Walesinspringerspanieli meille?

Meillä on walesi poika ja se tulee ihan hyvin juttuun toisten urosten kanssa. Yksi cairnterrieri -poika sillä on myös kaverina. Toiset walesi-pojat saattavat kyllä olla dominoivia, mutta uskoisin, että pentu tottuu hyvin jo kotona olevaan koiraan, jos vain terrieri hyväksyy pennun.

Meidän walesi tykkää kovastikin matkustaa autossa, joten automatkat eivät ole ongelmallisia. Walesin terveys on pääsääntöisesti hyvä, mutta spanieleille tyypillisesti korvatulehduksia saattaa olla. Myös jonkin verran iho-oireita ja allergioita saattaa olla. Meidän koira syö raakaruokaa ja se on ollut todella terve. Kannattaa tutustua hyvin kasvattajiin ja koirien sukutauluihin, että saa varmasti hyvän pennun.

Walesi ei ole kovin haukkuherkkä. Toiset tosin haukkuu enemmän kuin toiset, mutta on siis opetettavissa pois myös ja koulutuksellinen asia. Walesi on hyvin kiintyvää sorttia ja saattaa kärsiä eroahdistuksesta. Meidän walesi välillä ulisee kotona ikävissään/ tylsistyessään, mutta ei ole ulostanut sisälle tai rikkonut paikkoja. Walesi on tyytyväinen, kun se saa paljon liikuntaa ja purkaa energiaa ja kun sen perhe on paikalla. Sille on ihan sama ollaanko kotona vai kylässä, kunhan omat ihmiset on mukana. Walesi on fiksu, nopea oppimaan ja miellyttämisenhaluinen, mutta sillä on pikkaisen huono keskittymiskyky ja jos se päättää olla tottelematta, niin sehän ei tottele. Walesi on hyvin leikkisä ja energinen rotu, joten jokin koiraharrastus olisi hyvä tai ainakin perusteellinen liikunta ja aktivointi päivittäin.
Meidän koira pysyy pihassa vapaana hyvin. Riistaviettiä on jonkin verran ja ajaa lintuja/ jäniksiä, mutta palaa pian takaisin. Mitäs vielä. Valloittava, kaunis ja ihana koira. Suosittelen.

Kiitos paljon sinulle! Olen siis tämän keskustelun aloittaja vaikka käytän eri nimeä. Otamme varmasti tuollaisen koiran heti kun on mahdollista. Kiitos vielä vastauksestasi!

Hei!
Minulla on 5 vee welshi. Sosiaalinen, lapsirakas, utelias, touhukas, kiltti, ei hauku. Iho-ongelmaa on, korvatulehduksia jonkun verran. Iho-ongelmat eivät kuitenkaan ole tälle rodulle ominaista, meille nyt sattui.
tykkää juosta vapaana, tottelee aika hyvin (sehän riippuu kasvatuksesta ja koulutuksesta), tykkää uimisesta, onhan vesilintukoira. Turkkia pitää huoltaa, harjata ja trimmata.
Antaa lasten touhuta kanssaan, mutta pienet voivat säikähtää kun tämä haluaa ensin tutustua, haistelee ja häntä heiluu, on iloinen ja ihana koira.

Onko kenenkään welshillä ollut eroahdistusta? Kuinka pahana, ja saako sitä pois kouluttamalla pikkuhiljaa? Mulle on tulossa welshi kesällä ja mietin pärjääkö koira kissan kanssa max. tunnin, pari yksinään päivässä. Muuten olen aina kotona. Olen ymmärtänyt niin, että pentu pitäisi jättää aina välillä yksikseen eikä ihan koko ajan olla sen kanssa, jotta ei oppisi ahdistumaan.

urokset huomattavasti vahvempiluonteisia,räyhäävät remmissä ja pitää reviiristä huolen!! paljon allergioita ja korvatulehduksia,lääkärissä saa käydä usein mutta luonnetta löytyy ja liikuntaa saa tämän veijarin kanssa!! tykkää kaikista ihmisistä,haluaa mukaan jokapaikkaan,haluaa paaaaaaaljon siis huomiota.Häslää lähes tauotta,vasta vanhuudenpäivillä osaa ottaa kotona rennommin,silloinkin vetää hulluna lenkillä kuin viimeistäpäivää eikä kukaan usko kun kerrot että koirasi on jo 12v;D tottelee jos huvittaa tai herkkuja jaossa.sopii lapsiperheisiin JOS on koiralle riittävästi myös kunnon lenkkiaikaa,tarvitsee paljon liikuntaa.ikinä ei ole tarvinnut pelätä että kauas karkaisi,käy vaan moikkaamassa jos näkee jonkun vapaanaollessaan.paras kaveri mitä olla voi!

welssi on äärettömän ihana rotu! sosiaalinen, iloinen, tottelevainen, sopeutuvainen.. welssin kanssahan voi harrastaa mitä vaan; sohvalla löhöilyä, lenkkeilyä, metsästystä, näyttelyitä.. kaiken lisäksi kaunis kun mikä, mutta yllättävän helppohoitoinen turkki. todellakin tulee lasten kanssa toimeen. omasta kokemuksesta ei hauku paljon luonnostaan, mutta vähän liiankin helposti oppii siihen jos esim perheessä on toinen koira joka haukkuu.

Ja niitä sukuja alkaa olemaan aivan liikaa. Kaikkein huolestuttavinta on ongelmien kerääntyminen. Olen minäkin tavannut "terveiden omistajia", jotka kuitenkin seuraavassa lauseessa luettelevat terveysongelmia, joita eivät pidä ongelmina. Terveitä welshejä on olemassa. Mutta niiden löytäminensaattaa olla jo nyt aikalailla arpapeliä. Laaja kysely kasvattajilta vaan. Suomessa on hyviö, asiasta huolissaan olevia kasvattajia. Harmi vaan, että sitten on se toinen puolikas, jotka eivät huolestu, ja sitten on vielä se porukka, joka ei kerro, vaikka tietäisikin. Sen lisäksi on olemassa jonkinlaista luonneongelmaa, joista osa toki selittyy kyllä puhtaasti sillä, että omistaja ei ymmärrä koiraa ja sen käytöstä, tai koira on vääränlaisella ihmisellä. Nämä ovat hyvin energisiä.

Harkitsijat siis hyvissä ajoin etsimään vertaistietoa. Jalostustietokantaa kantaa tutkia ajatuksen kanssa. Mutta myös järjellä. On asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, kuten esimerkiksi nuorten urosten käyttö, tiuha käyttö, ja pahimmillaan nämä kaksi yhdessä, eli nuori uros astuu narttuja ennen kuin on minkäänlaista jälkeläisnäyttöä olemassa. Jalostustietokannasta näkyy hyvin vähän tietoa. Rotujärjestö on onneksi koonnut sitä enemmän ja laajemmaltikkin, mutta niidenkin tulosten tulkinta, ja yksilötasoille pääseminen vaatii tuntemusta. Kannattaa myös miettiä, miksi koirtalla on sertejä, mutta se ei ole muotovalio. Useimmiten taitaa olla syynä se, että hyväksytty käyttötulos puuttuu, eli koira ei ole läpäissyt edes taipumuskokeita, joka taitaa olla minimivaatimus. Tuon kokeen hyväksytyksi läpäiseminen kun on niin helppoa, että en näe yhtään syytä, miksi sitä ei metsästyskoiran kyseessä ollessa kasvattaja haluaisi hoitaa pois alta. Ja jos kasvattajaa ei kiinnosta rodun käyttö-ominaisuudet ja niiden ylläpitäminenja huomioiminen jalostusvalinnoissaan, on sekin tavallaan yksi hälytyskelloja soitattava asia.

Moni ajattelee, että haluaa vain kotikoiran ja seuralaisen, niinei seniin tarkkaa ole. Tällainen on kuitenkinvaarallista ajattelua. Koiranelämänlaatua laskee sairastelu. Infektiokierteet saattavat pitäämyöskin perheen ihmisjäsente infektiokierteessä. Welshi on erittäin ihmisrakas koira,joten se vielä lisää riskiä.

Itselläni on tuollainen sairaampi rodun edustaja. Ongelmia onratkottu yksi kerrallaan, ja ihan hyvin menee nyt. Mutta aikuisten oikeasti, olisin ihan mielelläni jättänyt tuon prosessin väliin. Nimittäin helppoja ratkaisuita ei ole. KOira pysyy terveenä vaan jatkuvalla huolellisella ylläpitohoidolla. Ei siihen enää mene oikeastaanrahaakaan, kunennaltaehkäisy sujuu, ja vakuutuksethan korvaavat paljolti muutenkin. Mutta se vaiva ja huoli. Se ei ole pieni asia. Kun haluaisi koiransa voivan hyvin, mutta vaikka mitätekisi, niin välillä ei vaan voi mitään.

Ja mitä welshin sosiaalisuuteen tulee, niinei se rähise, eikä ole agressioita. Enempikin vaivana on yltiösosiaalisuus. Ei ole mitään erikoista suhtautumisessa eri sukupuoliin. Helppo koira siinä suhteessa. Enkä ole koskaan tavannut yhtään yksilöä, jolla olisi mitään isompaa ongelmaa, jonkin verran on remmirähinöintiä näkynyt, mutta sitä laitan enemmänkin epävarmuuden ja osaamattoman koulutuksen piikkiin, kuin rodun ongelmaksi. Riistaviettikin on suht vaivaton. Ei ainakaan meillä ikinä katoa kauas. Tosin on ns. irrallaan kasvanutkin, ja koulutuksessa huomiotu nimenomaan halukas luoksetulo. Varsinaisiin koirien älyköihin ei tämärotu kuulu. Jos kisatykkiä etsii, niin kannattaa katsella muualle. Tosin on hyvä metsästyslajeissa, ja nenänkäyttöhommissa. Pärjää sen kanssa tokossa ja agissakin, mutta pääsääntöisesti saa tehdä töitä enempi. Meillä ei ainakaan paljon omaehtoisesti ongelmia ratkaise.

Mutta muuten melkolailla mutkaton ja helppo koira. Helppo myös pentuna, eli ei tuhoja, ja nopea sisäsiisteyskasvatusvaihe. Mutta ei eroa siinä suhteessa kyllä muun rotuisiimme juurikaan. Taitaa olla enempikin kasvatuskysymys. Eroahdistusta ole pentuna, tarvitsi aikaa ja suunnitelmallisuutta. Eroahdistus kuitenkin jäi ihan huutamisen tasolle. Meillä hermorakenne on hivenen heikko. Mutta noin aktiiviseksi kotikoiraksi ihan täysin riittävä. Sellainen onnellinen hömelöhän se on. Hyvin samantyyppisiä näyttävät olevan muutkin rodunedustajat. Tulkintahan on aina tulkitsijasta kiinni. Ja siitä,mistä sattuu pitämään. Ihastuttava ja rakastettava otus, joka ei salaasitä, miten hienoa sen mielestäon tavata ihminen. Vaikka se ihminen olisi tullut vain roskapussin vientireissulta, koira on aina yhtä onnellinen. Suosittelen kuitenkin innon ohjaamista muuhun, kuin syliinkipuamisyrityksiin. Pääsee paljon helpommalta. Jollain lailla sellaisia "yhden asian koiria", joiden käytöstä on helppo muokata huijaamalla. Väittäisin koiraa rotuna sellaiseksi positiivisesti koulutettavaksi. Ei tartte korotella ääntä, huijaa vain. Toisaalta, myöskään ei välttämättä kestä äänen korottamistakaan.

Welshi voi olla taipuvainen eroahdistukseen. Welshi on erittäin kiintyvää sorttia oleva koira. Se seuraa emäntäänsä/isäntäänsä kaikkialle ja haluaa jopa vessaan mukaan. Se on seuraamassa jokaikistä toimintaa kotona saunomisesta tiskikoneen täyttöön jne. Se hakeutuu sänkyyn nukkumaan ja on hellyydenkipeä.

Siihen, ettei eroahdistusta synny auttaa kunnon koulutus ja selkeä johtajuusrooli ihmisellä. Pentuna pitää harjoitella yksinoloa. Jos koira on yhtään taipuvainen itkeskelyyn isäntäväen ollessa poissa kannattaa ottaa tiukka linja ja opettaa koira itsenäiseksi. Se tarkoittaa, ettei kannata ottaa koiraa sänkyyn ja jos on jo ottanut, niin opettaa se pois sieltä. Myös keittiöstä koira pois norkoamasta. Selkeät rajat ja säännöt koiralle, eikä liikaa hellittelyä ja paapomista niin varmasti oppii koira olemaan yksinkin.

Meillä koira barffaa, eikä yhtä ainoata korvatulehdusta ole ollut. Koiran korvat eivät edes töhnää. Koira on ollut koko ikänsä terve. En tiedä, onko ruokavaliolla näihin asioihin merkitystä, mutta tahdon uskoa niin.

Kyllä welshi oppii kissan kanssa toimeen tulemaan ja mudenkin lemmikkien.

Kannattaa todella katsoa, keneltä kasvattajalta koiran ottaa. Ei kannata ostaa mistään keltaisen pörssin ilmoituksesta, vaikka kasvattaja väittäisi olevansa kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittanut. Kannattaa myös tutustua jalostustietojärjestelmän sukupuihin sekä welshien jalostuksen toimintaohjeisiin. Käy rotuyhdistyksen sivuilla tutustumassa ja käy esim näyttelyissä tutustumassa kasvattajiin.

Welshi on metsästyskoira ja sen pitää oppia myös rauhoittumaan. Nimim. Ihana vanhus kuvailema welshi ei ihan kuvaa sellaista welshiä, minkälainen koiran tulisi olla. Welshin täytyy osata myös rauhoittua, vaikka vilkas luonteeltaan onkin ja aika ajoin sählääkin. Kannattaa jalostustietojärjestelmästä katsoa, onko pennun vanhemmat suorittanut spanieleiden taipumuskoetta hyväksytysti. Kannattaa panostaa hyvään koiraan, joka ostetaan hyvältä kasvattajalta. Sellainen koira maksaa pikkaisen enemmän, mutta panostus kannattaa.

Ihana koira rotu! Ei mitään huonoa sanottavaa! Itselläni uros ja vähän yli vuoden ikäinen :) erittäin touhukas kaveri, rakastaa ihmisiä ja lapsia, seurakoira! Tulee toimeen toisten koirien kanssa, tarvitsee paljon liikuntaa, leikkejä, hyvä agility koira! Tätä rotua ei voi muuta kun rakastaa

Aivan ihana rotu! Kaunis ulkonäöltään ja lempeä luonteeltaan. Todella energinen ja kiintyväinen koira. Meidän koira haukkui aika paljon, ei tykännyt jäädä yksin kotiin, mutta hetken vouhottamisen jälkeen rauhottui. Metsästysvietti ei ollut kovin kova, joskus kun vapaana liikkui niin saattoi lähteä ajattamaan poroja, pupuja yms. Ja jääräpäänä ei kuunnellut kun sitä yritti huudella, mutta aina se hetken päästä palasi takaisin. Korvat tulehtuvat herkästi, piti puhdistaa usein, kuivata aina uinnin jälkeen ja leikata karvoja, jotta korvat saivat ilmaa. Vaikka välillä koiramme olikin kunnon jästipää niin muuten oli helppo kouluttaa, sisäsiistiksi oppi aivan hetkessä. Energiaa walesilla riittää vanhoilla päiville saakka, siihen kannattaa varautua. Aivan ihana rotu, heti kun mahdollista niin hankin samalaisen. Lupaan, että tulet rakastumaan rotuun ;)

Ihana rotu. Ystävällinen ja hellyydenkipeä. Meillä eka koira, uros, joten varmaan on meissä vika, että vetää hihnassa aika lailla. Ulkoilua vaatii ja saakin, sillä liikkuu pihalla isolla aidatulla alueella. Vieressä on ajoväyllä. Emme uskalla päästää vapaaksi, koska ryntäilee autojen luo. Kesällä,saisi saaressa liikkua vapaasti, mutta kun lähtee uimaan kaikkien vesilintujen perään. Alueella liikkuu paljon nopeakulkuisia veneitä. Pelkäämme, että jää moottoriveneen yliajamaksi. Onko jollakin käsitystä, miten pitkälle jaksavat uida ja löytävätkö takaisin? Edessä on aika iso vesiväylä. Sisällä on kuin Herran enkeli, pennusta asti. Samoin lasten kanssa tulee hyvin toimeen.

Minulla jo 13 vuotias welshinarttu. Elämäni koira ja paras kaveri ollut nuoresta saakka. Koira kiintyy perheeseensä ja omistajaansa aivan omalla tavallaan. Huumorintajuinen, osaa myös loukkantua ja näyttää sen hetkellisellä mökötyksellä, esim harjaamisen jälkeen. :) On ollut elämänsä aikana kaikessa mukana, ja tämä oma neiti leikkii vielä vanhuuden päivilläänkin päivittäin. Ainoana huonona puolena sairastelu, on leikattu kasvain, jolloin kohtu ja munasarjat poistettu samalla n.7 vuotiaana. Korvatulehduksia paljon, tosin vähemmän jos ruokavalio on oikea, eli meillä viljaton. Noin 9 vuotiaana autoimmuunisairaus puhkesi, josta kuitenkin kortisonilla selvisi, koira oli tosi kipeä hetken. Vanhemmalla iällä alkanut kilpirauhasten vajaatoiminta, joka pysyy lääkkeillä oireettomana. Tällä hetkellä näkyvänä haittana vain kasvain jalassa ja mahassa, joita ei voi enää operoida, sillä vaatisivat leikkaushoitoa, eivät vaivaa koiraa, mutta toivotaan etteivät kasva.

Eli terveempiäkin rotuja varmaan on, tai sitten meillä vaan on erityisen huono tuuri ollut, tosin kaikki edellämainitsemani sairaudet ovat welsheillä rotuyhdeistyksen mukaan yleisiä. Ja toisaalta omani on ollut ihanan pitkäikäinen ja edelleen iloinen oma itsensä. Jos vielä myöhemmin ottaisin uuden welshin, tutustuisin _hyvin_ huolella sen sukuun ja keskustelisin eri kasvattajien kanssa tämänhetkisestä tilanteesta, kun olen pudonnut jo aikapäiviä sitten kärryistä, että mikä welshien terveystilanne on nykyään.

Kaikkea hyvää koiran hankintaan! =)