Ajattelen häntä ensimmäisenä kun herään ja viimeisenä ennen kuin nukahdan. Menen juttelemaan hänelle. Ahdistun kun ymmärrän ettei hän ole minun saavutettavissani. Jätän hänet rauhaan, mutta en voi päästää irti. Piina jatkuu, kunnes löydän "seuraavan". Mitä on terve ihastuminen? Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Ihastus vai pakkomielle
Ehjä
2356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis, niinhän se menee ettei ihastunutu oo ikinä terve....
sellane on ihmisen luonto.
Nykyään kun herään ekana mielessä on aamukahvi ja vikana
illalla se, että ottasko vielä jääkaapista jotain... tää oli läppää ;))
Tiedän miltä susta tuntuu. Mäkin ihastun aina niin, etten meinaa pystyä ajattelemaan mitään muuta. Joko ei iske ollenkaan tai sit iskee ja lujaa heti ekoilla treffeillä. Sit pelkään pelästyttäväni toisen ku oon niin vakavissani ja hullun ihastunut jo tutustumisen alkuvaiheessa et teen kaikkeni piilottaakseni sen toiselta, etten menettäis toista sen takia et se pelästyy ja se vasta rankkaa onkin.