Hei. Olen yhden lapsen isä ja minulla on yhteishuoltajuus lapseni äitin kanssa josta olen eronnut jokin aika sitten. Lapseni äiti on henkisesti epävakaa (masentunut, huutaa paljon, itkee jatkuvasti ja on hyvin ärtynyt kokoajan), ei myöskään osallistu lapsen (4v) päivittäiseen hoitamiseen, ei käytä neuvolassa / lääkärissä, asuu uuden miesystävänsä kanssa kaupungin toisella puolella ja lapsi on pääsääntöisesti kokoajan minulla. Ei ole myöskään ollut mukana lapsen kasvatuskeskusteluissa vaan jättänyt kaiken minulle hoidettavaksi.
Tämä ei sinänsä minua haittaa, mutta lapseni selvästi ahdistuu äitinsä kanssa olemisesta hänen epävakautensa takia sekä käyttäytyy agressiivisesti ja tottelemattomasti tapaamisten jälkeen. Olen hieman huolissani pojastani ja hänen hyvinvoinnistaan, epäilen vahvasti että hänen äitinsä ja tämän miesystävä on hänelle huonoa seuraa. Lapseni äiti käyttää jonkin sortin psyykelääkettä, kun hänen miehensä tuntuu olevan alkoholisti aseiden rakentajaksi kouluttautumassa hänellä on aseita omassa kodissaan.
Kun pelkään lapseni turvallisuuden puolesta yllämainittujen asioiden takia, olisikohan minulla mahdollisuus saada yksinhuoltajuus pojastani? Tiedän jo varmaksi että hänen äitinsä ei luopuisi siitä helpolla (vaikka ei lapsen hoitoon osallistu oikein mitenkään). Asiasta tulisi varmasti oikeuskäsittely, kun toivoisin myös rajoitettuja/valvottuja tapaamisia lapselle äitinsä kanssa.
Kuinka tässä kannattaisi edetä ja mitä kautta?
Tämä ei sinänsä minua haittaa, mutta lapseni selvästi ahdistuu äitinsä kanssa olemisesta hänen epävakautensa takia sekä käyttäytyy agressiivisesti ja tottelemattomasti tapaamisten jälkeen. Olen hieman huolissani pojastani ja hänen hyvinvoinnistaan, epäilen vahvasti että hänen äitinsä ja tämän miesystävä on hänelle huonoa seuraa. Lapseni äiti käyttää jonkin sortin psyykelääkettä, kun hänen miehensä tuntuu olevan alkoholisti aseiden rakentajaksi kouluttautumassa hänellä on aseita omassa kodissaan.
Kun pelkään lapseni turvallisuuden puolesta yllämainittujen asioiden takia, olisikohan minulla mahdollisuus saada yksinhuoltajuus pojastani? Tiedän jo varmaksi että hänen äitinsä ei luopuisi siitä helpolla (vaikka ei lapsen hoitoon osallistu oikein mitenkään). Asiasta tulisi varmasti oikeuskäsittely, kun toivoisin myös rajoitettuja/valvottuja tapaamisia lapselle äitinsä kanssa.
Kuinka tässä kannattaisi edetä ja mitä kautta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täältä nyt ei ainakaan kannata alkaa neuvoa kyselemään. Luulisi aikuisen ihmisen löytävän oman kaupungin sosiaalipalveluista puhelinnumeroita, joihin soitella ja kysyä. Ellei tämäkin nyt ole joku provo, tuosta pyssynrakentamisavautumisesta veikkaisin...
Kirjoitit että lapsi on sinulla pääsääntöisesti,miksi sitten huolit?
Ei huollon jakaminen mitään ratkaise vaan se missä lapsi asuu.
Miten lapsen asuminen on nyt kirjattu?
Tässä tapauksessa sinulla on hyvät mahdollisuudet saada huoltajuus ja jopa valvotut tapaamiset toisen huoltajan kanssa. Otat asian esille ensin dokumenttien kera (neuvolasta saanet todistuksen siitä, että olet hoitanut neuvolakäynnit ja muutenkin pojan hoidon) niin uskon että näin ison lapsen kohdalla homma hoituu. Alle kolmivuotias olisi vaikeampi.
Toinen reitti on asianajaja plus oikeus, siihen voit turvautua jos jostain syystä "sossut" uskovat mieluummin äitiä kuin sinua. Noista dokumenteista, myös päiväkodista voit pyytää lausunnon että olet pääsääntöisesti huolehtinut pojasta ja vieläpä hyvin.
Voit myös käyttää pojan lastenpsykiatrilla tai psykologilla. Ainakin psykiatri pystyy juttelun lomassa kartoittamaan pojan hyvinvointia ja suhdetta sinuun, äitiin ja äidin uuteen mieheen. Lausunto tästäkin!
Ei kyllä riitä syyksi tai edes yhdeksi perusteluksi se, että toinen vanhemmista on hanskannut "neuvolakäynnit ja muutenkin pojan hoidon". Tuolla perusteella lähes jokaiselta etävanhemmalta voitaisiin viedä huoltajuus. Yhteishuoltajuudessa yleensä toinen (lähi) pyörittää arkea. Kuinkas muuten?
En kirjoittanut kaikkea kaikesta. Yhteishuoltajuuden purkua varmasti puoltaa toisen vanhemman diagnosoitu ja oireileva psyykensairaus (diagnoosi jäi epäselväksi).
Lähde hakemaan pojan lähihuoltajuutta; pojan vakituinen osoite muuttuu sinulle ja äidille tapaamiset, ehkä hän jaksaisia lastaan huoltaa siten paremmin. Yhteishuolto huoltomuotona voisi siitä huolimatta jatkua.
Nämä huolestunut-alkuiset nimimerkit ja kamalia kielioppivirheitä vilisevät tekstit ovat saman trolli-lissu-ukon tuotoksia. Älkää ruokkiko provoa.
Mielestäni huoltajuutta ei pidä antaa vanhemmalle, joka ei osaa edes kirjoittaa. :D
Trolli-lissu sulla on päässäsi. Kyllä ihmisten kirjoitustyylistä jo paljon näkee, kuka kirjoittaa tosissaan ja kuka sekoilee lämpimikseen.
Kyllä tämä aloitus aika lailla "sekoilua" on, mutta saatat olla oikeassa, että näitä "huolestuneita" sekoilijoita voi olla muitakin kuin lissu-ukko. Kirjoitustyyli vain oli aika samanmoinen virheineen.
Tärkentä on että pidät pään kylmänä. Lastenvalvoja on lähin taho johon olet yhteydessä. Mutta lastenvalvoja EI päätä mitään, antaa vain sivustatukea (puolueetomuudesta sitten voi olla montaa mieltä). Joten jos ette pääse äidin kanssa yhteisymmärrykseen ratkaisee käräjäoikeus asian.
Evidenssiä lapsen hoidosta kannattaa todellakin olla. nimim. onneavaan ylempänä antoi hyviä neuvoja. Oikeudessa ei vanhempien tunteita vatvota vaan katsotaan lapsen etua tosiasioihin perustuen. Tämä on sinun kannaltasi vain hyvä asia. Sossussahan se joka itkee eniten saa eniten huomiota ja itsensä kuulluksi useimmiten.
Muista että huoltajuus ja tapaamisoikeus ovat eri asioita. Joten vaikka sinulla olisi yksinhuoltajuus, LAPSELLA on oikeus tavata äitiään. Vanhemmalla ei lain mukaan ole tapaamisoikeutta vaan se on nimenomaan lapsen oikeus. Yksinhuoltajana voit kuitenkin päättää koulu-, passi- ja muistakin asioista yksin.
Äidin päihde- ja mielenterveysongelmia pidän hyvin vakavina seikkoina. Ja juurikin tuonkaltainen "mies"ystävä valikoituu luonnollisesti partneriksi.
Jos rakastat lastasi teet kaikkesi hänen parhaakseen!
Hyvä vastaus.
Kirjoituksesi perusteella tilanteesta voi saada hyvinkin monelaisia mielikuvia. Joko asiat ovat ihan päin seiniä, tai sitten ei ollenkaan niin hullusti kuin haluat antaa ymmärtää. Vaikea sanoa.
Esinnäkin tilastollisesti ne ihmiset, joilla on luvallisia aseita (ja toki niitä yleensä säilytetään omassa kodissa ohjeiden mukaisesti) ovat hyvinkin ns. turvallista sakkia. Eivät syyllisty esimerkiksi henkirikoksiin tai väkivallantekoihin niin usein kuin muut keskimäärin. Mikäli siis lapsella ei ole leikkilupaa aseiden kanssa, ja jos aseita säilytetään asiaankuuluvalla tavalla, niin älä ole siitä huolissasi. (Nimim. vahvasti aseharrastajan puoliso.:))
Tuo esän masennus on ikävä tauti, mutta hän on siihen nähtävästi hakenut apua, koska on saanut myös lääkityksen. Se on hyvä merkki. Toivon että lapsen takia et ainakaan lisää exän taakkaa.
Vaikka sinulla olisi yksinhuoltajuus, sillä ei ole mitään tekemistä tapaamisoikeuden kanssa. Siis exä saisi silti tapaamisoikeuden, vaikka ei olisikaan huoltaja. Onko jokin syy siihen, miksi exä ei voi olla huoltaja? Onko vaikeuksia saada hänen nimeä esim, joihin papereihin tms?
Siis huoltajuuden sijaan vakavassa tapauksessa kannattaa ennemminkin miettiä millainen tapaamisoikeus on. Pitäisikö sen olla valvottu sen aikaa, että exä saa elämänsä paremmin mallilleen? Älä kuitenkaan riistä lapselta äitiä, kun tilanne voi olla ihan toinen vaikkapa vuoden päästä, jos exän sairaus on paremmin hallinnassa.