Olen yksi luokan ns. "kunnollisista" oppilaista. Noudatan ohjeita, olen hiljaa tunnilla ja pidättelen tunnilla naurua vaikka mitä tapahtuisi. Otan koulun käynnin suht tosissani ja numeroni ovat sen mukaiset. Kuulun luokkamme "taviksien" joukkoon. Seurattuani sivusta luokan "suosittujen" menoa, olen alkanut miettiä, voiko joku joskus ihastua siihen, joka ei halua saada liikaa huomiota.
Ihastuuko kukaan hiljaiseen?
kunnollinentyttö
294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa.. tosin käytännössä nähty miten on.
Olin itse alkuvuosina yläasteella "kiltti" nosiis luokassa olin hiljaa,kuuntelin,tein tehtävät enkä koskaan riekkunut.
Mutta kun lopahti mielenkiinto, näytin todellisen minäni.. piittaamaton, puhelias, rento, jollakintapaa myös "kovis" vaikka en esitä, mutta toiset kunnioittavat eivätkä uskalla hyppiä silmille. Nomutta siis asiaan.. eli kun näytin todellisen minäni, olin suositumpi, olin myös kaltaisissani porukoissa (lähinnä poikien seurassa)..
Seurustella olisi tahtonut moni, mutta itseä ei napannut.
Mutta ketä he tahtovat olivat? Se onkin eriasia.. hetkellisiä seuranhakijoita,pettäjiä,koviksia tms. Kun itse taas olen hyvin tarkka seurustelussa.. joten etsin kunnollista.
Kiltit saavat kilttejä/kunnollisia, kunhan odottavat.
Kovikset saavat koviksia/reppailijoita/pettäjiä..
No ei aina näin mutta jos itse valitsisin hiljaisen/ei niin suositun ja suositun/puheliaan väliltä niin ehdoton hiljainen-einiin suosittu.. vaikkanyt tyttö olenkin niin vastaan silti.. :)
Itse olen 18-vuotias poika ja olen itsekin tunnollinen oppilas. En pidä massoista, jotka aina nauraa joka tunti, vaikka jotkut oikeasti haluaisi keskittyä olennaiseen. Olen aina ollut tällainen hiljainen ja ujo poika, joka ei halua liikaa huomiota ja en tykkää pyöriä suurissa porukoissa.
Itse haluaisin tyttöystäväni (jota ei toistaiseksi ole) olevan juuri tuollainen. En haluaisi sellasta liian puheliasta ja jatkuvasti tunneilla nauravaa lissua. Kyllä siis saa nauraa, enkä itsekään ole millään tavalla tosikko, mutta on löydettävä rajat, milloin saa/kannattaa nauraa ja milloin ei. :)