Vaikka kuinka yritän uskoa soijan ihmeitätekevään vaikutukseen, se ei auta. Hikipuuskat sen kun tihentyvät. Enkä tarkoita mitään tavallista hikoilemista vaan hiki TIPPUU suurina pisaroina kasvoilta ja kaikkialta.
Pienikin muutos tilanteessa aiheuttaa hikiaallon: jos syön, hikoilen; jos juon jotain lämmintä (kahvia, teetä), hikoilen; jos tulen ulkoa sisään, hikoilen; jos istun paikoillani, hikoilen; jos liikun, hikoilen; odottaessani unta pitkälläni, hikoilen; kävellessäni jos pysähdyn katselemaan näyteikkunoita, hikoilen. Pystyn kävelemään viileässä ulkoilmassa noin 40 minuuttia, sen jälkeen alan hikoilla ja ei kun takkia auki. Sisällä palellutan muut ihmiset pitämällä ikkunoita ja parvekkeen ovea jatkuvasti auki.
Kaikkein epämiellyttävintä muiden kannalta on se, kun kättelen heitä omalla hikisellä kännylläni (vaikka kuinka olen ennen kättelyä salaa pyyhkinyt käteni vaatteisiini). Se ei oikein helpota sosiaalista kanssakäymistä. Kuten ei myöskään jatkuva hikisen otsan pyykiminen.
Siis: teen tai olen tekemättä mitä tahansa, hikoilen suuria pisaroita, jotka valuvat kasvoillani ja kostuttavat hiukset läpimäräksi. Puhumattakaan vaatteista.
Jos voisin, söisin hormoneja, mutta terveydentilani vuoksi en saa syödä niitä. Olen käynyt kaikki mahdolliset luontaistuotteet läpi, eikä mitään apua ole niistäkään ollut. Siispä hikoilen. Olen lisäksi huomannut itsessäni eristäytymispyrkimyksiä. On helpompaa olla yksin kotona kuin lähteä ulos esittelemään suurta hikoilukykyäni.
Jos teillä, kanssakärsijät, on epämiellyttäviä kokemuksia, kirjoittakaa tänne. Jaetaan yhdessä nämä karmeudet. Se saattaa helpottaa... ainakin psyykkisesti.
Pienikin muutos tilanteessa aiheuttaa hikiaallon: jos syön, hikoilen; jos juon jotain lämmintä (kahvia, teetä), hikoilen; jos tulen ulkoa sisään, hikoilen; jos istun paikoillani, hikoilen; jos liikun, hikoilen; odottaessani unta pitkälläni, hikoilen; kävellessäni jos pysähdyn katselemaan näyteikkunoita, hikoilen. Pystyn kävelemään viileässä ulkoilmassa noin 40 minuuttia, sen jälkeen alan hikoilla ja ei kun takkia auki. Sisällä palellutan muut ihmiset pitämällä ikkunoita ja parvekkeen ovea jatkuvasti auki.
Kaikkein epämiellyttävintä muiden kannalta on se, kun kättelen heitä omalla hikisellä kännylläni (vaikka kuinka olen ennen kättelyä salaa pyyhkinyt käteni vaatteisiini). Se ei oikein helpota sosiaalista kanssakäymistä. Kuten ei myöskään jatkuva hikisen otsan pyykiminen.
Siis: teen tai olen tekemättä mitä tahansa, hikoilen suuria pisaroita, jotka valuvat kasvoillani ja kostuttavat hiukset läpimäräksi. Puhumattakaan vaatteista.
Jos voisin, söisin hormoneja, mutta terveydentilani vuoksi en saa syödä niitä. Olen käynyt kaikki mahdolliset luontaistuotteet läpi, eikä mitään apua ole niistäkään ollut. Siispä hikoilen. Olen lisäksi huomannut itsessäni eristäytymispyrkimyksiä. On helpompaa olla yksin kotona kuin lähteä ulos esittelemään suurta hikoilukykyäni.
Jos teillä, kanssakärsijät, on epämiellyttäviä kokemuksia, kirjoittakaa tänne. Jaetaan yhdessä nämä karmeudet. Se saattaa helpottaa... ainakin psyykkisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi kätteleminen on minunkin kauhukokemuksissani kärkisijalla. Yritä siinä sitten tehdä suotuisa ensivaikutelma hikisellä kädellä! Toinen, jota yritän vältellä on muovi- tai nahkatuolissa istuminen. Ne ovat hiostavia kaikille muillekin, mutta mummonlöylyiselle ne ovat kidutuspenkkejä. Kun juuri on saanut hikipuuskan ja sitten yrittää nousta tuolista märällä selällä ja takapuolella, kuuluu sellainen hiuksianostattava maiskahdus. Siitä on ladylike tosi kaukana.
Noloa, noloa, noloa.
Nykyään olen rintasyöpäpotilas enkä voi syödä vaihdevuosiongelmiin tarkoitettuja hormooneja. Niitä söin kuitenkin ennen tätä 5 vuotta ja elämä hymyili, ei mitään ongelmia. Nyt lääkäri kielsi syömästä hormoneja ja sen jälkeen alkoi tuskainen "kuumien aaltojen" ja yöhikoilun kausi.
Sittemmin olen saanut lääkäriltäni Bellergal-reseptin, joita olen joka päivä napsinut ja päivisin ovat "kuumat aallot" pysyneet poissa. Yöhikoilulta en kuitenkaan ole välttynyt. Näitä Bellergal-tabletteja ei kuitenkaan ole enää muutamaan vuoteen ollut lääkeluettelossa, eikä niitä saa muualta kuin Yliopiston apteekista, koska siellä ne on omana tuotantona (siis senjälkeen kun Bellergalin valmistus lopetettiin).
Purkin kyljessä ei kuitenkaan lue Bellergal niin kuin joskus vuosia sitten, mutta on kuitenkin sama koostumus. Purkin kyljessä lukee jotakin "Ergotamin tart".
Minun kauhunpaikkani taas on kassajonot. Vaikka kuinka on yrittänyt rauhallisesti tehdä ostoksia, eikä hikikarpaloita ole näkynyt, niin sitten kassajonossa kupla puhkeaa. Kassalle päästyä on jo aivan märkä ja eurot takertuvat kosteisiin kämmeniin, eikä niitä edes näe kunnolla kun hiki valuu silmiin.
Ihan on samat kokemukset kuin sulla. Hyviä paikkoja on leffat. Niissä on tehokas ilmastointi, eikä hiki pääse yllättämään.