Kaverina vammainen?

Minulla oli aikanaan kaveri joka oli pyörätuolissa. En ole enää näin vuosien jälkeen kuullut hänestä mitään, olisi tosi kiva tietää mitä hälle nykyään kuuluu.

Itse pitäisin tämän vammaisen kaverin kaverina. Vai kiusaavatko muut sinua siitä että jos olet hänen kaverinsa? Musta sillä ei oo mitään väliä onko vammainen vai ei, jos on tosi ystävä - sellaiset on meinaa oikeasti tosi harvassa! Itse pitäisin mielummin yhden tosi ystävän kuin 10 hyvän päivän tuttua joille en voi kertoa mitään isompia omia asioitani.

Tiedän että tämä kuulostaa hullulta(ja jokaisella on oma tapansa käsitellä asioita), mutta itse olen monesti rukoillut apua Jumalalta kun en tiedä mitä tekisin ja nimenomaan just tollasissa tilanteissa missä mulla ei oo oikein ketään sellaista kelle jutella tosta asiasta. Sitten ratkaisut jotenkin selkiintyvät. Koska Jumala on sellainen joka ei koskaan hylkää ja hän kuulee rukoukset, mikään asia ei ole liian pieni Hänelle kerrottavaksi. Jumala haluaa että meillä on hyvä olla.

Olen varma että vammainen ystäväsi arvostaisi kovasti jos pidät hyvät välit vielä häneen. Hän selvästi pitää sinuakin tosi ystävänä kun on kutsunut kyläänkin ja haluaa pitää sinuun yhteyttä! Ei sellainen diipadaapa-kaveri välttämättä näin tee.

Tsemppiä tilanteeseesi, olen ihan varma että asiasi selviää ja saat ratkaisun ja mielenrauhan tähän asiaan :)

Kiitos paljon viestistäsi! Oikeastaan, jos joku alkaa minua kiusaamaan sen takia että olen erilaisen ihmisen kanssa niin he kiusaajat ovat tyhmiä. Ei ketään pitäisi aliarvioida tai kiusata sen takia että on erilainen kuin muut. Tai se että tykkää olla erilaisen ihmisen kaveri. On vammaisellakin oikeus omistaa kaveri. pidän yhteyttä tähän tyttöön ja olen välittämättä mitä muut minusta tai hänestä ajattelee. :-)

Eipä kestä ;) ;)
Näin se juuri menee, ne kiusaajat on tyhmiä eikä tajua että ihmisiä vammaisetkin ovat. Ja että siinä ei ole mitään väärää että sellainen hlö on kaverina.
Hienoa että pidät yhteyttä siihen tyttöön, upea juttu! Olen ihan varma ettet päätöstäsi tule katumaan, vaikutat niin fiksulta ja lämminhenkiseltä ihmiseltä :)
Tsemppiä

Jos muut kaverisi alkavat karttaa sinua, koska niitä haittaa jonkun toisen kaverisi sairaus, ne ei ole kunnon kavereita.

Heippa! Minulla oli koulukaverina lyhytkasvuinen ja hänen äänensä oli hyvin hento, hänellä ei ollut, muuta poikkeavaa. Hän oli kultaisin tuntemani ihminen, mutta tiemme erkanivat koulun vaihdon jälkeen, kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Ikävä tulee välillä vieläkin, kun muistelen lapsuuden ystävääni. Tuolloin en tarvinnut yhtään enempää ystävää, minulla oli sellainen hyvä ystävä ja se riitti. Ei häntä kukaan kiusannut, mutta muut eivät rohjenneet lähestyä ystävääni. Pidä tuosta ystävyydestä kiinni, ei pidä pilata tuollaista mahdollisuutta, vain oman pelkonsa takia, tai sen tähden mitä muut ajattelevat, jos sinua aletaan kiusaamaan tuon takia, on sinun siitä puhuttava opettajalle, opettajatkin on yleensä hyvin ymmärtäväisiä, joten voithan etukäteen jo kysyä neuvoja häneltä. Olkaa vain ystäviä, jookos, kesäloma alkaa kohta!

Vammainen ystävä on aarre siinä missä muutkin aidot ystävät. Ole tyytyväinen, jos hän ei ole luonteeltaan samanlainen kuin kiusaajat eikä pyri heidän suosioonsa heidän keinoillaan. Vammaisillakin ihmisillä on erilaisia luonteita ja toisilla taipumusta myös tähän siinä missä muillakin. Se on säälittävää katseltavaa, toisin kuin kehitysvamma (vaikka sitä toivoisikin kaikkien olevan terveitä).

Mun yhel kaverilla on harvinainen AMC tauti (http://www.amc.fi/diagnoosi.htm)
Mutta se ei tarvii mitään pyörätuolii tai keppejä, mikä on aika harvinaista

Kuules nyt...ryhdistäydy! Jos sä todella pidät häntä hyvänä kaverinas ni uskallaudu olemaan hänen kanssaan...mulla on ollu ja on nytkin monet, monet ns. vammaiset kaverit!!! Ne on ainoita ystäviä jotka oikeesti ymmärtää muo ja mä uskallaudun olemaan heidän kanssaan julkisesti! Muo ollaan kyllä mollattu ja haukuttu sen takia mutta mä vähät välitän! NE ON MUN YSTÄVIÄ JA MÄ OON NIIDEN YSTÄVÄ! Sun täytyy ymmärtää että kaikki ihmiset on saman arvosia ja eihän ees perjaatteessa ole mitään vammasia...missä se määritellään kuinka nopeasti pitää oppia ja minkänlainen ulkonäkö pitäsi olla!? Hän on sun ystävä, et sä voi vaan jättää häntä sen takia kun pelkäät että teiän käveruus paljastuu! Mun kaveri jätti mut joskus sen takia että muo alettiin kiusata koulussa...hän ei halunnut auttaa tai tukea vaan hylkäs....se tuntu tosi pahalta...älä tee sitä sun kaverille...sä et ymmärräkkään kuin kauheelta se tuntuu...muo kiusataan veiläkin koulussa koska se kaveri jätti...kun n saanut tukea. Ethän lopeta kaveruutta...jos joku sanoo sulle jotain vammasesta kaveristas ni sano takas...vammanen se on joka vammasta haukkuu!!!!!!!!!! Mut sun elämä on sun käsissäs!!!

Itse en ole ollut paljoakaan vammaisten kanssa. Ei ole mahdollisuutta ollut tutustua, en tiedä millaisia he ovat. Kuitenkin moni karttaa vammaisia, joka on ikävää. Ihmisiä hekin ovat eivätkä voi mitään vammaisuudelleen. En ole nähnyt monia ihmisiä vammaisten kanssa. Yleensä vammaiset ovat keskenään, ymmärtäähän sen jos he ovat tutustuneet esimerkiksi vammaisia opettavassa koulussa. Siksi minua varmaan ihmetyttää hieman se että jos joku "terve" ihminen kaveeraa vammaisen kanssa. Mutta sehän on vain hyvä asia! Silti tulee jotenkin mieleen että se kaveeraaja on itsekin hieman jäljessä kehityksestä. Tuon kun kirjoitin ja ajattelen asiaa enemmän niin miksi ihmisiä edes pitää luokitella että "tuo on vammainen" "tuo on ihan terve" Puhun enemmänkin henkisesti vammaisista, sillä tokihan sen voisi luokitella vammaiseksi jos on vaikka sellainen vamma ettei pääse kävelemään. Onhan meitä ns. tyhmiä ihmisiä ja viisaitakin, mutta helposti tyhmää haukutaan vammaiseksi. Hankala joskus erottaakaan kuka on vammainen henkisesti, kun hän saattaa olla ihan normaali.

Tuli melko sekavaa tekstiä pitkä pätkä, mutta sanonpahan vain kerran vielä että kaikki olemme ihmisiä, ketään ei pitäisi sen takia kiertää kaukaa, eikä kiusata. Normaali ihminenkin voi kaveerata vammaisen kanssa.

on minullakin kehitysvammasia kavereita ja
tiedän että ne ovat yhtä kivoja kun nor
maalitkin kehitys vammaset ei koskaan pilk
kaa eikä syrji ketään

Itselleni on ollut "vammainen" ystävä ykkösluokslta asti, ja olen seisskalla ja tunnemme vieläkin toisemme hyvin. Ystäväni ei ole penaalin terävin kynä ja hänellä on sairaus joka estää häntä hengittämistä normaalien hengitysteiden kautta joten hänelle tehtiin trakeostomia joka tarkoittaa reikää kurkussa jossa on ontto muoviputki ja yhdensuuntainen hengitysläppä putken päässä, googlatkaa Trakeostomia niin Tiedätte miten kauhea kohtalo hänellä on elää putki kurkussa ja hengittää sen kautta. Hänen puhe kuuluu äärettömän pienesti sekä hänen pitää hengittää sisään ÄÄNEKKÄÄSTI joka sekunti puhuessaan ja muutenkin ollessaan. Jos putkeen menee vettä tai jokin esine, hän tukehtuu. Jos peitän putken hän tukehtuu, jos kompastunut ja Lyön putkeen hän tukehtuu. Joten hän ei voi uida ollenkaan, suihkussa käynti on haaste. Jos keuhkoista kulkeutuu tarpeeksi limaa putkeen, hän tukehtuu. Mutta hän ottaa elämän rennosti eikä välitä fyysisistä rajoitteestaan, vaan menee täysillä😀




GOOGLATKAA TRAKEOSTOMIA!

Jos meinaat että muut kaverisi alkavat hyljeksimään sua siks et oot vammasen kaveri ni ne ei oo oikeita kavereita

Mun yks kaveri on sokea

Minä olen nyt ollut kahdeksan vuotta vammaisen pojan ystävä. En ole varma, mikä tätä kyseistä yksilöä vaivaa, mutta periaatteessa pitelee ylimääräisiä ääniä, on 19-vuotias, mutta henkisesti ~4. Ymmärtää puheenkin niin heikosti, että käytän viittomakieltä jotta hän ymmärtää. Minua kiusattiin ala-asteella tästä ystävyydestä, mutta en ottanut sitä itseeni, koska kuka tahansa tajuaa, ettei muiden mielipiteillä ole väliä ja varsinkin jos kiusataan tällaisesta asiasta, on kiusaaja ahdasmielinen sekä idiootti. Olet vaan kaveri äläkä pelkää sanomaan kiusaajille takasin jotain.

kokemusta on😄

Mun kaikki kaverit on vammasii

Ensin en huomannut mitään vikaa yhdessä miehessä, mutta sitten alkoi ihme jutut. Ensin hän oli valokuvaaja, sitten jokin tietäjä, ja seuraavaksi musiikkimies.. Tapaaminen on mahdotonta, koska tapaamisen päivät vaihtuvat kokoajan, ja hän pyytää ja peruu kaiken ihan miten lystää. Rahaa hän tuhlaa, ja välillä keksii kuvitteellisia summia joilla kehuskella. Nykyään otan hänen juttunsa huumorilla, koska oikea kaveruus on lähes mahdotonta.

On ymmärrettävää, että tunnet pelkoa ja epävarmuutta ystävyyssuhteiden ja mahdollisten sosiaalisten reaktioiden suhteen. Tässä on joitain ajatuksia ja ehdotuksia, jotka voivat auttaa sinua käsittelemään tilannetta:

Arvosta ystävyyttäsi: On hienoa, että sinulla on ystävä, joka on sinulle tärkeä. Ystävyyksien arvostaminen ei riipu siitä, miten muut ihmiset ne näkevät. Hyvä ystävyys perustuu siihen, miten hyvin te ymmärrätte ja tuette toisiaan, ei siihen, mitä muut ajattelevat.

Oman arvon ymmärtäminen: On tärkeää ymmärtää, että ystävyys, olipa ystäväsi kuka tahansa, ei määritä sinua huonosti. Sinun ei tarvitse pelätä, että ystäväsi vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten muut sinua näkevät. Tärkeintä on, että olet hyvä ystävä ja kohtaat ystäväsi kunnioittavasti.

Yksityisyys ja avoimuus: Onko tarpeellista, että kerrot muille ystävyyssuhteestasi? Jos tunnet, että ystävyyden salaisuus aiheuttaa sinulle stressiä, voit miettiä, miten voit avoimesti ja rehellisesti kertoa muille ystävyyksistäsi ja olla ylpeä siitä, että sinulla on erilaisia ystäviä.

Tuki ja rohkeus: On tärkeää, että sinulla on tuki ystäviltäsi ja mahdollisesti ammattilaisilta, kuten terapeuteilta tai neuvonantajilta, jotka voivat auttaa sinua käsittelemään näitä tunteita. Ystävyyden ja itsesi hyväksyminen ovat avainasemassa.

Uuden paikkakunnan sosiaalinen elämä: Muuttaessasi uudelle paikkakunnalle voit käyttää mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Uusi ympäristö voi tarjota mahdollisuuden rakentaa uusia suhteita, joissa voit olla oma itsesi.

Vältä itsearvostelua: Ystävyyden merkitys ei riipu muiden ihmisten arvioista. Muista, että sinun ystävyytesi ja suhteesi ovat arvokkaita, riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat.

Loppujen lopuksi tärkeintä on, että olet rehellinen itsellesi ja muille ja että arvostat ystävyyttäsi ja itseäsi. Jos ystävyytesi tuo sinulle iloa ja tukea, se on arvokasta ja ansaitsee paikan elämässäsi.