Huomenna on kaikkien äitien päivä.
Mitä sinulle on äiti merkinnyt?
Minulle hän on ollut koko maailma, vuoren varma ihminen, johon on voinut uskoa ja luottaa, aina ja kaikessa.
Kyllä äidistä on isäksikin tarvittaessa.
Onnea kaikille äideille!
Mitä sinulle on äiti merkinnyt?
Minulle hän on ollut koko maailma, vuoren varma ihminen, johon on voinut uskoa ja luottaa, aina ja kaikessa.
Kyllä äidistä on isäksikin tarvittaessa.
Onnea kaikille äideille!
Vastaukset 38
Vanhimmat
aikoinaan merkitsi todella paljonkin
äitiin pysty aina turvautuun niin hyvässä kun pahassa
se oli se maailman paras ja luotettavin ystävä
äitiltä sai ne parhaat opit ja neuvot elämään
hän osas olla napakka kasvattaja
mutta osas myös sulkee silmänsä tarvittaessa
antoi vapauden niihin mun omiin juttuihin
joita ei välttämättä olis tarvinnu hyväksyä ihan tosta vaan
nyt tulee seisemästoista äitienpäivä ilman omaa äitiä
mutta nyt saan olla itseä äiti ja mummu
mää toivotan onnea kaikille äideille
ja myös onnea kaikille naisille
äitiys ei ole itsestään selvä asia
ja myöskin joku tekee päätöksen olla tulematta äidiksi
kaikki kunnia heille rohkeasta päätöksestä
joku on keksiny sellaisen typerän päivän kun naisten päivän
mutta mun mieletä tää äitien päivä on ollu
aina meidän kaikkien naisten päivä
on sitten omaa äitiä tai ei
ja on sitten itse äiti tai ei
mutta me ollaan kumminkin kaikki saman arvoisia naisia.
Onneksi on meitä, jotka sattuivat saamaan äidin, johon pystyi luottamaan kaikessa.
Onneksi on myös aina äitejä, jotka jaksavat vieläkin enemmän.
Omani menetin lähes kaksi kertaa ennemmin kuin sinä, mistä olen surullinen.
Elämä on monimutkaista, kukin eläköön sen kuin itse parhaimmaksi näkee.
täytyy myöntää että
elämäni raskain menetys tähän mennessä
on äidin menetys
toipuminen siitä vei vuosia ja taas vuosia
mutta pikkuhiljaa tässä viime vuosien varrella
suurin ikävä on hellittäny
ja kun oma tytär on kasvanut aikuiseksi
no aikuiseksi ja aikuiseksi tainnu tulla äitiinsä
on saanu takaisin sen suhteen
mikä joskus aikanaa omaan äitiin oli
toiste päin vaan
me tuetaan myös toisiamme niin hyvinä kun huonoina päivinä.
En minä sentään ihan jokaiselle.
Tuntekoot niskassaan pahan-suovat ajatukseni.
Kaikki muut, tuntekoot huulieni hennon hipaisun niskansa nurkilla.
Äite hoiii, saako hunkki nyt kirkkaan hopian?
H.
Äiti on ihminen, hyvine ja huonoine puolineen, tuskin hän mikään pyhimys on.
Äitini on ronkelipumpulienkeli.. :)
Tunteiden teillä on äiti-ketju, joten voin jatkaa sillä tiellä. Laulajan ääni paranee kuin viini vuosien varrella, jolle uusi rakkaus on tuonut ääneen vahvan tunteen joka tulee suoraan laulajan sydämestä. Näin voida käy kun elämä jakaa ruusunkukkia taiteilijan tielle.
http://www.youtube.com/watch?v=1rgbaYoeLi0
"Lorena*"
Minäkin haluan tämän aloituksen jonnekin muualle.
Oh...luulisin.
Mutta tuskinpa ne onnen-lahjat taaskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=gmhRm_92L_8
H.
Minne muualle, roskakoriinko? Pyydä poistoon!
"ap."
Mimmi rauhoittuu nyt.
Ajatuksesi tausta on noteerattu.
H.
kyllä tänne näitä aloituksia mahtuu
eikä mun mielestä oo mitenkään ihmeellistä
vaikka tulis useempikin äiti aloitus
nyt kun niitten päivä on huomenna
voisinpa jonkun sopivan biisin tähän linkittää
mutta kun en edelleenkään osaa
ja toinen jutu se mitä en osaa
on vanhojen yksittäisten kommenttien esille nostaminen
mutta pärjään hyvin elämässä
ilman tietoo siitä miten ne hommat pelaa
muttei mulla mitään niitä vastaankaan ole
jokainen saa kirjoittaa ja tehdä mitä haluaa.
http://www.youtube.com/watch?v=foKbk8Cd6UQhttp://www.youthttp://www.youtube.com/watch?
Ei onnistu näköjään tuon levyn kopiointi tänne, mutta paras äitienpäivä laulu on silti.
Onko täällä jo äiti-aloitus, vai mitä tuo ylläoleva mutina lie.
Kyllä äiti on ansainnut vaikka monta miljardia aloitusta. Miksiköhän tuo yksi linkki ei avaudu?
http://www.youtube.com/watch?list=RDaeAQ_TCWglw&v=aeAQ_TCWglw
Charles Aznavourin kuolematon La Mama suomalaisena tulkintana.
Teksti on huomattavasti parempi, sekä tunteellinen että polttava, ranskaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=HJYJgkwvdOc
Vertauskohdaksi mukaan myös Aznavourin video.
Ei tarttunut samaan viestiin, tässä se:
https://www.youtube.com/watch?v=7qMOjg7wVL8
Kyllä äiti joskus käy isästäkin :)
...ja kun olin pieni äiti huolehti minutsa, nyt ovat osat vaihtuneet.
Mie ja äiti :)
http://www.youtube.com/watch?v=O8wcIhS9OrM
Mitenköhän se on muissa maissa äitienpäivä? Vietetäänkö sitä kaikkialla maailmassa? Ainakin Ruotsissa on vasta toukokuun viimeinen sunnuntai.
http://www.youtube.com/watch?v=Jvo0qac5R5c
Moni äiti on supernainen :). Korkkarit kattoon ja tää ilta on meille, supernaisille...
http://www.youtube.com/watch?v=NDEJEUqKy3I
Elämäni parhaimpia asioita on ollut, että sain maailman parhaan äidin. Nyt on vain kaukaiset muistot, kiitos elämästäni!
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aki_sirkesalo_aiti_30336.html#media=30337
Mitenkä uskaltaa tämän kehupalstan jälkeen kirjoittaa,että en ole äitini kanssa väleissä. Meitä on viisi aikuista lasta ja kaikilla muillakin huonot välit äitiimme.
En voi kunnioittaa häntä,enkä kiittää elämästäni.
Pakotan itseni laittamaan kortin.En muuta.
Hän on ajanut 4 lastaan terapiaan,oman ilkeän käytöksensä vuoksi.
Olen aina kammoksunut äitienpäiväliputusta. Kaikki äidit eivät ole ansainneet yhtään ruusua eikä mitään kunniaa.
Ei isät eikä äiditkään ole kuin ihmisiä. Eikä kaikki ihmiset ole lähelläkään pyhimystä.
Isääni voisin muistella katkeruudella, mutta ymmärrän hänen heikkoutensa ihmisenä, johon oli omat syynsä.
Minun ei ole tarve kehua äitiäni mistään olemattomasta, minulle hän on ollut tärkein ihminen puolisoni lisäksi maailmassa.
Koskaan en voi häntä kiittää tarpeeksi.
Eikä äitini osa ollut yksinkertainen, saati helppo, monin, monin tavoin.
Tää on omistettu mun omalle Mammalle. Vuosi sitten kävimme hautaamassa hänet. Äiti lauloi eläkeläiskuorossa ja tää oli hänen suosikkinsa:
https://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA
Ei äitys tee ihmisestä mitään neitsyt Mariaa. Äitini ei ollut enkä ole minäkään. Äitini oli huono äiti, vaikka ei varmaan muuhun pystynyt.
Olen kai parempi äitinä, lapseni käyvät luonani ja puhuvat avoimesti tunteistaan.
Käyn minäkin äidin luona hoitopaikassa, mutta tunne puuttuu.
On asioita mitä ei voi antaa anteeksi eikä unohtaa. Vaikka haluaisin todella.
Ihan sama mitä vastaatte.
Hautasin oman äitini alle kaksikymppisenä. Isä oli kuollut jo 15 vuotta sitä ennen. Elämässäni ei koskaan ole ollut ihmistä johon olisin voinut luottaa ja tukeutua. Vasta kun omat lapsoseni ovat nyt aikuisia olen saanut elämääni kaksi sellaista ihmistä joihin luotan ehdottomasti ja joiden kanssa ymmärrämme toisiamme melkein sanoitta
Äidistäni ensimmäisenä tulee mielee tuomitseminen. Hän oli aina oikeassa ja minä väärässä eikä neuvottelu ollut luvallista.
Omiani olen ohjannut, neuvonut ja rakastanut. .
Tuossa joku kielteisesti puhuva sai miinuksia, en tiedä miksi. Eipä noille asioille enää mitään voi tehdä. Äitini on ollut haudassa jo pian 20 vuotta. Kaikkiin äiteihin ei voi nojautua. Joskus se tuen hakeminen äidin suunnalta on virhe. Joskus on parasta kääntää selkä tuomarille.
Mitä enemmän miinuksiin kiinnitetään huomiota, sitä enemmän niitä sataa.
Kannattaa, vaikka pakolla, nostaa itsensä yläpuolelle, ja olla huomaamatta niitä.
Onneni on ollut saada puolisoksi napakymppi.
Kuin oli äitinikin.
Kukaan ei ole hyödytön
aina voi olla edes
huonona esimerkkinä.
Kovasti olen yrittänyt välttää äitini tekemiä virheitä.
Lapseni vuorostaan välttävät minun virheitäni jne...
Toivoisin, että lapseni haudallani antavat samanmoisen todistuksen äitinä olostani kuin koirani päivää ennen kuin maksasyövän takia eläinlääkäri nukutti sen ikiuneen.
Istuin keinutuolissa ja cockerini katsoi ruskeilla silmillään kauan ja rauhallisesti silmiini, sanoen katseellaan "kyllähän sä parhaasi yritit, mutta ei se aina onnistunut".
Hyvää Äitienpäivää.
Tänään on minun äitini 70 Äitienpäivä.
Ei enää kovin hyvässä kunnossa, kuulo ja näkö huonot.
Mutta rollaattorin kanssa sisällä liikkuu,
kuten minäkin...
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille.
Äidit ovat lohdun kantajia...niin oli oma äitinikin.
http://youtu.be/1wXjcuCikUA
Vuoden ärsyttävin päivä.
Totta. Yksi niistä. Kaupatkin kiinni, vaikka meillä muka ovat sunnuntaisinkin auki.
Toisella palstalla oli kaikkiin muihinkin "merkkipäiviin" sopiva pätkä. Liitän sen tähän:
"Minun ei ole tarvinnut koskaan pettyä ihmisiin. Olen aina ollut yksinäinen ja tulen aina olemaan. Kaikki joulut, ystävänpäivät ja syntymäpäivät olen viettänyt yksin, koska kukaan ei ole viitsinyt edes tutustua minuun. Se ei satu, koska olen oppinut nauttimaan omasta rauhastani. Eipä ole rinnallani ketään, johon pettyä."
Kuin omasta kynästäni jos olisin kynämiehiä.
Kuinka moni muuten on jätetty kutsumatta omiin lähtöjuhliinsa?
Kostin sen kuskaamalla juopuneet juhlijat koteihinsa, etäisin 30 km:n päähän.
Tuskin huomasivat pottuilua...
Mistä lähtien "omiin" juhliinsa on täytynyt kutsua? Niihin täytyy kyllä tietää mennä ja olla paikalla ihan kutsumatta. Vaikka "sitroenin" kommentin viimeinen kappale jää kyllä arvoitukseksi muutenkin.
Mitä arvoitusta tuossa on?
Rautalangastako se pitää vääntää ja maalata punaiseksi?
Lähdin pois yhdestä v-mäisestä firmasta, missä olin aina ollut se ainut syyllinen ja päähän potkittu, kun en ryypännyt ja huorannut esinahan sisäpiiriläisten mukana.
Esinahka piti kotonaan, minun naapurissani, enemmän kuin kosteat juhlat lähtöni vuoksi.
Minua ei kutsuttu.
Alkaako kirkastumaan?
Ja sinäkö olisit oikeasti halunnut osallistua sellaisiin juhliin? Aatteles uusix ja unohda.
Kostojuttusi perusteella oletan sinun kuuluvan liian kilttien ihmisten joukkoon, niitten, jotka eivät osaa sanoa eitä. Minä en kuskaisi känniläisiä kotiin juhlista, joihin odotan kutsua, mutta en saa ja harmistun siitä (muuten olen kuskannut). Se ei ole kosto, vaan lammasmaista toisten palvelemista hyväksyntää odottaen. Kun sitä ei tule, katkeruus ja kauna ihmisiä kohtaan valtaa mielen.
Äitini kuoli noin 16 vuotta sitten. Ei hän ollut tunneihminen olenkaan. Hoiti meidät kolme tytärtä, minä esikoisena ruokkien, huolehtien puhtaudesta ja pitäen kotia yllä kun isä hankki leivän kodin ulkopuolelta. Ei äiti usein paijaillut, pitänyt sylissä ja ollut sellianen pehmoäiti. Siinä kasvettiin ja elettiin maalla pienviljelijäperheenä. Äiti oli oikeastaan vain sinä läsnä häärien kotosalla.
Oikestaan äiti niin kuin ei isäkään tulleet koskaan erikoisen läheisiksi. Äiti ei mitenkään arvostanut äitienpäivää juhlana. Hän oli enemmän jopa kiusaantunut korteista ja kukista. Muutaman kortin tein koulussa äidille, mutta yhtään ruusua ja kukkaa en hänelle muistaakseni ostanut.
Kun äiti eleli maaseudulla ja kävi harvoin kaupungissa, koska isä hoiti pankki- ja peperiasiat. Päästyäni itse omaan elämään ja hankkeeseen, ostin äidille lahjaksi jopa alusvaatteita, kun hänellä ei tullut niitä tarpeeksi hankittua ja menivät huonoksi. Käytännönlahjoja hän otti kiitollisuudella vastaan mutta ei ilahdunut ylellisyydestä ja kukkasista.
Kun sitten äiti yllättäen menehtyi sydänkohtaukseen alle 70-vuotiaana, niin en oikeastaan kokenut syvää surua. Olin kasvanut erilleen lapsuuskodista ajat sitten ja elänyt omaa elämää. Äiti asui isän kuoleman jälkeen kahdeksan vuotta jälleen lähellä, melekin kivenheiton päässä ja kävin usein hänen luonaan, mutta mitenkään läheisiä emme koskaan olleet.
Ja siitä huolimatta voin sanoa, että minulla oli hyvä äiti. Hän synnytti ja tarjosi kodin minulle niillä eväillä, joita hänellä itsellä oli.
Jos minä sainkin kympin äidin, niin ei saa kaikki.
Ennen varsinkin, kun avioeron sattuessa lapsi/lapset aina määrättiin äidille, on lapsilla ollut monesti tosi kamalaa.
Kun lapsen on pitänyt äidin alkoholismin takia huolehtia itsestään, mutta myös muusta perheestä.
Ei kai ihme, jos silloin ei ole tullut kaunista äiti/lapsi-suhdetta.
Kun lapsen on pitänyt pitää parhaimpansa mukaan yllä fasadia, hävetä ja itkeä salassa itsekseen.
Varsinkin kun lapset, jos ketkä, osaavat ymmärtäen tai ymmärtämättään olla julmia toisilleen.
Kuka saa mitäkin hyvää, minä sain hyvän äidin.
Tiesittekö ?
raamatussa sanotaan lasten ja vanhempien kehityksestä myös jotain tähän tapaan,
tyttäret nousee äitää vastaan,
pojat isäänsä vastaan
siis äiti / isä lapsisuhteet kehittyvät kokoajan ,
suhteet kärjistyy erikoisesti murrosijässä, taistelu vanhempia vastaan sattaa olla joskus hyvinki rajua,
murrosikä on kestoltaan eri pituinen eri ihmisillä,
riippuu henkisestä kehityksestä ja kypsyydestä aikuisuuteen ,
mitä hitaammi ihminen kehittyy aikuisuuteen sen pitempään ristiriidat kestää suhteessa vanhempiin,
siis älkää mollatko vanhempianne, sillä te olette niistä lähtöisin,
te kerrotte itsestänne kaiken huonot piirteenne mollatessanne vanhepianne,
sillä te itse olette juuri semmosia kuin kerrotte vanhepienne olevan,
lukekaa raamattua, siellä kerotaan ihmisen koko elämä niinkuin se oikeesti on ja tulee olemaan,