Sanoit että meistä ei koskaan voisi tulla mitään. Et pitänyt naisista "sillä tavalla" olit hetero ja et muuta voisi kuvitellakkaan. Hyväksyin tämän ja pysyimme ystävinä. Sain suurta iloa katsoessani sinun hymyä tietäen että minä olin syy tuohon kauniiseen hymyyn. Meillä oli aina todella hauskaa kaveriporukassamme ja vaalin muistoja niistä yhteisistä illoista ikuisesti. Nyt niitä kuitenkin katkeroittaa tunnustuksesi lesboudestasi. Kuinka nuo sanat repivätkään sydäntäni. Rakastin sinua vuosia ja lohdutin sinua vaikeina aikoina. Mitä tein väärin? Miksi et voinut luottaa minuun? Tiedän etten saisi olla vihainen, jokainen tulee ulos kaapista kun aika on itselle oikea. Mutta en silti voi tunteilleni mitään. Kuinka julkeat pohdiskella olisiko kaikki ollut toisin jos olisit myöntänyt totuuden aiemmin. Nyt katson vain etäältä elämääsi tyttöystäväsi kanssa. Tyttöystävän jonka kanssa olet nyt muuttanut yhteen.
Sinulle ystäväni
Sinun, aina ja ikuisesti
5332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jo on kerrassaan katkeraa, niin kertakaikkisen katkeraa tekstiä, että mitäpä jos nauttisit sen sijaan kesän tulosta, pienistä iloista ja muusta kuin dramaattisen olon ylläpitämisestä? Vilisee hyvät hetket ohi niin ettet huomaakkaan. Jonkun lähtiessä elämästä, tulee aina joku uusi tuttavuus ennen pitkään tilalle. Myös mahdollisesti jokin muu uusi positiivisesti elämään vaikuttava asia odottaa.
yksipuolinen rakkaus, noinhan se sitten menee. Älä vihoittele hänelle siitä mihin hänellä ei ole valtaa, jos hän olisi rakastunut suhun, asiat olisi toisin. Mutta hän rakastui johonkin toiseen.
Nyt vain kiroilet ja kiukuttelet, sitten katsot asiaa niin kuin se on. Sä olit ihan yhtä "väärillä" motiiveilla hänen lähellään, kuin väität että hän teki ikävästi kun ei kertonut lesboudestaan. Ehkä hän ei halunnut kertoa sulle juuri tuosta syystä. Ehkä se sun ystävyys oli liian selkeesti vähän liikaa muuta sun puolelta kuin pelkkää ystävyyttä ja hän ei halunnut bensaa heittää tuleen tai joutua selittämään miksi ei rakastu suhun.
Oli miten oli, kumpikin teki virheitä, kummallakin oli omat syynsä tehdä mitä teki. Jos tuosta "ystävyys" katkeaa niin epäilen oliko se aitoa ystävyyttä vai tarkoitusperäistä.
Jos johonkin ihmiseen on niin lujasti koukussa, että jää roikkumaan vaikka toinen sanoo ettei teistä tule mitään. Ja jos tiedät ettei sinulle ystävyys tule riittämään, niinkuin viestin rivien välistä voi lukea, että aina olisit halunnut jotain enemmän. Niin anonyymin neuvo, älä ole enää tekemisissä ollenkaan. Roikkumisesta ei kärsi kukaan muu kuin sinä. Ja mahdollinen uusi kumppanisi, jos hän kokee olevansa second best. Aika menee hukkaan haikaillessa saavuttamattoman perään, ja samalla tuo saavuttamaton ei todennäköisesti uhraa ajatustakaan siinä mielessä sinulle. Poissa silmistä poissa mielestä, ja ehkä ajan kanssa ymmärrät, että maailmassa ei ole vain yksi, joka voi saada sinut rakkautta tuntemaan :)
Voimauttavaa kevättä!
Siis pelkkä lesboushan ei riitä rakkaus- tai seurustelusuhteen, ei edes ystävyyssuhteen perustaksi. Olemalla lesbo, se ei vielä tarkoita, että se toinen olisi sinusta kiinnostunut. Täytyy olla paljon muutakin, mikä herättää kiinnostuksen. Jos sitä ei ole, niin sitä vaan ei ole. Älä jää roikkumaan tai katkeroitumaan, se on pahinta mitä itsellesi voit tehdä.
Kannattaa vaan ajatella, että se ei ollut tarkoitettukaan tapahtuvaksi. Jos se ei voita pelkoja ja esteitä niin se ei ole tarpeeksi vahvaa. Sen toisen puolelta ainakaan. Tunteet kuolee omalla ajallaan, anna niille oma, määrittämätön aika hiipua pois. Tärkeintä on varmaan ymmärtää, että toivoa ei ihan oikeasti ole. Silloin toipuminen yleensä alkaa kunnolla. Mä olen ymmärtänyt nämä asiat omien juttujeni kautta, ja nyt tiedän, etten ikinä voisi halutakaan sellaista, joka ei osaa päättää uskaltaako vai ei. Mä haluan sen, joka ottaa mua kädestä kiinni ja uskaltaa rakastaa juuri mua. Jolle mun rakkauteni ei aiheuta vuoristorataa, vaan maanjäristyksen.