Tämä meidän ikäpolvemme on varmaankin ensimmäinen, joka on tutustunut pakastimeen keittiössään. Uuden opettelu on vienyt aikansa. Kovasti korostettiin, että säästää aikaa ja rahaa, kun tekee isompia annoksia ja pakastaa tulevaa käyttöä varten. Oli pakastusohjeita joka lehdessä.
Ekat pakastimet olivat vain pakastinlokero jääkaapin yläosassa, ja jos oikein hienoa oli, niin ns. jenkkikaappi, jonka ovelliseen pakastinlokeroon mahtuikin jotain.
Sitten pakastimet alkoivat kasvaa ja viedä saman tilan kuin jääkaapit, jotka nekin olivat jo 80-luvulla komeron kokoiset. Kyllä mahtui ostos poikineen kaappeihin. Muistan, kuinka työkaverirouvat kertoivat, mitä milloinkin olivat paistaneet ja keittäneet pakkaseen. Alemmuudentuntoisena pidin suuni kiinni, koska en jaksanut tehdä viikonloppuna viikon ruokia. Ja jos olinkin jotain pakastanut, en muistanut nostaa sitä sulamaan.
Tänäkin päivänä pakastimeni on pienikokoinen parin laatikon kokoinen alakaappi, jossa voi pakastaa kesän marjat ja säilyttää jätskipaketit. Joskus riehaannun ostamaan tarjouksesta enemmän kuin tarvitsen, ja niin pakkasessa on vähän hätävaraa.
Naapurin rva, yksin asuva ikäiseni, esitteli minulle kaksi pakastintaan, toinen oli eteisessä, toinen keittiössä. Jauhelihapakkauksia, palapaistia, lohifileitä, sieniä, marjoja, mitä kaikkea. Hän otti käyttöön samalla v -12 pakastetun rasian ja sanoi, että pitäisi saada nämä vanhemmat käytetyksi pois.
Osaakohan seuraavan sukupolvi hyödyntää keittiökoneitaan fiksummin?
Ekat pakastimet olivat vain pakastinlokero jääkaapin yläosassa, ja jos oikein hienoa oli, niin ns. jenkkikaappi, jonka ovelliseen pakastinlokeroon mahtuikin jotain.
Sitten pakastimet alkoivat kasvaa ja viedä saman tilan kuin jääkaapit, jotka nekin olivat jo 80-luvulla komeron kokoiset. Kyllä mahtui ostos poikineen kaappeihin. Muistan, kuinka työkaverirouvat kertoivat, mitä milloinkin olivat paistaneet ja keittäneet pakkaseen. Alemmuudentuntoisena pidin suuni kiinni, koska en jaksanut tehdä viikonloppuna viikon ruokia. Ja jos olinkin jotain pakastanut, en muistanut nostaa sitä sulamaan.
Tänäkin päivänä pakastimeni on pienikokoinen parin laatikon kokoinen alakaappi, jossa voi pakastaa kesän marjat ja säilyttää jätskipaketit. Joskus riehaannun ostamaan tarjouksesta enemmän kuin tarvitsen, ja niin pakkasessa on vähän hätävaraa.
Naapurin rva, yksin asuva ikäiseni, esitteli minulle kaksi pakastintaan, toinen oli eteisessä, toinen keittiössä. Jauhelihapakkauksia, palapaistia, lohifileitä, sieniä, marjoja, mitä kaikkea. Hän otti käyttöön samalla v -12 pakastetun rasian ja sanoi, että pitäisi saada nämä vanhemmat käytetyksi pois.
Osaakohan seuraavan sukupolvi hyödyntää keittiökoneitaan fiksummin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta pakastin on monilla kuin suo, josta on ongittu ikivanhoja suksia.
Sinne livahtaa sitä sun tätä, ja kun tulee tarve valmistaaa nopeaan ruokaa, käydään kaupassa ostamassa tuoreita tarvikkeita.
Kuka nyt jaksaa odottaa ikijäässä olevan lihan sulamista?
Pienen osan jääkaappia pakasteena ymmärrän, mutten omaa, valtavan kokoista jättiläistämme, jonka kantta avattiin, milloin, en muista.
Vanhemmissa naisissa on paljon sairautta nimeltä hamstraaminen.
Kehuvat pakastuksillaan eivätkä huomaa luonnevikaisuuttaan.
Taloudenpito on monilla ollut aikamoista penninpyörittämistä. Oli ostettava isompi erä, jos oli edullista. Pakastin tietysti oli monessa perheessä pelastus
Ei kaikki varastoon ostaminen ole hamstrausta, mutta helposti pakastamisesta tulee tapa, josta ei pääse irti. Silloin se tosiaan muuttuu hamstraamiseksi. Joutuu syömään ikuisesti pakastettuja ruokia!
Pistänpä teille jo käytetyn jutun, sopii kuitenkin aiheeseen.
Kaappipakastin
Olen kaappipakastin
en kovin vanha kuitenkaan
ja nyt jo valitan
marjoja mä rakastin
niitä sisälleni kahmin
vaan ihminen tuo typerys
kävi kimppuun marjojen
tyhjensi mun herkkuni
joita aina ahmin
mutta nousin kapinaan
ja valittamaan aloin
moottorini pörräämään
hetkessä mä panin
nyt surisen ja meluan
en anna rauhaa lainkaan
mä surraan yöt ja päivätkin
ja vinkaistakin osaan
mitä mahdat ihminen
oot kurja heiveröinen
et anna mulle herkkujani
siis valitan ja vingun
mene metsään, nouki marjat
mahani sä täytä
kerää kaikki mustikat
puolukat ja lakat
......järkeäsi käytä.
Joskus juu siltä tuntuu, että pakastimessa pitää olla tavaraa laitoja myöten. Viime talvi oli niin lämmin monin paikoin, että pakastinta ei voinut tyhjentää ja siivota, kun sisältö olisi sulanut parvekkeelle kannettunakin, ja nyt on monella edessään aika sotku, kun ne toissavuotiset mustikat pitää saada keitetyksi pois ennen uutta satoa.
Kukaan ei tykkää mustikkasopasta ja piirakka lihottaa.
Mutta kotijumalaa pitää palvella, kun sen on hankkinut! :)
Hyvin vuolaistu, noin on.
Makriina
Taisit kertoa siskostani, jolla on kaksi pakastinta peruina entisestä elämästä, mutta nyt asuu yksin. Voisi antaa minulle edes yhden!
Itse asun yksin ja mietin, hankkisinko pakastimen? Voisihan sitä kuvitella, että tekisin ruokia kertakäyttö annoksiin, että olisi vaihtelua joka päiväksi, mutta tulisiko ne tehtyä?
Marjoja voisin kyllä pakastaa, joita ostan nyt kaupasta, mutta tori marjat ja niiden pakastaminen? Onko hintansa väärti?
Mikään ei pakastimessa parane.
Ikinä en esim. mansikoita ole osannut pakastaa niin, että ne olisivat muuta kuin vetisiä rääsyjä sulatettaessa.
Kala kuivahtaa, riippuu tietenkin osittain siitä, kuinka kauan on pakasteessa.
Ruoka ei parane maultaan, päin vastoin.
Kohteliaasti kieltäydyn pakastetuista leivonnaisista. Syön tuoretta silloin harvoin kuin syön.
Nykyiset pakastimet ja jää viileäkaapit ovat huurrevapaita, ei huolta sulatuksista ja sähkön kulutuskin vähäinen.
Minä tarvitsen molempia pakastinta sekä jääkaappia, olen tyytyväinen.
Venäläinen jääkaappi on ikkunan väli jospa se olisi paras täälläkin?
Hi hi, nyt saa nauraa kun kukaan ei kuuntele.
Ikkunan välissä on tehty muutakin.
Silloin joskus-- 1945 , tuli siskoni käymään ja toi isälle tuliaisiksi-- minkäs muun, kuin viinapullon.
isällä oli punaisia viinimarjoja ikkunan välissä käymässä.Ne olivat jo aika hyvässä käymistilassa.
Naapurista hän kutsui kaverikseen talon vanhan isännän ja sittenpä käytiin maistelemaan tampereelta tullutta kirkasta ja ikkunan välissä käytettyä punaista.
Kestihän se maistelu pari tuntia, ja nauroin ukolle joka mennä tallusteli piikkopaidassaan kotia kohti polun laidasta laitaan hoiperrellen
En tiedä minkälaisia seurauksia isäntä sai kyläreissustaan, mutta isäni istui koko illan ämpäri nokan alla ja oksenteli hyvät aineet åmpåriin.
Kyllä näköjään ikkunan välissä antimet valmistuu suomalaisissa maisemissakin.