inspiraationi
lähde
eläessäni
juttua
kuvissani
nainen vain
hymyilee
pyöritellen
kehittämääni
tarinaan
käänteitä
nykyisyyteensä
nimeä
kokoa
ja väriä
hersyttäen sympatiaa
ympäristöön
empien kyvykkyyttään
johon silmä
aina ensimmäisenä
pesiytyy
halutessaan siirtyä
jumalan
laeista
sängyn jumalattareen
tyydyttääkseen
elämän kunnialle
nostettuja maljoja
sensuaalisuutta
jonka nimi
jää epäselväksi
on vain
huokaus,
onnenviipaleet
valossa lankeavaa
poskipunaa
jota sydän
punnitsee
rankkasateen
kokoisia suudelmia,
jotka valuvat
levottomaan
keskittyneisyyteen
kouraisten
räjähtävää tuskaa
mielen vaahtopäitä
tarjoten vaihtoehtoja,
ylittää esteet
syyn nauraa ja
itkeä
ottaa kaikki
vastaan
sellaisenaan
kuin elämä
tarjoaa
isoin ikkunoin
varustettua
näkymää, jossa
elämän
vastoinkäymiset
asettuivat
kiiltävän
houkuttelevaan
kuoreen
pyörittäen
sattuman
arpaa
tuudittautumalla
omiin
kuvitelmiin
pakottaen
mielenliikkeiden
herkkyyden
totuuden
eteen
mitään ei
jäänyt epäselväksi
tuulen riisuessa
viimeisiä ajatuksia
persoonallisuudestaan
kaikki sammui
kuin ryyppäämään
ratkennut dialogi
olisi
seonnut sanoissaan
katsellessaan karua
varustusta
vähään on
tyytyminen
oli ensi ajatus
tunteen levätessä
vieraassa
vartalossa
huulia polttelevien
kysymysten
virran viedessä
mennessään
epävarmuus
söi miestä
kuin kirkonmiestä
ilotalossa
pyhyyden
tehdessään
laupeuden työtä
viihtymättä
kaavussaan
erkaantuessaan
sielustaan ja
olemalla
erillään päivän
toisen
kolmannen
pelastuksestaan
pyhästä tiestä,
joka ei osannut
yössään johdattaa
kuinka nuoruus
kauneus ja
alastomuus
muokkasivat
vartaloa
tapaa yrittää
perata suomunsa
etsimällä
ripottamalla päälleen
nautintoja
katuessaan
runsaiden rintojen
tuomaa lankeamista
ojentavaa kättä,
joka seisahtuu
vainun loputtua
ja jäljelle jää
rikkaus
säihkyvyys
ja viimeinen
vapaus
katusoittajan tapa
soittaa mielensä
totuus ilman
yleisöä
sopeutumatta
mielialaansa,
palohaavoihin, joita
mielihyvä
polttaa juoksevaan
hunajaan
keräten murusista
ruokahalua, jolla
rakkauden maassa
saisi tähtensä
säteilemään kirkkaammin
maassa, jonka
luvatussa nimessä
roihun puna
salpautuu
jäätikön sineen
pidättäytyvä nautintoni,
kuinka kaipaan
sinua
jalusta, jolle
suitsutan hellän
etäisyyteni kaipuun,
mirhamini
anna
mielikuvituksesi
lentää
maassa,
jossa rakkaus asuu
sydämessä
iholla
reisien sisäsyrjässä
ooh naarasusi
oi kaunis ja
ylväs kashmir
koko ihana
hukattu maa,
neuroosini
olen tänään
taas sinun
vain sinun
https://www.youtube.com/watch?v=sfR_HWMzgyc
lähde
eläessäni
juttua
kuvissani
nainen vain
hymyilee
pyöritellen
kehittämääni
tarinaan
käänteitä
nykyisyyteensä
nimeä
kokoa
ja väriä
hersyttäen sympatiaa
ympäristöön
empien kyvykkyyttään
johon silmä
aina ensimmäisenä
pesiytyy
halutessaan siirtyä
jumalan
laeista
sängyn jumalattareen
tyydyttääkseen
elämän kunnialle
nostettuja maljoja
sensuaalisuutta
jonka nimi
jää epäselväksi
on vain
huokaus,
onnenviipaleet
valossa lankeavaa
poskipunaa
jota sydän
punnitsee
rankkasateen
kokoisia suudelmia,
jotka valuvat
levottomaan
keskittyneisyyteen
kouraisten
räjähtävää tuskaa
mielen vaahtopäitä
tarjoten vaihtoehtoja,
ylittää esteet
syyn nauraa ja
itkeä
ottaa kaikki
vastaan
sellaisenaan
kuin elämä
tarjoaa
isoin ikkunoin
varustettua
näkymää, jossa
elämän
vastoinkäymiset
asettuivat
kiiltävän
houkuttelevaan
kuoreen
pyörittäen
sattuman
arpaa
tuudittautumalla
omiin
kuvitelmiin
pakottaen
mielenliikkeiden
herkkyyden
totuuden
eteen
mitään ei
jäänyt epäselväksi
tuulen riisuessa
viimeisiä ajatuksia
persoonallisuudestaan
kaikki sammui
kuin ryyppäämään
ratkennut dialogi
olisi
seonnut sanoissaan
katsellessaan karua
varustusta
vähään on
tyytyminen
oli ensi ajatus
tunteen levätessä
vieraassa
vartalossa
huulia polttelevien
kysymysten
virran viedessä
mennessään
epävarmuus
söi miestä
kuin kirkonmiestä
ilotalossa
pyhyyden
tehdessään
laupeuden työtä
viihtymättä
kaavussaan
erkaantuessaan
sielustaan ja
olemalla
erillään päivän
toisen
kolmannen
pelastuksestaan
pyhästä tiestä,
joka ei osannut
yössään johdattaa
kuinka nuoruus
kauneus ja
alastomuus
muokkasivat
vartaloa
tapaa yrittää
perata suomunsa
etsimällä
ripottamalla päälleen
nautintoja
katuessaan
runsaiden rintojen
tuomaa lankeamista
ojentavaa kättä,
joka seisahtuu
vainun loputtua
ja jäljelle jää
rikkaus
säihkyvyys
ja viimeinen
vapaus
katusoittajan tapa
soittaa mielensä
totuus ilman
yleisöä
sopeutumatta
mielialaansa,
palohaavoihin, joita
mielihyvä
polttaa juoksevaan
hunajaan
keräten murusista
ruokahalua, jolla
rakkauden maassa
saisi tähtensä
säteilemään kirkkaammin
maassa, jonka
luvatussa nimessä
roihun puna
salpautuu
jäätikön sineen
pidättäytyvä nautintoni,
kuinka kaipaan
sinua
jalusta, jolle
suitsutan hellän
etäisyyteni kaipuun,
mirhamini
anna
mielikuvituksesi
lentää
maassa,
jossa rakkaus asuu
sydämessä
iholla
reisien sisäsyrjässä
ooh naarasusi
oi kaunis ja
ylväs kashmir
koko ihana
hukattu maa,
neuroosini
olen tänään
taas sinun
vain sinun
https://www.youtube.com/watch?v=sfR_HWMzgyc
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.... Kaunista, ja niin haikeata. Taas. Laita vähän hunajaa iltateehen, suosittelee tohtori Hmpf :)) se lievittää..
Mulla taisi mennä sanahana kiinni, emmää arvannut että tuo vimppani olisi vaatinut noin paljon voimia. Ihan tyhjä fiilis.
Mutta löysin tänään jotain niin hienoa, jaan sen sun kanssa, musa-buddy. Ehkä se on vanha tuttu sulle, bändi ainakin on.. Lyriikka ei liity mitenkään mihinkään, mutta nuo samettiset soinnut.. voisiko toimia hunajan sijasta :) Nähdään. Mä meen rauhoittumaan vähän :))
http://www.youtube.com/watch?v=mjGZC5DbO6U
No nih...kesän eka ruoho leikattu ja nostin pienoistuulimyllyn talviteloilta pihapiiriin...näyttää kauniilta taas pihakokonaisuus. Sääkin suosii...feels good again...
Kiitos sinulle!