Vanhemmat jäävät roikkumaan niskassa

Vanhemmat haikailevat omaa perhettään jossa oli kymmenen vanhoja lapsia, ja niin jäävät nojaamaan aikuisiin lapsiinsa. Riippuvaiseen ei saa riippumattomia välejä ja niin sosiaasen suhteen myötä vanhempien nössöys tarttuu ja niin jää ihmettelemään, että miten meni oma elämä näin niin kuin olisi ollut riippuvainen vanhemmistaan, jopa näiden mielipiteitä kunnioittaen kuunteleva. Tarttee katsoa etäämpää, haluaako nojata vanhempiinsa niin kuin nämä hakevat identiteettiään, elämäänsä mallia aikuisita lapsistaan ja näiden taidoista sekä ajankulua entisen vilkkaan kodin korvikkeena - vai haluaako aloitaa oman elämän, oman elämänviisautensa varassa, omia teitään eikä riippuvaisesti vanhempien teitä.
Ongelmaa pahentaa se, kun vanhemmat ovat ehtineet valita asuinseutunsa, tuttavapiirinsä ja ammattinsa sekä harrastuneisuutensa mieltymystensä ja arvosdtuksiensa mukaan, niin sellaisiksi sitten sinut kasvattivat ja sellainen on vanha tuttu tuttavapiirisi kokonaan ainakin vanhempien ikäluokan ja iäkkäämpien osalta. Ja niin heiltä kuulee vain vanhempien mieleipiteiden kopioita suuresti allekirjoittaminaan. Ja niin he kyselevät, että oletko tavannut vanhempiasi tai keskustellut heidän kanssaan, kun oikeasti itse ovat vanhempiesi tyyppiset ja haluaisivat näitä tavata. Jos opiskelualasi on vanhempiesi arvostama tai kasvatuksen tuoman lahjakkuuden mukainen, niin opiskelukaverisikin ovat vanhempiesi aallonpituudella eikä sinun. Harrastuksista saa parempaa seuraa. Samoin muuttamalla kivalle paikkakunnalle. Ja toki kivan alan töistä, olivatpa hanttihommia tai mitävain.