Miksi minun lopetettu kissa ei kummittele!

"Labradorinnoutajani oli 14-vuotias sairastuessaan lonkkatulehdukseen, joka lopulta äityi hoidosta huolimatta niin pahaksi, että koira jouduttiin lopettamaan. Koira oli meillä jo ennen syntymääni, joten siitä tuli tosi läheinen ja rakas.

Viikko koiran lopettamisen jälkeen istuin huoneessani tekemässä läksyjä, kun selkäni takaa alkoi kuulua tassujen rapinaa. Kun katsoin taakseni, ei näkynyt mitään. Hetken kuluttua, kun katsahdin toisen kerran, huomasin, että kaappini ovessa roikkuvan kylpytakkini helma liikkui, niin kuin sitä olisi kiskottu. (koira tykkäsi vetoleikeistä).

Kun lähdin huoneesta, kuulin viereltäni koiran kaulapannan metalliosan kilinää, joka kuului aina, kun se rapsutti itseään. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Siihen loppui se siltä erää, mutta muutamaa päivää myöhemmin ollessani tietokoneen ääressä, tunsin märän, ystävällisen kielen nuolaisun kädessäni, vaikka missään ei näkynytkään ketään ja meillä ei ole enää ainoatakaan koiraa.

Ensimmäisessä tapauksessa kanssani kotona oli 9v pikkuveljeni, joka kuitenkin kaiken aikaa katsoi alakerrassa telkkaria, toisessa kokemuksessa olin "yksin".

Noista jutuista tuli tosi onnellinen ja hyvä mieli, eikä pelottanut ollenkaan. Aloin itkeä liikutuksesta, kun tajusin, että Mettahan se siinä kävi moikkaamassa ja kertomassa, että kaikki oli hyvin ja että välittää minusta edelleen. Toivon vielä joskus, että enkelihauvani esiintyy minulle uudestaan(:"

Miksei sitten minun lopetettu kissa kummittele!