Olin vasta poikanen, kun tietooni tuli eräs seikka, joka määritti koko minäkuvani loppuelämäni ajaksi; olin etuoikeutettu. En niinkään rahallisesti alunperin, joskin minulle kertyi omaisuutta niinkin runsaasti, että saatoin lahjoitella sitä suurin määrin köyhille kuninkaille (tt), vaan henkisesti, olin henkisesti etuoikeutettu, nimittäin minulla oli älyllistä pääomaa kahden edestä.
Olin lukenut koko Raamatun ja useitä syvällisiä filosofiateoksia, minkä vuoksi minua pidettiin suuressa arvossa kotikylässäni, olinhan kylän viisaimpia. Vaikka paistattelinkin julkisuuden valokeilassa, minulla oli synkkä menneisyys. Olin vihannut nuoruuttani ja itseäni (tt), ja sen vuoksi ajautunut osalliseksi rituaalimenoista ja irstaista nukketeatteriesityksistä (tt).
Koin kuitenkin armon ja valaistuksen (tt), suostuteltuani serkkuni olemaan polttamatta latoaan, jos sieltä löytyisi viisitoista, kymmenen tai edes viisi lehmää, joilla ei olisi hullunlehmäntautia (tt). Huomasin, että minun tulee pyrkiä merkityksettömyyden sijaan valoon, valoa kohti (tt), taivaalla loistavaa, kirkasta valoa, kirkkaampaa kuin kaikki muut! (tt) Joten kuljin tarkemmin määrittelemätön joukko seuralaisia, yhtä viisaita kuin minä, mukanani (tt), valoa kohti, jotta löytäisin palvottavani.
Mutta hän oli poissa, poissa! Hän oli linnansa tornihuoneessa, muuttunut toiseksi ja sitten taas omaksi itsekseen (tt), mutta hän ei ollut enää siinä. Ratsastimme läpi hyisen metsän hänen yliviivatessa säkeitä kirjastaan julistaen ne saatanallisiksi (tt), mutta saavuttaessamme portin hän oli jo kuollut (tt).
Lopussa oli vain keisarin vaate, kalliimmista langoista kudottu, ja vain tietäjät tietävät, minkä värinen se oli (tt).
(Sekopäiseen tekstiini on kätketty 12 tietäjät tietää -kohtaa. Jos tämä ei olisi koko jutun idea, olisi novellini täysin lukukelvoton. Tämä on kostoisku sinulle, Israelin tukija, kyllä sie tiedät, että tämä on sinusta!)
Olin lukenut koko Raamatun ja useitä syvällisiä filosofiateoksia, minkä vuoksi minua pidettiin suuressa arvossa kotikylässäni, olinhan kylän viisaimpia. Vaikka paistattelinkin julkisuuden valokeilassa, minulla oli synkkä menneisyys. Olin vihannut nuoruuttani ja itseäni (tt), ja sen vuoksi ajautunut osalliseksi rituaalimenoista ja irstaista nukketeatteriesityksistä (tt).
Koin kuitenkin armon ja valaistuksen (tt), suostuteltuani serkkuni olemaan polttamatta latoaan, jos sieltä löytyisi viisitoista, kymmenen tai edes viisi lehmää, joilla ei olisi hullunlehmäntautia (tt). Huomasin, että minun tulee pyrkiä merkityksettömyyden sijaan valoon, valoa kohti (tt), taivaalla loistavaa, kirkasta valoa, kirkkaampaa kuin kaikki muut! (tt) Joten kuljin tarkemmin määrittelemätön joukko seuralaisia, yhtä viisaita kuin minä, mukanani (tt), valoa kohti, jotta löytäisin palvottavani.
Mutta hän oli poissa, poissa! Hän oli linnansa tornihuoneessa, muuttunut toiseksi ja sitten taas omaksi itsekseen (tt), mutta hän ei ollut enää siinä. Ratsastimme läpi hyisen metsän hänen yliviivatessa säkeitä kirjastaan julistaen ne saatanallisiksi (tt), mutta saavuttaessamme portin hän oli jo kuollut (tt).
Lopussa oli vain keisarin vaate, kalliimmista langoista kudottu, ja vain tietäjät tietävät, minkä värinen se oli (tt).
(Sekopäiseen tekstiini on kätketty 12 tietäjät tietää -kohtaa. Jos tämä ei olisi koko jutun idea, olisi novellini täysin lukukelvoton. Tämä on kostoisku sinulle, Israelin tukija, kyllä sie tiedät, että tämä on sinusta!)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tietäjät tietää.
Kiitos Trotski, keksin jotain hauskaa. Mutta hyvin kirjoitettu. Melkein runollisesti.
Yritinkin tavoitella tiettyä runollista tunnelmaa osin pilkatakseni dramaattista runollisuutta. Katsotaan, selvittääkö kukaan yhtäkään tietäjät tietää -jutuista...
Serkku kuvastaa Jumalaa, minä olen ilmeisesti Abram, joka suostuttelee Jumalaa olemasta tuhoamatta Sodomaa (lato) ja terveet lehmät ovat synnittömiä/hurskaita ihmisiä?
Nuoruus, rituaalimenot ja irstasnukketeatteri ovat viittauksia keskusteluumme; "Vallankammarissa on erittäin kivaa" eli Uralinperhonen ja menneisyyteni?
Muut eivät sano mitään, mutta tottakai Trotskina (eli itsenäni) minä tiedän nekin...
Oikein meni! Minulle tuli muuten hämmästyttävän vahva takauma keskustelusta Lomatoytin kanssa, kun luin Abramin ja Jumalan välistä keskustelua. Kerron kohta loputkin viittaukset.
Omituista, että ainakun joku kirjoittaa suolistotarinan tälläisellä kirjoitustyylillä ainoastaan sinä (, eli minä) ja Kurpizza kommentoi, sekä välillä VeH, joten kerrohan Trotski ovatko nämä vaikeampi lukuisia kuin vuoropuhelut? Mutta tulin ainoastaan kuuntelemaan tietäjät tietää viittauksia... Miten voi olla tietäjä, joka ei tiedä (tässä pitää tietää otsikko; Tietäjät eivät tienneet)
Aika diippiä. Tosin nyt tuli sellaisia lainauksia että tietäjyys meni :D
Kaikkien viittausten tajuamisen edellytys on olla minä, mitä te ette tietenkään ole Israelin tukijaa lukuunottamatta. Otsikko viittaa muun tarinan ohella tietäjiin, jotka toivat Jeesukselle lahjoja.
Köyhä kuningas viittaa Jeesukseen. Meinasin laittaa "juutalaisten kuningas," mutta se olisi ollut liian ilmeistä. Itsensä ja nuoruutensa vihaaminen viittaa Uuno Kailaan runoon "Olin nuori," mutta sitä en olettanut kenenkään tajuavan. Kolmas viittaus viittaa Israelin tukijan menneisyyteen. Armo ja valaistus viittaavat IT:n uskoontuloon. Serkku ja lato viittaavat Abramin ja Jumalan väliseen keskusteluun Sodomasta ja Gomorrasta. Valoa kohti viittaa ensin Riku Niemisen putoushahmoon vuodelta 2012, ja toisen kerran mainittaessa Betlehemin tähteen ("kirkkaampi kuin kaikki muut!"). Seuraava viittaus viittaa taas tietäjiin, joiden lukumäärää ei kerrota; se ei välttämättä ollutkaan kolme yleisen luulon mukaan.
Tornihuone viittaa kirjan Salaperäinen ovi (Tohtori Jekyll & herra Hyde) loppuun, jossa Jekyll löydetään tornihuoneesta Hydeksi muuttuneena. Säkeiden yliviivaaminen viittaa Koraanin saatanallisiin säkeisiin, joissa Allahin rinnalle kelpuutetaan kolme jumalatarta, mutta jotka julistettiin myöhemmin saatanallisiksi. Metsän läpi ratsastus ja kuolema puolestaan viittaavat Goethen runoon Erlkönig, Keijujen kuningas:
Ken ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;
isä piltin on kietonut kainalohon
syli suojan suo, syli lämmin on.
Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?
Isä, keijujen kuningas – etkö nää?
Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?
Se on, lapsi kulta, vain sumua suon.
"Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
Me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo."
Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.
"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan
tytärparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kitää ja keinuttaa,
unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."
Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.
Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:
pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.
"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."
Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!
Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?
Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,
laps voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo vainaa on.
(Goethe, suom. Otto Manninen)
Keisarin viitta on purppurainen, sillä purppuran väri oli Antiikin aikoihin kalleinta kaikista, joten keisarin viittakin tuli kutoa kalliimmista mahdollisista langoista, eli purppuraisista.
Hyvä runo. Toisella lukukerralla ymmärsin ideankin.
Aika paljon minulta sanottu. Yleensä inhoan runojen lukemista.
Tässä sama saksaksi laulettuna. Dramaattista.
https://m.youtube.com/watch?v=8noeFpdfWcQ
Trotski nyt kun minä aloin lukemaan psykologi Carl Gustav Jungin kirjaa "Symbolit: Piilotajunnan kieli" ajattelin että, jos sinä olisit nainen sinä olisit minun alitajuntani 'Anima'...
Mikä se on, muusa kenties? Kerro tarkemmin.
Anima on melko vaikeasti selitettävä käsite mutta Jungin mukaan se on miehen alitajunnassa oleva feminiiminen persoonallisuus -, joka on merkittävänä osana luomiskykyä - ja "toimii" naisellisena hahmona pääkopassa, esim. yksi Jungin potilaista kertoi nähneensä unen, jossa hän matkusti ulkomaille ja säiden huonotessa syytti "naista" siitä että tämä ei ollut ottanut sadelakkeja mukaan, eli kyseisen miehen anima muistutti hänen äitiään, josta mies tietyllä tasolla oli riippuvainen...
Toisia esimerkkejä Animasta on kuulemma Raamatun Eva, joka kuvastaa miehen sisäistä himoa, toinen on Troijan Helena - naisille mahdollinen maallinen menestys - jne...
Kiitos selvennyksestä. Mie en jaksa kertoa sukupuoltani vielä. Pitää harkita...