Suomenlapinkoira

Meillä on lappari juuri pihakoirana, ja viihtyy hyvin:) Sisälle se pääsee kun haluaa, ja koppi on pihalla (ei vaan ikinä käytä sitä...)
Oppivainen otus kyllä on, siitä ei ole epäilystäkään. Tie meidän herran sydämeen kulkee lähes poikkeuksetta mahan kautta ;) Tottelevaisuutta ei meiltä löydy, mutta se on oma vikamme, ei koiran.
Tottuu varmasti muihin koiriin ja kissoihin, mutta me olemme taas poikkeus. Koira on asunut keskellä metsää koko ikänsä ilman koirakontakteja, jonka vuoksi toisten kanssa on vaikeaa olla.
Lappareiden keskimääräinen elinikä taitaa olla siinä 13-15 vuoden paikkeilla.
Ymmärtääkseni slk on suhteellisen terve rotu, lonkkavikoja taitaa esiintyä jonkin verran (viisaammat sitten korjaavat;)) Meidän haukulla on vilja-allergia.
Meidän Mörri maksoi 3500 mk, emme hankkineet kennelistä, vaan kasvattaja sattui tekemään koirillaan yhdet pennut:)
Siinäpä vähäsen infoa, ja tosiaan viisaammat sitten korjaavat;)

Hei! Mulla on 3 suomenlapinkoiraa: 5v uros Tobi, 3 v narttu Wilma ja 4 kk ikäinen narttupentu Siiri :). Uroksestamme kasvoi liian suurikokoinen, sen säkäkorkeus on melkein 60 senttiä!!! Narttumme säkäkorkeus on vain 41 cm. En rotua vaihtais, tämä on aivan ihana seurakoira-rotu! Ne on ystävällisiä ja lapsiperheisiinkin sopivia. Meidän perheessä ei ole pieniä lapsia mutta naapurin lapset käyvät leikkimässä meidän koirien kanssa usein ja ne tosiaan rakastavat näitä muksuja. Tobi ei tule toimeen toisten urosten kanssa, vaan nostaa armottoman rähinän. Mutta narttujen kanssa se tulee toimeen erinomaisesti :). Wilma ei tule toimeen toisten narttujen kanssa ja jos vieras uros tulee nuuhkimaan sen takapäätä niin se kyllä puree! Mutta pentukoirista Wilma tykkää tosi paljon :). Siiri tykkää kaikista koirista, ainakin vielä pentuna. Tobi on meidän ensimmäinen koira ja sen kanssa on ollut johtajuusongelmia, se on nimittäin tosi dominoiva luonne ja pyrkii pomottamaan. Sen kasvatus epäonnistui, eikä se tottele mitään, eikä myöskään anna hoitaa itseään. Kynnetkin pitää käydä aina leikkaamassa eläinlääkärillä ja se on melko kallista :(. Emme uskalla itse leikata koska jos se hermostuu, se saattaa näykätä kipeästi. Kannattaa tosiaan ottaa pennulta heti alussa luulot pois ettei tule samanlaista ongelmaa kuin meillä! Wilma antaa kyllä hoitaa itseään kunhan saa joka kynnen jällkeen palan nakkia! Wilmakaan ei järin tottelevainen ole, vaikka tietää kyllä peruskäskyt. Siiri on puolestaan miellyttämisenhaluinen niin kuin kaikki pennut. Se on myös oppinut ihmeen nopeasti kaikki mitä ollaan sille opetettu. Se osaa istua, panna maata, tulla luokse ja antaa tassua. Se harmittaa etten ole saanut opetettua koiria pysymään omalla pihalla vapaana. Saa nähdä oppiiko Siiri edes. Wilman kanssa ollaan kokeiltu agilityä, ja se menee kaikki esteet mutta vain jos joka esteen jälkeen saa makupalan. Mielestäni lapinkoiraa ei kannata ottaa kerrostaloon. Ne on kumminkin aika herkästi haukkuvia ja voivat hermostuttaa naapureita. Kyllä lapinkoira sopii ulkokoiraksi. Mutta meidän koirat ovat ulkona vain kun itsekin olemme. Niillä on tilava häkki ja kaksi koppia, ja ne viihtyvät hyvin ulkona tarkkaillen (ja haukkuen) ohikulkijoita. Vahtikoirana lapinkoira on ERINOMAINEN. Lapinkoira ei kuitenkaan ole vihamielinen, se vain ilmoittaa tulijat (ja ohikulkijat), ei käy käsiksi. Lapinkoirat on pitkäikäisiä ja voivat elää jopa 13-14 vuotta!! Tää rotu on melko terve. Uudempia tuloksia en löytänyt mutta vuonna 2000 oli 31 % lapinkoirista todettu lonkkavika. Joitain sokeuteen johtavia silmäsairauksiakin rodulla tavataan (PRA, Harmaakaihi), mutta ne on jo tosi harvinaisia. Ainoo negatiivinen juttu jonka rodusta keksin on, että KARVAA LÄHTEE todella paljon ja se on aina kiinni vaatteissa, kangassohvassa jne. Jokapaikassa on koirankarvatupsuja vaikka imuroin 2 kertaa viikossa. Sisällä pidettävillä koirilla on jatkuvasti karvanlähöaika, mutta ulkona pidettävillä vain 2 kertaa vuodessa. Siiri maksoi 500 euroa. Siihen en osaa sanoa miten meidän koirat reagoi kissoihin kun meillä ei ole kissaa.