olen aina
ihaillut elämän
suihkulähteitä
erektionsa
jäykistämiä
kyyneleitä,
huokauksia
suusta
sylkäistyjä
sanoja
jotka ottavat
härkää sarvista
nojaten naiiviuden
perusolemukseen
intohimon
tyyneyteen, joka
laskeutuu kuin
jumalainen supattelu
naisen suussa
yrittäen pitää
kielensä kurissa
pidätellessään
hengitystään
yrittäessään hipaista
ulottumattomissa
olevaa maailmaa
tahtoa, joka
valaisisi ihon
kosketusta
jokaista metriä
senttiä
vapauttaa
tahtonsa
elämänkokoisen
muutosvoiman
pois siitä
tietoisuudesta,
jossa rakastavaiset
katsovat toisiaan
vangitsevat
ääntä pitämättömänä
pakottavana kiihokkeena
ja pitävät maailmaansa
merkityksellisenä
ylittämällä kynnyksen,
joka kostuttaa
jopa hämärän
pehmeimmätkin
muodot
mutta onko
odottava saava
odotuksensa
ääriviivoihin
sisältöä
kohisevan hetken
ravintonsa
täydellisen ympyrän,
jossa arki
juhla ja
rakkaus asuvat
rikkomattomuuden
ulottumattomissa
antamalla ruumiin,
sydämen
röyhkeän sävyn
korviaan myöden
rakastumisen
käsitteelle
kuinka vartalot
liukuvat
mäkeä alas
kukkivan puun
puhkeamaisillaan
oleviin nuppuihin
rukoillen
oikeaa tietä,
puutteetonta
nautintoa
myrskyävää merta,
joka ei hukuttaisi
kunniamerkkiä,
joka ei
vaatisi kunniaa
tyylikkäitä
ajatuksen muotoja
ja muodostelmia,
jotka tekevät
suudelmista
suolaisia
virittäisivät
täydellisyyden
jousensa
noustakseen siivilleen
hurmoksen
herkullista makua
nöyristelemättä
rakkautensa edessä
mutta miksi
tuo itsestään selvä
hiljaisuus taas
laskeutuu
tekee kuilun
ja ajeluttaa
välinpitämättömyyden
sillalle
kuin synkkä
pilvi, joka
sataa kaikki
raskaat
riipivät
asetelmat
antaa ulkokuoren
taipua
repeillä
löytää itseään
sulkemalla silmänsä
kutistuen pelkäksi
ulkokuoreksi
ilman sisältöä
suihkulähteeksi, joka
ei osannut sylkäistä
sitoa naruja ja
avata ikkunaa
silloin kun
ei satanut
voimattomuuden kyyneleitä
turha huutaa ja
etsiä,
ne
valheen
punaiset bikinit
eivät
ui enää siellä
http://www.youtube.com/watch?v=LlvyrsOzx2s
ihaillut elämän
suihkulähteitä
erektionsa
jäykistämiä
kyyneleitä,
huokauksia
suusta
sylkäistyjä
sanoja
jotka ottavat
härkää sarvista
nojaten naiiviuden
perusolemukseen
intohimon
tyyneyteen, joka
laskeutuu kuin
jumalainen supattelu
naisen suussa
yrittäen pitää
kielensä kurissa
pidätellessään
hengitystään
yrittäessään hipaista
ulottumattomissa
olevaa maailmaa
tahtoa, joka
valaisisi ihon
kosketusta
jokaista metriä
senttiä
vapauttaa
tahtonsa
elämänkokoisen
muutosvoiman
pois siitä
tietoisuudesta,
jossa rakastavaiset
katsovat toisiaan
vangitsevat
ääntä pitämättömänä
pakottavana kiihokkeena
ja pitävät maailmaansa
merkityksellisenä
ylittämällä kynnyksen,
joka kostuttaa
jopa hämärän
pehmeimmätkin
muodot
mutta onko
odottava saava
odotuksensa
ääriviivoihin
sisältöä
kohisevan hetken
ravintonsa
täydellisen ympyrän,
jossa arki
juhla ja
rakkaus asuvat
rikkomattomuuden
ulottumattomissa
antamalla ruumiin,
sydämen
röyhkeän sävyn
korviaan myöden
rakastumisen
käsitteelle
kuinka vartalot
liukuvat
mäkeä alas
kukkivan puun
puhkeamaisillaan
oleviin nuppuihin
rukoillen
oikeaa tietä,
puutteetonta
nautintoa
myrskyävää merta,
joka ei hukuttaisi
kunniamerkkiä,
joka ei
vaatisi kunniaa
tyylikkäitä
ajatuksen muotoja
ja muodostelmia,
jotka tekevät
suudelmista
suolaisia
virittäisivät
täydellisyyden
jousensa
noustakseen siivilleen
hurmoksen
herkullista makua
nöyristelemättä
rakkautensa edessä
mutta miksi
tuo itsestään selvä
hiljaisuus taas
laskeutuu
tekee kuilun
ja ajeluttaa
välinpitämättömyyden
sillalle
kuin synkkä
pilvi, joka
sataa kaikki
raskaat
riipivät
asetelmat
antaa ulkokuoren
taipua
repeillä
löytää itseään
sulkemalla silmänsä
kutistuen pelkäksi
ulkokuoreksi
ilman sisältöä
suihkulähteeksi, joka
ei osannut sylkäistä
sitoa naruja ja
avata ikkunaa
silloin kun
ei satanut
voimattomuuden kyyneleitä
turha huutaa ja
etsiä,
ne
valheen
punaiset bikinit
eivät
ui enää siellä
http://www.youtube.com/watch?v=LlvyrsOzx2s
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno!
Kiitos ja hyvää Äitienpäivää!