Mikä on blogin pitämisessä vaikeaa?

hmm... varmaankin lukijoiden saaminen.

Välillä tuntuu aika lannistavalta, kun ei kukaan käy lukemassa :( Sit toisaalta kuvien löytäminen. Itse en osaa ottaa hienoja kuvia niin pitää yrittää löytää luvallisia kuvia.

Vaikeinta on kirjoittaa riittävän kiinnostavia juttuja niin etteivät ne ala toistamaan itseää ja ovat omaperäisiä. Päivänasupostaukset ja erilaiset haastepostaukset eivät kuulu näihin omaperäisiin aiheisiin.

Bloggaaminen itsessään on helppoa, mutta vaikeuksiakin tulee vastaan riippuen ihan siitä, mitä haluaa bloggaajana saavuttaa. Ainahan voi kirjoittaa (tai mitä sisältöä blogiin nyt haluaakaan), mutta esimerkiksi lukijoiden saamiseksi tarvitsee nähdä vaivaa. Omasta mielestäni ei kannatakaan lähteä bloggaamaan sillä asenteella, että pitäisi saada paljon lukijoita ja kommentteja, vaan keskittyä siihen omaan juttuun.

Itse pidän ihan harrastuspohjalla kynsiblogia, jossa jaan tekeleitäni. Joskus tulee niitä huonoja viikkoja, kun ei vaan jaksa ja tuntuu, että kaikki epäonnistuu. Se tasainen rytmi postausten välillä on minusta vaikeaa, kun joskus on innostusta kirjoittaa monta postausta viikossa ja joskus ei pariin viikkoon mitään. Mutta eihän sitä välttämättä tarvitse niin suunnitellusti kirjottaa ellei itse tunne siihen tarvetta.

Ihan itsestä riippuen vaikeaa voi olla myös tekniikkapuoli, oikeinkirjoitus, valokuvaaminen, uuden sisällön jatkuva tuottaminen... Mutta mitä enemmän juttuaan tekee, sen enemmän oppii, ja apua löytyy kyllä myös muista blogeista.

Mutta on se sen arvoista.

Olen pitänyt monta vuotta blogia omalla naamallani ja nimelläni, kertonut blogista sukulaisille ja tuttaville, jakanut linkit postauksiin facebookissa. Itselläni kasvoi kynnys kirjoittaa korkeaksi, kun piti aina miettiä, mitä voi kertoa ja mitä ei, mitä sanoa ja mitä ei, että vielä kehtaa kohdata ihmisiä, joiden tiedän lukevan blogiani. Lisäksi oli hankala keksiä aiheita, kun perheenjäseneni olivat kieltäneet, ettei heistä saa blogissa puhua.

Reilu kuukausi sitten aloitin uuden anonyymiblogin enkä ole kertonut siitä kenellekään perheeni ulkopuolella. En myöskään jaa linkkejä fb:ssä enkä tee mitään, mikä yhdistäisi minut tähän blogiin. Se on ollut vapauttavaa. Reilun kuukauden aikana olen postannut anonyymiblogiini 21 kertaa ja "julkiblogiini" koko vuonna viisi kertaa.

Mulle riittää, että näen Blogilistalta tai Bloggerin tilastoista että ylipäänsä joku on käynyt lukemassa blogia ja että "kuumuus" pikkuhiljaa lisääntyy. Toki olisi kiva saada niitä pysyviä lukijoitakin, mutta se tulee aikanaan jos on tullakseen, siitä en stressaa. Tärkeintä on, että saan nyt rehellisesti olla mitä olen ja myös purnata mielen päällä olevista asioista eikä aina tarvitse olla myyvästi yhtä aurinkoa (alunperin perustin ensimmäisen blogini tavallaan markkinointitarkoituksessa).