Pasvanhempi, mutta äiti

Erosin vähän aikaa sitten. Siinä aikaa ennen eroa, ex kävi omaa tuskaansa tilanteesta kiukuttelemalla suureen ääneen ja huutamalla kaikki vialla olevat asiat yksityiskohtia myöten lasten kuullen tai vaihtoehtoisesti makas sängyssään tekemättä yhtään mitään ja osallistumatta mitenkään mihinkään. Tällä käytöksellään (osin ainakin, näin luulen) sai aikaan sen, että kun olen nyt muuttanut pois, vanhimmat lapset, aikuisuuden kynnyksellä olevat, eivät halua olla kanssani tekemisissä. Minusta tuli hirviövanhempi. On se kauheaa! Lapsia on todella ikävä. Kyllä he tekstiviesteihin ja soittoihin vastaavat, mutta eivät halua olla kanssani tekemisissä. Keskustelemaan tilanteesta heitä ei saa. Onneksi pienimmät lapset eivät tähän menneet mukaan, ja kaikista nuorin lapsi, alle kouluikäinen, on lähes tulkoon kaiken aikaa minulla. Siitä toki nautin, mutta saan tosissani tehdä itseni kanssa töitä, että en tätä nuorimmaista alkaa vieraannuttaa vahingossa tai tahallaan exästä. Houkutus olisi suuri, koska minusta tuntuu, että toisessa päässä tätä tapahtuu.
On ihan uskomatonta, että aikaisemmin niin ihanasta ihmisestä tuli sellainen peto, kuin exä on. Mutta saattaa olla narsismia hänellä taustallaan. Sehän tämän selittäisi, virallista diagnoosia vaan ei ole.
Tällä hetkellä en voi muuta kuin odottaa ja toivoa, että aika korjaa tilanteen. Että vanhimmat lapset joskus tajuaisivat, mitenkä heidän kohdallaan toinen puoli teki kaikki ne virheet erotilanteessa, joista yleensä varoitellaan. Virheitä toki olen itsekin tehnyt, mutta silti olen yrittänyt pitää lasten edun ykkösenä. Pidän kaikkien lasteni kuvia esillä kotona ja yritän pitää kaikin tavoin yhteyttä lapsiini. Yritän väkisin olla heidän elämässään mukana, sen mitä vaan voin. Yritän antaa tunteen, että en heitä ole missään vaiheessa hylännyt. Onneksi on kännykät!

Tai sitten olet itse itsesi vieraannuttanut lastesi elämästä, etkä heille ole enää pitkään aikaan huoltajana toiminut?

Kyllä se vaan niin on, että kunnioitus ansaitaan, ei sitä komentamalla ole koskaan muutoinkaan saanut.

Meillä lasten äiti teki samanlaisen vieraannuttamistyön, vaikka minä olen pienestä asti hoitanut lapsia todella paljon.

Äiti itse on teettänyt oman 3 lapsen lastenkasvatusosansa omalla äidillään, joka asuu Kotkassa samassa puutalopihassa, heillä ei ole napanuora vielä poikki.

Minäkin odotan, että lapset itse tulevat sitten joskus itse käymään, sillä täyttävät tänä vuonna jo 15, 17 ja 19. Jollei, niin minkäs sille sitten voi; on äidin puheet menneet valitettavasti perille.

Olen ollut työssä, jossa olin pitkiä jaksoja välillä kotona, jolloin olin heidän kanssaan mökillä keskenään, vaikka olivat vaippaikäisiäkin.

Nyt en ole saanut tavata heitä edes kerran vuodessa 8 vuoteen.

Joskus, jos olen jossain vahingossa nähnyt, niin äiti on raivostunut suunnattomasti.

Mistä ne hirviöt tulevat ulos? Onko paskakasan kuivunut pinta mennyt rikki ja nyt se löyhkää.

Onneksi avio-onnemme kukoistaa! Emmekä anna entisen tyttöystävän pompottaa.