Olemme seurusteleva pari, joka kasvat suunnittelee yhteenmuuttoa. Meillä on molemmilla lapsia aiemmasta suhteesta. Olemme seurustelleet reilun vuoden, ja yhteenmuutto voisi olla ajankohtainen joskus kesän jälkeen.
Lapset tulevat toimeen hyvin keskenään, samoin meidän aikuisten kanssa. Minulla on lapsia kaksi ja miehellä yksi. Mies on lapsensa kanssa vain joka toinen viikonloppu, mikä olen lasten kanssa enemmän kuin joka toinen viikko.
Miehen lapsi on vanhempi kuin minun kuopus, mutta sekä mies että tietojeni mukaan myös lapsen äiti kohtelevat monessa asiassa hyvin vauvanomaisesti. Lapsi on n. 4v.
Esimerkiksi lapsi nukkuu pääsääntöisesti sekä äitinsä että isänsä luona vanhemman vieressä, koska on ilmoittanut ettei halua nukkua omassa sängyssä. Lisäksi lapsi juo maitoa iltaisin tuttipullosta. Hän käyttää öisin vaippaa, vaikka pissaa ei yöllä tule, eli vain varmuuden vuoksi. Hän ei käy itsenäisesti pissallakaan, vaan haluaa sinne aikuisen mukaan. Hän osaisi pukeutua itse, mutta häntä autetaan. Hän osaa syödä itse, mutta usein isä syöttää lasta. Hänet nukutetaan sekä päiväunille että yöunille niin että maataan itse vieressä, joskus jopa tunnin ajan. YMS.
Tässä siis esimerkkejä siitä, miten miehen lasta hoidetaan. Minä sen sijaan suosin kasvatuksessa lapsen tukemista itsenäiseksi osaajaksi. Annan paljon hellyyttä, aikaani ja läheisyyttä, mutta kannustan lapsia myös kasvamaan, enkä pysymään vauvoina.
Minun 3v esimerkiksi noissa asioissa toimii hyvin eri tavalla, ja edellytänkin sitä. Samoin on toiminut esikoinen aikoinaan siinä iässä.
Ongelma tulee siinä, kun vietämme aikaa yhdessä, ja yhteen muuttoa ajatellenkin, niin yhdessä kodissa ei voi olla eri säännöt lapsilla. Jos sanon esimerkiksi omalle lapselleni että höpö höpö, en syötä, vaan syöt reippaasti itse, niin mitä siitä seuraa, jos vieressä vanhemmalle lapselle lusikoidaan ruoka suuhun... Tai illalla kun mennään nukkumaan, niin yksi lapsi pitää nukuttaa viereen, kun muut on opetettu menemään kiltisti omaan sänkyyn.
Miehen lapsi on mukava ja fiksu, mutta koen että mies ja hänen exänsä tekevät lapselle karhunpalvelusta yrittämällä pitää häntä vauvana.
En tiedä miten voisin asista puhua, kun en missään nimessä halua syyllistää miestä, joka omien kykyjensä ja kokemuksensa tiimoilta varmasti yrittää parhaansa. Vanhemmuus on arka aihe, eikä kukaan halua kuulla läheisiltä arvostelua omaa kasvatustapaansa kohtaan.
Ja mikäli joku kommentoi, että onko pakko muuttaa yhteen... No ei toki ole pakko, mutta me rakastamme toisiamme, meillä on yhteiset haaveet ja unelmat ja tulemme kaikki hienosti toimeen keskenämme. Yhteinen talo on yksi unelmistamme. Etenemme kuitenkin nyt rauhassa, ja tätäkin lapsiin liittyvää asiaa on tässä vielä aikaa miettiä.
Minun mielestäni olisi hyvä, jos meillä olisi mahdollisimman samanlaiset tavat jo ennen yhteen muuttoa. Muuten meidän kasvatustapamme on samankaltainen (samankaltaiset rangaistukset huonosta käytöksestä yms.), joten siinä ei ole ongelmaa.
Lapset tulevat toimeen hyvin keskenään, samoin meidän aikuisten kanssa. Minulla on lapsia kaksi ja miehellä yksi. Mies on lapsensa kanssa vain joka toinen viikonloppu, mikä olen lasten kanssa enemmän kuin joka toinen viikko.
Miehen lapsi on vanhempi kuin minun kuopus, mutta sekä mies että tietojeni mukaan myös lapsen äiti kohtelevat monessa asiassa hyvin vauvanomaisesti. Lapsi on n. 4v.
Esimerkiksi lapsi nukkuu pääsääntöisesti sekä äitinsä että isänsä luona vanhemman vieressä, koska on ilmoittanut ettei halua nukkua omassa sängyssä. Lisäksi lapsi juo maitoa iltaisin tuttipullosta. Hän käyttää öisin vaippaa, vaikka pissaa ei yöllä tule, eli vain varmuuden vuoksi. Hän ei käy itsenäisesti pissallakaan, vaan haluaa sinne aikuisen mukaan. Hän osaisi pukeutua itse, mutta häntä autetaan. Hän osaa syödä itse, mutta usein isä syöttää lasta. Hänet nukutetaan sekä päiväunille että yöunille niin että maataan itse vieressä, joskus jopa tunnin ajan. YMS.
Tässä siis esimerkkejä siitä, miten miehen lasta hoidetaan. Minä sen sijaan suosin kasvatuksessa lapsen tukemista itsenäiseksi osaajaksi. Annan paljon hellyyttä, aikaani ja läheisyyttä, mutta kannustan lapsia myös kasvamaan, enkä pysymään vauvoina.
Minun 3v esimerkiksi noissa asioissa toimii hyvin eri tavalla, ja edellytänkin sitä. Samoin on toiminut esikoinen aikoinaan siinä iässä.
Ongelma tulee siinä, kun vietämme aikaa yhdessä, ja yhteen muuttoa ajatellenkin, niin yhdessä kodissa ei voi olla eri säännöt lapsilla. Jos sanon esimerkiksi omalle lapselleni että höpö höpö, en syötä, vaan syöt reippaasti itse, niin mitä siitä seuraa, jos vieressä vanhemmalle lapselle lusikoidaan ruoka suuhun... Tai illalla kun mennään nukkumaan, niin yksi lapsi pitää nukuttaa viereen, kun muut on opetettu menemään kiltisti omaan sänkyyn.
Miehen lapsi on mukava ja fiksu, mutta koen että mies ja hänen exänsä tekevät lapselle karhunpalvelusta yrittämällä pitää häntä vauvana.
En tiedä miten voisin asista puhua, kun en missään nimessä halua syyllistää miestä, joka omien kykyjensä ja kokemuksensa tiimoilta varmasti yrittää parhaansa. Vanhemmuus on arka aihe, eikä kukaan halua kuulla läheisiltä arvostelua omaa kasvatustapaansa kohtaan.
Ja mikäli joku kommentoi, että onko pakko muuttaa yhteen... No ei toki ole pakko, mutta me rakastamme toisiamme, meillä on yhteiset haaveet ja unelmat ja tulemme kaikki hienosti toimeen keskenämme. Yhteinen talo on yksi unelmistamme. Etenemme kuitenkin nyt rauhassa, ja tätäkin lapsiin liittyvää asiaa on tässä vielä aikaa miettiä.
Minun mielestäni olisi hyvä, jos meillä olisi mahdollisimman samanlaiset tavat jo ennen yhteen muuttoa. Muuten meidän kasvatustapamme on samankaltainen (samankaltaiset rangaistukset huonosta käytöksestä yms.), joten siinä ei ole ongelmaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Luulen, että ongelmasi poistuu itsestään, ettekä ole enää kesän jälkeen muuttamassa yhteen.
En oikeen osaa auttaa, siis tiiä että miten miehelle puhut tai mitä sanot. Mutta pakko sanoo että on hienoa, että jotkut sentään miettii näitä hommia ennen yhteen muuttoa!!! Just näin! Lapsille hiljalleen ne samat säännöt ja sovitaan hommat, niin ei tule sitten lapsille tai aikusillekaan mitään shokkihoitoa kun jo asutaan saman katon alla!!!!!! Oikea tie. Toivottavasti mies kuuntelee rakentavasti, ja esität asian rakentavasti.
Sinä teet pmasi kanssa miten lystäät, ja mies ja ex vaimo oamalla tavalla! Sulla ei ole oikeutta alkaa haukkumaan toisen lapsia ja heidän tapojaan,. On kumma miten miehen lapset ovat aina niitä kauheita likaisia, hirveitä ja aina haukkumisen kohteita...
Sinä et puutu miehen lapsetn elämään hoida vaan omasi jos kykenet.
Meneppä hoitoon ja pian ennekuin miehen lapsi kärsii.
Eikös tuo aloittaja kehunut miehen lasta? Vai onko sulla lukihäiriö? Kyse oli vaan kasvatustavoista ja eroista niissä.
Minä ihailen miehen lasta, enkä ole häntä haukkunut millään tavalla. Kuten kirjoitin, uskon että lapsen vanhemmat tahtomattaan tekevät lapselle karhunpalveluksen, kun pyrkivät pitämään vauvana. Lapsi osaisi jo paljon asioita, joita hänen ei anneta tehdä itse, eikä lasta kannusteta oppimaan lisää.
Ja kun suunnitteilla on yhteinen koti, niin ihan jokaisen lapsen henkisen kasvun takia on ehdottoman tärkeää oppia, että heitä kohdellaan samojen periaatteiden ja kunnioituksen mukaisesti. En halua koskaan että miehen lapselta vaaditaan mitään, mitä ei vaadita myös minun lapsiltani. Sama pätee toisinpäin.
En tietenkään voi vaikuttaa siihen, mitä lapsen äiti tekee omassa kodissaan. Varmasti kuitenkin rakastava äiti, ja tapoja on monia. Nyt on kyse vain siitä, että miten meidän kodissa toimitaan.
Miehen lapsi on ihana. Hän ei todellakaan ole likainen tai hirveä. Ja kyllä kykenen huolehtimaan lapsistani, ei ole ongelmaa.:)
En ymmärrä miksi minun pitäisi mennä hoitoon. Asiani ovat ihan mallillaan.:)
Mistä näitä provo aloituksia oikein kehkeytyy? Ei päivää, etteikö joku yritä provosoida varsinkin miesten exiä kärjistetyillä puppupuheilla, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa, liekö koskaan edes elellyt uudessa suhteessa missä on lapsia toisella. Epäilen.
Naisten vikahan on yleisesti huudattaa tosiia naisia ja nainen on naiselle susi yleensäkin.
Onneksi on niitä, jotka nauravat yrityksille, mutta valitettavasti on niitäkin, joihin sattuu kun kuvittelevat, että se on totta... mielenkiintoista.
Jotkut vaan loukkaantuvat herkemmin kuin toiset. Mutta tällä näitä puheita ei kannata ottaa todesta, pelkkää ajankulua heille jotka satuja keksivät.
Miksi ihmeessä kuvittelet, että hyvinkin asiallinen ja jokaisen lapsen parhaaseen pyrkivä aloitukseni on provo? Erikoista.
Minä en muuten ole koskaan edes tavannut miehen exää. Minä tiedän hänestä vain sen, mitä mies on hänestä kertonut. Mistään exien yksityiskohdista meillä ei ole tapana jauhaa. Enkä ota henkilökohtaisesti kantaa tuohon exään ihmisenä. Eiköhän kaikissa ole myös paljon hyvää, hänessäkin.:)
Minä olen kiinnostunut vain siitä, että kaikki kolme lasta, sekä tietysti minä ja mies, voimme hyvin tulevassa yhteisessä kodissa.
Mitään en ole kärjistänyt, vaan kysynyt asiallista neuvoa, mikä olisi hyvä, ystävällinen ja rakentava tapa keskustella tästä asiasta, tai asiallisia vastauksia siihen, mitkä asiat ovat lasten kannalta erityisen tärkeitä. Tämä selvästikin oli väärä palsta hakea järkevää keskustelua.:)
Asiallinen? Kyyleppas, sinä ilmeisesti olet aloituksen kirjoittaja, kun puolustelet.
Huomaappa se että miehen lapsi sitä ja tätä...miehen lapsi miehen lapsi... vika on vain ja ainoastaan miehen lapsessa, hänet on kasvatetttu huonosti...mutta oma hellantelttu on vallan ihana...
Mitä se muuten sulle aloittajalle kuuluu toisten ihmisten lasten asiat, keskity omaasi ja ole hiljaa.
Mä en vaan jaksa näitä juttuja, missä vain se miehen lapsi on huono!
Kun yhteen muuttaa kaksi lapsellista ihmistä, on selvää että pariskunta on erilainen, eerilaiset tavat ja erilaiset lapset ym ym ym... siihen on vaan sopeuduttava eikä aleta kiusaamaan toisen lapsia heti. Eipä ne aikuisetkaan ole samanalaisia, mutta vika on vain miehen lapsessa.
Mietippä näitä asioit jos ei vauvamainen käytös lopu esikoulu vuoteen mennessä! Tuntuu jotenkin että kinaatte samasta asiasta 4vuotiaan kanssa =>ISIN HUOMIOSTA
No huh... Missään nimessä emme taistele ISIN HUOMIOSTA. Tuo lapsi saa muutenkin nähdä isäänsä mielestäni liian vähän, ja siis lapsen isäkin on sitä mieltä. Jokainen heidän yhdessä viettämänsä hetki on tärkeä. Ja olen itse melko itsenäinen persoona, joten en edes kaipaa sellaista vieressä kyhnääjää koko ajan. Meillä on ne aikuisten hetken sitten silloin kun lapset nukkuu.:)
Meillä ei siis ole ongelmia mustasukkaisuudesta tms. Eikä ongelma ole lapsen käytös, vaan ennemminkin lapsen vanhempien kasvatuskeinot, kun kuitenkin ihan jokaiselle lapselle olisi tärkeää nähdä, että kaikkia lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti. Siis se ei olisi vain minun lasteni etu, vaan uskon että hieman erilaisesta kasvatuksesta hyötyisi eniten juurikin miehen lapsi. Joka muuten on aivan ihastuttava lapsi.
Ikävää että minut ja tilanne on käsitetty hyvin väärin.
Huh huh näitä katkeria uusia suhteita! Ei voi kun ihmetellä, että moisia olentoja edes on!!
Miehen lapset ja exät aina syyllisiä kun uudella suhteella on itsellään ongelmia, syyttelee muita.
Miten mies kestää????
Et sinä avaaja voi väkisin rutistaa lapsia samaan muottiin. Heillä on täysin erilaiset geenit. Jos olisit halunnut vain samanlaisia lapsia, olisit pysynyt yhdessä lapsiesi isän kanssa ja silloinkin toivonut, että geenibooli pysyy suht´samanlaisena.
(No ei minunkaan lapsillani ole samat geenit, kun toinen lapsistani on adoptoitu.)
Eikä kyse ole vähääkään siitä, että haluaisin lapsista samanlaisia. Erilaisuus todellakin on rikkautta. Haluan vain että kaikki lapset ovat tasa-arvoisia, ja kokevat että heitä kasvatetaan samojen periaatteiden mukaan yhteisessä kodissa. Se on hyväksi ihan jokaiselle lapselle.
Eihän esimerksi täyssisaruksetkaan ole samanlaisia. Heillä on eri luonteet ja tarpeet. Silti on kodissa oltava jotkin yhteiset raamit, joiden sisällä pysytään.
Onneksi minä en ole antanut ksokaan miehen naikosten tulla meille eikä lapsiani tavata. Olemme pajolta säästyneet kun kielsin hänen tuomasta sutturoita meille.
Olisi kauheeta nähdä miten lapseni olisivat menneet pilalle, jos olisivat joutuneet ex miehen sutturoiden kiusattavaksi ja haukuttavaksi. En olisi enää kehdannut katsoa lapsiani silmiin, jos olisimme pakottaneet heidät näkemään isänsä sutturat. Järkyttävä ajatuskin...
Nyt ovat ihania aikuisia, kun ovat saaneet rauhassa kasvaa lapsuuden ja aikuistua terveessä seurassa, minun kanssani. Miksimuuten lapset pakotetaan elämään kaksoiselämää? Mitä he hyötyvät siitä?
Olisi kauheeta jos mun lapet eivät tuntisi minua kun vastaan tulisivat, minä lapsetn oma äiti olisin täysin vieras, jos olisin pakottanut heidät isän sutturoita näkemään.
MNutta onneksi olen maailman paras äiti, kun tein kaiken lasteni parhaaksi, ja he sanovatkin että olen se maailman paras äiti, kun estin perheenrikkojien tulemasta meille enkä päästänyt heitä niiden perheenrikkojien kynsiin. Sehän on miehen juttu, ei meidän ja sukumme, ei ollenkaan.
Käytitkö taas copy-pastea?
Sinun mielestäsi siis samanarvoisuus menee ohi lapsen yksilöllisten tarpeiden. Lapset kehittyvät eri tahtia, mutta sinun mielestäsi tätä ei tule kasvatuksessa huomioida? Vain lapsen ikä ratkaisee?
Apua, adoptiovanhemmat pitäisi todellakin testata paremmin!
älä huomio noita kielteisiä,profoiksi tarkoitettuja vastauksia. Ne on kaikki saman henkilön kirjoittamia, vaikka eri nimimerkeillä..
En tiedä mitä ovat "profot" ja kuka kirjoittaja kirjoittaa kyseiseiseen ketjuun eri nimimerkeillä.
Itse olen kirjoittanut vain tällä yhdellä tähän ketjuun.
Monellako sinä olet kirjoittanut? Voitko kertoa tässä ketjussa käyttämäsi nimimerkit?
Huoh... En ole mitehkään ilmaissut, että lapsen yksilöllisiä tarpeita tai kehitystä ei pitäisi huomioida. Olen sen sijaan tuonut esille, että miehen lapsen yksilöllisiä kykyjä ei tueta.
Sanoin että kasvatuksessa on oltava jotkin yhteiset raamit. Tietysti. Tietenkään ne eivät saa sotia yksilöllisiä tarpeita vastaan. Meidän katraamme kaikki kolme lasta ovat kuitenkin niin fyysisesti kuin henkisestikin yhtäläisen kyvykkäitä ikäänsä nähden, eikä siinä mielessä mitään erityistarpeita ole. Toki joku tarvitsee enemmän virikkeitä kuin toinen, joku kaipaa enemmän rauhaa, joku on allerginen jollekin... Toki. Mutta mainitsemissani asioissa yksilöllisiä tarve-eroja ei ole.
Ja sinä tarvisit enemmän älliä ja ohjausta ja mietttimistä omia toimintojasi. Olet todlelinen ääliö kun puutut toisten ihmisten asioihin, ne ei kuulu sinulle.
Menisit hoitoon ja pyytäisit itsellsi apua, tuo sinun mieli temppuilee etkä osaa kontrolloida sitä etkä ymmärrä tekojesi seurauksia. Eipä ihme että miehen lapset oireilee, kun joutuvat elämään noin keskenkasvuisen ja epätasapainoisen ihmisen kanssa pakosti.
Et näe omia virehitä et tietnekään, joten parempi että menet hakemaan sitä apua itsellesi. Ellet hae seuraukset saattavat olla korvaamattomia, jos mies itsekkään ei enää näe miten sinun ajattelemattomuutesi voi tuhota hänen lapset.
Nää tällaset vastaukset voi jättää ihan omaan arvoonsa, mutta sen varmaan ymmärtää jokainen täysjärkinen. Mielipide-eroja voi asioissa olla, mutta keskustelu on täysin turhaa, jos taso on tämä...
Aloittajalle: hyvä että mietit asioita. Jos oot löytänyt kumppanin jonka kanssa pystyt puhumaan asioista, niin teille tulee tuolla asenteella varmasti toimiva uusperhe, lastenkin kannalta. Rohkeesti vaan avoimuutta kehiin.
Mulla on siittä onnellinen tilanne, että pojallani (50/50 mulla ja isällään) on sellainen äitipuoli, joka on ihan tolkku nainen. Tuntuu hyvältä, että lapsella on rajat ja rakkautta, tukea ja turvaa, ihan jokaiselta aikuiselta, joka hänen elämäänsä suht paljon vaikuttaa.
On ihanaa, kun tietää ettei lapsi a ole kukaan vieras, ulopuolinen perheenrikkoja kiusannut eikä haukkunut, vaan he ovat saaneet elää ja olla onnellisia lapsuudessaan. Olisin äitinä hävennyt, jos lapseni olivat joutuneet perheenrikkojien kynsiin, eikä isä olisi pitänyt lastensa puolta. Aivan hirveä ajatus.
En voisi kuvitella että joku utsisi meidän raha asiat, meidän suvun asiat, meidän asiat, ja kyttäisivät meitä jatkuvasti ja kiusaisivat.
Onneksi mies piti naikkoset poissa meidän elämästä.
Emme vieläkään ymmärrä, mihin jotkut tarvii niitä ex miehen naikkosia? Emme vio sitä käsittää. Eikö mies juuri siksi vaihtanut lapsensa naikkosiin, ettei tarvi olla meidän kanssa tekemisissä eikä hoitaa lapsia kun olivat pieniä?
Mihin me tarvisimme, emmehän tarvinneet vierasta ulkopuolista ihmistiä silloinkaan kun mies oli perheessämme.
Lapdseni ovat onnellisia vain siksi, ettei kukaan päässyt enää sotkemaan heidän elämää enempää kuin tämä perhenrikoja. Sanovatkin että olen maailman paras äiti.
No jos noin tärkeästä asiasta ei voi puhua sen miehen kanssa, niin yhteenmuuttoa ei todella kannata vielä aikoihin harkita.
Nämä ovat justiin niitä asioita joista on pakko puhua.
Ihan varmasti voi puhua, mutta olen luonteeltani rauhallisen harkitseva, ja mielelläni mietin ensin asiaan monia näkökantoja, ja oikeaa lähestymistapaa. Suotta ryntäillä, kun ei meillä kiire ole.:) En halua loukata, ja tiedän että vanhemmuus on aina kaikille arka aihe. (Sen näkee tältäkin palstalta näköjään.)
Ihmetellä täytyy, miten lasten isä voi suotua siihen että hänen aniset haukkuu ja kiusaa hänen lastaan? En saata ymmärtää.
Mitkä hel...tin aniset mitä ne ovat? Mitä on suotua?En tosiaanka ymmärrä??????????
Oletpa erityisen typerä, ellet ymmärrä.
Mutta katkeruus sula kasvattaa vihaa ja typeryyttä näköjään.
Oletko kännissä, vai miksi et osaa kirjoittaa, en ole mistään katkera kellekään ja enkä"sula"mikä lie, enkä vihaa muuta, kun idiootteja jotka koittaa päteä, vaikka ei osaa lukea ja kirjoittaa ja sitte vielä kännissä.
Aloittaja on erityisen katkera nainen, silloin kun näkee vain toisessa vikaa, kuten tässä, on itse aikanaan joutunut arvostelun ja kohteeksi ja silmätikuksi.
Nyt hän kostaa omat kärsimykset miehen lapsiin ja miehen sukuun, jotta saa tunteen että on niskan päällä. Säälittävä ratkaisu sikäli, että toisten lapset joutuvt kräsimään sairaasta ihmisestä, ja kumma jos mies ei sitä näe, tai lasten äiti.
Lapset ovat aina se henkinen roskakori, heitä on helppo satuttaa, varsinkin toisten lapisia, kun heihin ei ole tunnesidettä. Omat lapsethan on aina enkeleitä, teki ne mitä tahansa tai ei tehneet.
Mutta nämä sairaat ihmiset tekevät sen niin ovelasti, ja verhoten niin, että teot näyttää lasten ja miehen suvun tekosilta.. viholliset pitää pitää aina lähellä...