että kirjaa laiminlyöntejä. Hyvä on kuitenkin luoda yleissilmäyksiä ja vaikkapa kiitellä ahkeria oppilaita. Kun tehtävät tarkistetaan yhteisesti (ainakin osa niistä), saavat kaikki tarpeellista kertausta, oppivat kuuntelemaan ja osallistumaan keskusteluun ynnä muuta. Tauluunkin on kiva kirjoittaa joidenkin oppilaiden mielestä, samoin kalvoon. Vanhoja hyviä menetelmiä on aivan suotta unohdettu.

      On aivan käsittämätöntä, että tänä päivänäkin peruskoulussamme jotkut pitävät opetusmenetelmänä kirjallisia läksynkuulusteluja lähes joka tunnin alussa. Usein nämä ovat lisäksi täysin käsittämättömiä irrallisia sanaluetteloita, jotka antavat jopa vääriä merkityksiä ja sisältöjä sanoille. Uusiin oppimateriaaleihin nämä sopivat erityisen huonosti. Perusteluna voi olla, että osa oppilaista on niin heikkoja, että eivät muuta opi!

      Minä aikoinani harrastin myös sanakokeita, mutta vasta sen jälkeen, kun kaikki tehtävät oli tehty ja tekstejä tosiaankin työstetty. Totesin ne täysin turhiksi, koska kaikki osasivat kaiken, jotka ylipäätään mitään tekivät asioiden eteen tai olivat olleet koulussa. Nykyisin oppimis- ja tiedonkäsitys on toinen (paitsi ajan osalta). Tämä näkyy juuri mm. oppimateriaaleissa, niissä tulee paljon, mutta asiat kertaantuvat. Silti jotkut haluavat vaihtaa materiaalin suppempaan voidakseen palata entiseen sanakoekäytäntöön. Mikä siis oli turhaa sekin johtuen suppeammasta materiaalista ja riittävästä oppimisajasta.

      Minulle näistä käytännöistä on ollut lähinnä ala-asteella seuraamuksena haukkuja vanhempien taholta. Jotkut oppilaat ja vanhemmat eivät enää tyydy esim. kasiin numerona vaan kymppejä pitäisi saada pikkukokeista. Joku oppilas ja koti on voinut parikin vuotta elää harhassa, että hyvin menee, ja järkytys on ollut kauhea ensimmäisen kattavamman kokeen jälkeen. Oppimisvaikeudet ovat voineet tulla esiin vasta tätä kautta. Mutta perimmältään on kyse myös siitä, että pohja on puuttunut.

      Miettikää hyvät kollegat sitäkin puolta, että joku teistä ei saisi laiskan mainetta koko kylän silmissä. Joskus ovat myös ala-asteen luokanopettajat tulleet sanomaan, että se ja se oli sitten hyvä ja vaativa kielenopettaja. Tämä sopisi paremmin minun iäkkään äitini suuhun, kun tietää, että mihin se perustuu. Äiti on minun armahdettava, koska hän on maallikko, lisäksi lukihäiriöinen, omasta mielestään "täydellinen kielenosaaja", joka ei kuitenkaan mitään kieliä osaa. Näin siis olivat asiat 60 vuotta sitten ja jossain edelleen tänä päivänä.

      Keskustelin paikkakunnalla, jossa tämä ilmiö minua erityisesti on häirinnyt, sekä erityisopettajan että koulupsykologin kanssa näistä kielenoppimisen ongelmista. Erityisopettaja totesi, että ehkäpä hälisevät oppilaat saadaan edes hetkeksi hiljaisiksi, kun käytetään suuri osa tunnista kirjallisiin läksynkuulusteluihin. Psykologi puolestaan tiesi kertoa, että toisinaan oppimisvaikeudet tulevat esiin vasta lukiossa. Kuinka pitkälle voidaan siis mielestänne mennä opettajan pedagogisessa vapaudessa? Kuinka saada "turpa umpeen" vanhemmilta ja kollegoilta, jotka hälisemistä vaikkapa kielitunneilla kyttäävät tietämättä yhtään mitään asioista? Jos opettaja ei tätä kestä, on muitakin työpaikkoja tarjolla esim. lukioissa, joissa tosin niissäkään ei aina hiljaista ole ollut ainakaan minun poikaryhmissäni.

    • Tokaluokan ope

      Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsilla on muutakin elämää kuin koulu! Koulussa pääpaino on opiskelussa (ei siis hauskanpidossa, retkissä sun muissa) ja pääosa koulutyöstä tehdään koulussa. Kotiin jää ehkä hiukan läksyjä "muodon vuoksi", ehkä näillä pienillä lähinnä läksyrutiinin oppimisen vuoksi.

      Vapaa-aika harrastuksineen ja leikkeineen on lapselle tärkeää, ei sitä pidä käyttää useiden tuntien läksynpänttäykseen.

      Joskus tekisi mieli kyseenalaistaa koko läksykäytäntö, mutta se olisi kaiketi jo liian radikaalia.

      • Seppo

        Tai ehkäpä radikaalia, mutta miksi se olisi vähemmän järkevää kuin antaa läksyjä. Emmekö uskalla tehdä omatuntomme mukaan. Onko ammattillisuus syömässä ihmisyytemme?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7896
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      448
      2170
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      227
      2082
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1658
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1221
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1197
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1067
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      828
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      712
    10. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      710
    Aihe