Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis on uransa aikana antanut useita lausuntoja joiden mukaan "nuorten ei pidä ryhtyä kirjailijoiksi". Ajatuksessa piilee ehkä pieni totuus: vanhemmalla ihmisellä on kenties enemmän elämänkokemusta ja näkemystä.
Mutta.
Eivätkö "liian nuoret kirjailijat" ole ensisijaisesti kustantamon vastuulla. Saatekirjeessä ei kerrota ikää, eikä kustannuspäätöksiä tietääkseni tehdä tällaisten kriteerien perusteella. Tuntuu oudolta, että Varis syyllistää innokkaita, rakkaan harrastuksen löytäneitä kirjoittajia, eikä kustantamoita jotka lopullisen valinnan ja päätöksen tekevät.
Voiko kirjailija olla "liian nuori"? Mitä merkitystä iällä on, kun tehdään taidetta tai kirjoitetaan romaania?
Tästä aiheesta oli muutama blogikeskustelukin vuosi takaperin, mutta en nyt löytänyt.
Mutta.
Eivätkö "liian nuoret kirjailijat" ole ensisijaisesti kustantamon vastuulla. Saatekirjeessä ei kerrota ikää, eikä kustannuspäätöksiä tietääkseni tehdä tällaisten kriteerien perusteella. Tuntuu oudolta, että Varis syyllistää innokkaita, rakkaan harrastuksen löytäneitä kirjoittajia, eikä kustantamoita jotka lopullisen valinnan ja päätöksen tekevät.
Voiko kirjailija olla "liian nuori"? Mitä merkitystä iällä on, kun tehdään taidetta tai kirjoitetaan romaania?
Tästä aiheesta oli muutama blogikeskustelukin vuosi takaperin, mutta en nyt löytänyt.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Yksi selitys voi olla, että kirjailijan mediaaniansio on 2000e vuodessa, ja olisi hieman vastuutonta rohkaista nuoria köyhyyteen ja tukien varaan. Kirjailijuus on aniharvoin ammatti siinä mielessä, että siitä saisi elannon. Ennemminkin se on arvostettu harrastus. Joillain kyseessä on niin vahva kutsumus, että he hyväksyvät köyhyyden osana kutsumustaan.
Variksella tuntuu olevan varsin värikäs käsitys nykynuorista, jotka pyrkivät kirjailijoiksi päästäkseen julkisuuteen. Olen saanut sen käsityksen, että hän näkee tällaiset "Ivana B:t" uhkana vanhoille kirjailijoille ja vartioi kirjailijaliiton "aidon kirjailijan leimaa" melkein mustasukkaisesti.
Blogimaailma on muuttanut sen miten kirjallisuudesta ja kirjailijoista puhutaan. Vielä kun kuka vain voi perustaa blogin ja ilmoittaa siellä ryhtyvänsä kirjailijaksi, alkaa vanhoja tekijöitä ahdistaa. Suomessa pitäisi olla niin nöyrä tavoitteidensa suhteen, ettei niitä saa huudella maailmalle.
En näe ikää kirjailijuuden esteenä. Ne kirjoittajat joiden kiinnostus ammattiin on pinnallista putoavat kyllä matkasta hylkäyksien ja työmäärän vuoksi. Edelleen joku debytoi nuorena, joku vanhempana. Olemme kumminkin yksilöitä kaikki. Minä en olisi ollut valmis kirjailijaksi kaksikymppisenä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen olisi.
Kustantamot päättävät julkaistavista teoksista varmasti ihan niiden laadukkuuden perusteella.
Ja laadukkuus tarkoittaa ensisijaisesti kaupallista potentiaalia lyhyellä ajanjaksolla.
Onhan Suomen Kirjailijaliiton jäseninä nuoriakin jäseniä, kuten kirjailija Siiri Enoranta ja kirjailija Kaisa Ikola oli nuori, kun pääsi liiton jäseneksi. En ole itse liiton jäsenenä ollut tilanteessa, jossa nuori hakija olisi ollut estetty ikänsä takia jäseneksi pääsemisessä. Esikoiskirjailijoiden keski-ikä on sitä paitsi noussut.
Liiton pj. Variksen havainto ei mielestäni ole koskaan liittynyt uhkailuun, vaan näkemykseen, että taideammatin vaaroista... Mutta nosta syyte Varista vastaan tai tee valitus liitolle, katsotaan, miten asia sitten edistyy...
Kustantaja ei ole työnantaja sanan varsinaisessa merkityksessä eikä sillä ole vastuuta taiteilijan iästä tai sivityksestä, koulutustaustasta jne., joten siihen on turha osoittaa valitusta.
Kirjailijaliiton status on tullut alas Jarkko Laineen ajoista roimasti. Tiedän, että maksamattomia jäsenmaksuja on rästissä 7-8 tunnetulta kirjailijalta. Jäsenyyshän on elinikäinen, joten mikään uhkailu ei auta, tai nämä sitä juuri haluaakin.
Kirjailijaliitto kerää melkein sadan tonnin suorat jäsenmaksutulot. Se on melkoinen potti, kun sitten vielä vuosikymmenten aikana kerätyt osakkeet tuottaa ja sijoituksetkaan eivät makaa homeessa. Verorahaa kaataa opetusministeriö liitolle kolmanneksi eniten Suomen kulttuurijärjestöistä.
Edunvalvonta on siirretty Kuvastolle ja Teostolle. Oma juristi lähinnä uhkailee jäseniä. En tiedä miksi jotkut niin innolla sinne pyrkii ja sitten pitävät siitä mekkalaan julkisuudessa päästyään. Liiton suuruuden aikaa oli 1950 - 80 luku. Sittemmin mennyt nysväämiseksi ja pierunhajun nuuskimiseksi.
Kuvasto valvoo kuvien tekijänoikeuksia ja Teosto muusikoiden.
kirjailija on liian nuori, jos isukki ja äityli ovat rahoillaan ja suhteillaan järjestäneet julkaisumahdollisuuden.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää tapahtuuko tätä ihan oikeasti kaupallisilla kustantamoilla, hyvin vaikea uskoa, kun tietää miten mahdotonta kustannuskynnys on ylittää vaikka kirjoituskokemusta olisi takana jo vuosia.
Omakustanne on toki eri asia. Toisaalta mikäs siinä, mutta vielä tänä päivänä omakustanteen julkaisu ei tee kirjailijaksi. Ehkä joskus.
Varis on tainnut puhua lausunnoissa nimenomaan kirjailijaliiton jäsenyydestä kirjailijuuden mittapuuna. Se on vähän puusilmäistä, siis onko liitolla tänä päivänä yhtään mitään merkitystä? Määritelläänkö kirjailijuutta tosiaan sen kautta?
Ja tuskin tosiaan Variksen puheissa mistään uhkailusta on kyse, mutta minusta on outo ajatus syyllistää nuoria, jotka ovat mielestään löytäneet itselleen hyvän harrastuksen ja tavoittelemisen arvoisen haaveen. Täytyy myös muistaa, että tämän päivän alle 3-kymppiset ovat tottuneita tekemään pätkätöitä, eli raha tulee joka tapauksessa pieninä paloina maailmalta. Vaikea uskoa että kukaan nuori kuvittelee tekevänsä kirjailijuudesta päätoimisen ammatin...
Seuraavaksi varmaan vaaditaan, ettei lapsia saa viedä pianotunneille, vaan pianonsoitto on aloitettava yli 40-vuotiaana.
Varis ehkä tarkoitti, että suojattua ja huoletonta elämää viettäneellä nuorella aikuisella ei ole mitään sanottavaa.
Heillä on kuitenkin some hallussa ja heidän tekeleensä saavat paljon huomiota esimerkiksi kirjabloggareilta.
Hertta- ja lääkärisarjojen tasoiset kirjoittelijat ovat vallanneet ison osan kirjallisesta keskustelusta.
Jep! Erkon ja Alman ns "kylttyyritoimittajat" ovat maisteritutkinnostaan huolimatta lähes kaikki jämähtäneet tähän 13 vuotiaan Hertta- maailmaan. Siksi sellainen kirjallisuuskin saa näkyvyyttä. Tyhjä romanssien tukkukirjoittaja nostetaan näkyviin palkinnoille.
Ainoassakaan 7 -päiväisessä lehdessä ei ole enää kunnon kulttuuritoimitusta! Jotkut juuri taloon tulleet 25 vuotiaat "arvostelee" lähinnä tuttaviensa, missien, TV-kuuluttajien, sekä mäkihyppääjien kirjoja "niiiiin syvällisiksi jaaaa avartaaaaviksiiii!"
Ennen oli maaseudun pikkulehdissäkin erikseen kirjallisuuteen ja musiikkiin erikoistunut toimittaja. Parhaissa oli vielä kuvaamataiteiden ja näyttämötaiteidenkin osaajia. Nyt on tasapaksua valt. tiet. maisterinaista käytävät tulvillaan.
Mitä tarkoitat sillä että hertta- ja lääkärisarjojen tasoiset kirjoittajat ovat vallanneet ison osa kirjallisesta keskustelusta? Tarkoitatko nyt blogikirjoittelua, ja osaatko sanoa esimerkin mihin kirjailijoihin viittaat?
Kiinnostaa oikeastaan siksi, että tällä palstalla kirjoitetaan tosi usein siihen sävyyn, että kenttää valtaavat akateemiset nuoret naiset, jotka kirjoittavat korkealentoista sanahelinää.
Herttasarjatyyppisen kirjallisuuden suosiota en yhtään ihmettele, ja kustantajienhan kannattaa julkaista sitä mitä ostetaan, eli syy on myös lukijoiden ostokäyttäytymisessä. Meinaatko sitten, että nuorilla kirjailijoilla olisi paremmat lähtökohdat kevyen höttökirjallisuuden tuottajina? Tällaisen lajityypin lisääntyminen tietysti voi uhata kirjailijaliittomaista kaanonia...
Sehän on tämän kirjoittajan jo kertomaa:
"jäärä A
16.5.2014 08:04
1
Sulje
Jep! Erkon ja Alman ns "kylttyyritoimittajat" ovat maisteritutkinnostaan huolimatta lähes kaikki jämähtäneet tähän 13 vuotiaan Hertta- maailmaan. Siksi sellainen kirjallisuuskin saa näkyvyyttä. Tyhjä romanssien tukkukirjoittaja nostetaan näkyviin palkinnoille."
Tässä tilanteessahan olemme olleet o kymmenkunta vuotta. Se alkoi suuresta Pirkko Saision hehkutuksesta, jota teki presidentti Halonen vuositolkulla. TV:n lesbotoimittajat kaivoivat Modingin kirjoituksia esille kuin Leninin koottuja. Hannu Väisänen istui kymmenissä ja kymmenissä TV:n ns "kylttyyrijutuissa" kertomassa homoudestaan ja kirjallisuuden vaikutuksesta siihen. Pamahtihan se Finlandiakin sitten palkkioksi.
Kuka on seurannut tietää tämän esimerkkisarjan jatkumon tähän päivään Oksasineen ja Pekka Haaviston "kannanottoineen" alapäänsä asioihin.
Pelastakaa meidät naismaistereilta! Nehän julkaisee naisten ja sukupuolivähemmistöjen kirjoja! Niissä puhutaan jopa tunteista! Miten ihmeessä rehelliset suomalaiset heteromiehet saavat nyt enää kirjojaan maailmalle?
...tai sitten voimme hyväksyä sen, että kirjojen ja kirjailijoiden kenttä monipuolistuu, eikä ole enää yksinomaan tietyn ihmisryhmän hallinnassa. Jos oma ajatusmaailma on tosiaan näin ummettunutta, en ihmettele yhtään, ettei kustantamoita kiinnosta julkaista kommentoijien tekstejä. Mutta netissähän on aina helpompi urputtaa kuin yrittää kehittää omaa kirjoittamista tai itseään.
"Jäärä A", "primmaaaa" ja "hyi hitto! Pois!" lienee taas samasta näppiksestä tullutta tekstiä. Mielellään olisin käynyt asiallista keskustelua aiheesta, mutta kun nämä menee näihin eritejuttuihin taas. Voi harmi.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen tai ainakin sivuten: voi olla ihan faktaa, että "nuorten kirjailijoiden piirit" tulevat usein samasta tuutista. Esimerkiksi yliopistojen luovan kirjoittamisen oppiaine tuntuu suoltavan tiettyyn genreen meneviä kirjailijoita. Tai lähivuosilta tulee mieleen ainakin Marissa Mehr ja Henni Kitti, kumpikin nuoria esikoiskirjailijoilta.
Olen jäärä A. Yksikössä, joten sun pitää tutkia omaa skitsouttasi tänne skrivatessasi, ettei jää numerot päälle niin moneen!
Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään. Ei se varmaan haittaa. Ainut asia, mitä minä olen ymmärtänyt, oli ensimmäinen viesti. Joo, kaikkialla lukee että ikä ei ole este, sanoi sitten varis, harakka tai pulu mitä tykkäävät. Se ei epäiltävästi ole heidän ongelmansa. Jos joku tuottaja haluaa tuottaa alaikäisen kirjan niin fine! Kiitos heille. Esim me olemme suunnitellelleet kirjan julkaisemista jo hieman... Emmekä ole täysi-ikäisiä. Emme silti ole sadan prosentin varmoja, aijomeko julkaista sen vai emme... Toive olisi. Jos se on mahdollista. Silti, onko mihinkään ihmeen MAKSULLISEEN kirjailijakerhoon pakko liittyä, jos se kerran on joku ongelma, että sinne littyisi muka joku alaikäinen. (kohta hengittämisestäkin aletaan verottamaan) jos sinne ei ole pakko liittyä niin kiitos! Jos me saisimme kirjan julkaistuksi, niin me emme mihinkään kerhoon liity. Marttakerhoja on jo ihan liikaa ja nekin varmaan maksavat nykyään.