En ole kirjoittanut pariin vuoteen. Minulla on aiemminkin ollut vuosien taukoja enkä edes ole kirjoittanut aina, kirjoittaminen ei ole kai niin kauhean tärkeää.
Nyt olen osittain eläkkeellä ja olisi aikaa, mutta en pääse alkuun. Olen yrittänyt pakottaa itseni, ei auta.
Hyviä neuvoja?
Aiheita on maailma täynnä, siitä ei ole asia kiinni. Itsestäni en kirjoita ja inhoan kaikenlaisia päiväkirjoja. Mutta pohjatekstin laatiminen, on sitten kyse novellista tai pitemmästä kokonaisuudesta, on aina ollut minulle vaikeaa. Hiominen on helpompaa. Yksittäisiä katkelmia en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, koska minusta on tärkeää saada se teksti ensimmäisenä versiona ensin alusta loppuun saakka. Myöhemmin kyllä voin hioa mitä tahansa kohtaa.
Lukko päällä tai mitä se on.
Nyt olen osittain eläkkeellä ja olisi aikaa, mutta en pääse alkuun. Olen yrittänyt pakottaa itseni, ei auta.
Hyviä neuvoja?
Aiheita on maailma täynnä, siitä ei ole asia kiinni. Itsestäni en kirjoita ja inhoan kaikenlaisia päiväkirjoja. Mutta pohjatekstin laatiminen, on sitten kyse novellista tai pitemmästä kokonaisuudesta, on aina ollut minulle vaikeaa. Hiominen on helpompaa. Yksittäisiä katkelmia en oikeastaan haluaisi kirjoittaa, koska minusta on tärkeää saada se teksti ensimmäisenä versiona ensin alusta loppuun saakka. Myöhemmin kyllä voin hioa mitä tahansa kohtaa.
Lukko päällä tai mitä se on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieman samaa poden minäkin. Tiedän kyllä syyn, miksi en saa tehtyä mitään. Minä haluan kirjoittaa, mutta hommaan tarttuminen on vaikeaa. Minulla on 5 kirjaa melkein alusta loppuun suunniteltuna. Ei tarvitse, kun vaan ryhtyä toimeen.
Itse olen tehnyt päätöksen, että tästä päivästä lähtien kirjoitan edes jotakin. Aivan sama, mitä kirjoitan kunhan kirjoitan vähintään 30 minuuttia päivässä. Myöhemmin lisää kunhan tästä on ensin tullut rutiini. Laita itsellesi kello soimaan, milloin viimeistään aloitat ja sitten kello soimaan esim 30 min päähän, jolloin saat lopettaa kirjoittamisen.
Suosittelen kans ihan vaan mekaanista kirjoittamista. Taukojen jälkeen monella kirjoittajalla on hirveät paineet luoda kerrasta hyvää ja kirjoittaminen alkaa nopeasti tökkiä, kun se ei sujukaan ihan niin vaivatta. Erilaiset lyhyet kirjoitusharjoitukset ja ei-niin-vakavat tehtävät auttavat saamaan tekstiin taas tuntumaa.
Ei kannata oikeasti aloittaa suoraan romaanista. Harva juoksijakaan menee heti maratoonille. Iso osa kirjoittamisesta on kokeilua ja omien kykyjen hiomista. Etenkin jos sitä romaania on suunnitellut pitkään, tulee varmasti eteen hetkiä, jolloin oma kirjoittaminen inhottaa. Idea ei koskaan ole täysin samanlainen paperilla kuin päässä ja se on vain hyväksyttävä.
Suosittelen myös paikallisen kansanopiston kirjoituskursseja, joita varmasti alkaa taas syksyllä.
Onnea kirjoittamiseen!
Kansalaisopiston tai työväenopiston kurssi on hyvä, jos on vasta-alkaja. Tosin niitä on eritasoisia kursseja. Itselläni, jolla kirjoittaminen tyssäsi romaanikässärin hylkyyn, johon tuli jopa palautetta yhdeltä suhteellisen tunnetulta kustannustoimittajalta, ei ole kiinnostusta mennä alkeiskurssille, jonne tulee ikäisiäni ja minua nuorempia mummoja ruutupaperin kanssa.
Miksi muuten pitäisi mennä paikalliselle kurssille? Eikö julkinen liikenne pelaa tai eikö oma auto kulje? Ei sitä muutenkaan tule oltua asuinpaikkakunnalla kuin nukkumassa.
Katso Oriveden opiston tarjontaa. Varsinkin kannattaa valita pitkä monimuotokoulutus.
Lue paljon. Itselläni ainakin inspiraatio kirjoittamiseen tulee, kun luen jotain sykähdyttävää.