Tiedän, että saat paljon pyyntöjä, joten ei kiirettä tämän kanssa mutta haluaisin vähän apua, jos jossain vaiheessa ehdit. Olen 26-vuotias nainen. Tapasin reilu vuosi sitten itseäni hieman nuoremman miehen erään yhteisen elämänvaiheen aikana, joka kesti viime syyskuun saakka. Tuolloin ystävystyin hänen kanssaan yhteisten kokemusten kautta ja huomasin, että jollakin tavalla meissä on paljon samaa. Kun tuo elämänvaihe loppui ja jouduin eroon hänestä, olen vähitellen näiden kuukausien aikana alkanut tajuta ystävyyden sijaan rakastavani häntä. Olemme soitelleet tämän vuoden puolella joitakin kertoja mutta, koska asumme kaukana toisistamme, emme ole tavanneet. Olen sanonut hänelle viimeisessä puhelussamme rakastavani häntä ja kysynyt suoraan, mitä hän tuntee. Mies sanoi, että hänen on mietittävä, koska ei tiedä tunteistaan ja sanoi soittavansa sitten, kun hän tietää. Pidän häntä luotettavana ja sanojensa mittaisena mutta epäilen, että tämä tunnustukseni on liiaksi säikäyttänyt hänet. En tiedä edes suunnilleen miten kauan joudun odottamaan. Pelkään jopa, että hän ei soita olenkaan. Joten kysyisinkin, mitä näet tästä miehestä? Onko hän minulle rehellinen, sillä sitä häneltä ehdottomasti haluan, koska itsekin olin tunteissani rehellinen hänelle? Mitä hän tuntee, vai eikö hän todella tiedä sitä itsekään? Jotenkin tuntuu, että hän ei vain halunnut kertoa ajatuksiaan minulle, ehkä hän rakastaakin jotakuta toista? Olen ollut jo useamman vuoden väsynyt, erakoitunut, epävarma ja elinvoimani kadoksissa. Pelkään, että en edes voisi tehdä häntä onnelliseksi kanssani, kun en pysty tekemään onnelliseksi edes itseäni. Haluaisin kuitenkin yrittää yhteistä elämää, sillä välillä minusta tuntuu, kun meillä olisi jokin henkinen yhteys. Olin ennen häntä ajatellut, että en enää tunnusta rakkautta kenellekään miehelle, mutta juuri tämä jokin outo yhteyden tunne sai minut nyt tekemään niin. En halua painostaa häntä, joten jos hän ei minua rakasta tai halua edes yrittää oppia rakastamaan, hyväksyn sen, koska toivon hänelle hyvää elämää. Mutta mikäli hän ei tunne samoin, pitäisikö minun lopettaa kaikki yhteydenpito häneen?
Chrystal, jos ehdit...
Vanha sydän
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanhalle sydämelle tervehdys!
Kiitos hyvästä taustaselostuksesta kysymyksessäsi. Sekin jo osoittaa, että olet paljon pohtinut tuota kysymystäsi, koska selvästikin osaat "jäsentää" ajatuksiasi ja mietteitäsi.
Tuo nuori mies; hänessä on mitä ilmeisemmin vanha sielu, kuten sinussakin, mutta kuitenkin kovin nuorta ajattelua, joka liittyisi nuorena miehenä olemiseen. Hän pitäisi kyllä sinusta ja olisi tavallaan kiintynytkin, mutta katsomukseni mukaan näen kuitenkin ystävätunteet päällimmäisinä hänellä. Minulle näkyy, että mies olisi todella yllättynyt tuosta tunnustuksestasi, ei olisi osannut sellaista odottaa. Ja kuin ei osaisi oikein käsitellä asiaa..
Tässä nousee hänen nuoruutensa vahvasti pintaan. Kuin hän ei vielä osaisi ajatella sitoutumisia sen kummemmin ja kokisi ehkä rakkaussuhteen välillänne aika voimakkaasti sitovana. Kuin tietäisi, että siinä suhteessa on jotain hyvin vahvaa, muttei sitten uskaltaisi siihen juuri siksi lähteä. Haluaisi vielä nuorekasta vapautta, nuoren miehen elämää. Ehkäpä tuo mies ei vielä ole kypsä tuollaiseen rakkauteen. Minään bilettäjäihmisenä en tuota miestä kuitenkaan näe, vaan enemmänkin sisäänsä kääntyneempänä ja jotenkin henkisenä.
Kyllä tässä hieman karkauksen makua on, siinä mielessä, että miehen on vaikea toimia. Ei oikein tiedä, miten tulisi tehdä tässä asiassa. Ei uskaltaisi ottaa yhteyttä. Neuvoksi esittäisin; jos ottaisit häneen yhteyttä ja kertoisit tälle miehelle, että halusit olla rehellinen asiassa ja että tämä suoraan kertoisi, mikäli ei halua olla suhteessa ja kertoisi myös suoraan, haluaako olla ystävänä edelleenkin. Ja tärkeää, kertoisit, ettet painosta häntä mitenkään. Näin saisitte "pöydän väliltänne puhdistettua", se olisi molempien teidän kannalta selkeämpi kuin se, että tämä juttunne jää auki välillänne ja kun se jää auki, se nousee epävarmana kysymyksenä aina uudelleen sinun mieleesi ja häntä harmittaa tämä vetäytymisensä ja puhumattomuutensa. Naisten on helpompi ottaa kissa pöydälle kuin miesten, näin se on. Miehet enemmänkin pakenevat kuin tuo kissa vaikeissa, hankalissa tilanteissa.
Kuitenkin, jokin vahva sielujen kytkös teillä on, joten en ihmettelisi, vaikka vielä myöhemmässä elämässänne teillä olisi enemmän yhteistä. Kuin palaisitte jollakin tasolla yhteisiin asioihin ja juttuihinne. Mutta nyt olisi muuta elämää tässä. Muita rakkauskuvioita en nyt näe tuossa miehen kohdalla.
Sinä olet toiminut aivan oikein tuossa kertoessasi tunteesi avoimesti ja rehellisesti. Vaikka rakkauden kertominen välillä satuttaa ja haavoittaa, on se mielestäni se aito, oikea tapa toimia. Muista se. Olet hyvin aito, ihana ihminen ja sinulla on ns. vanha sielu, Tulet sen iän myötä huomaamaan vielä. Se on jotain sellaista hyvin arvokasta ymmärrystä syvällä sisimmässä.
Sitten tuo, mitä kerrot, että epäilet, ettet osaisi tehdä toista onnelliseksi, koska et itse ole onnellinen. On siinä totuuden jyvänä se, että juuri noinhan se menee. Ensin on syytä olla oma elämä kunnossa, sinut itsensä kanssa ja sitten ne muut ihmissuhteet ovat helpompia ja välttää ristiriitoja helpommin. Tässä sinulle se suurin haaste onkin. Vain sinä voit ohjata elämääsi toiseen suuntaan. Ei kukaan muu ihminen ja vähiten ihmissuhde miehen kanssa. Helposti siitä tulisi riippuvuussuhde. Kun selvität välit tuon miehen kanssa selväksi, jo se antaa sinulle tilaa, lisäenergiaa käsitellä muuta. Sitten seuraavana oman itsesi asioiden työstäminen. Ilonpilkkuja löytyy varmasti ympäriltä; kesä, kukat, linnut, aurinko. Ei niiden tarvitse olla sen suurempia, kun vain PÄÄTÄT NÄHDÄ NE. Jos haluat olla erakko, ei siinä mitään pahaa ole eikä tuomittavaa. Mutta ellet, niin sinun on vain ponnisteltava hakeutuaksesi sinne, missä ihmisiä liikkuu. Tiedän itse omasta kokemuksestani, mitä on olla uupunut, kun ei jaksa yhtään mitään tehdä. Mutta siitä kokemuksesta selvinneenä tiedän myös, että se on ohimenevä vaihe, kun sisällään NIIN TAHTOO ja alussa on pakko panna itsensä toimimaan ja tekemään sellaistakin, mitä ei jaksaisi tai haluasi, mutta kun sille tielle lähtee, niin pikkuhiljaa alkaa liikehdintää tapahtua myös mielessä ja ajatuksissa. Aivan kuin liikkuminen kompensoituisi uusiutuvina ajatuksina päässä. Ja mielen kautta lähtee uusi liikkeelle.
Olet nuori ihminen ja elämä on edessäsi ja siellä oikeasti on kaikkea ihanaa vielä edessäsi tulossa! Mutta älä mieti sitä nyt, vaan yritä löytää ilonpilkkuja vaikka tästä kesäst'ä ja luonnosta. Oletko muuten miettinyt henkisen tien asioita, tavallaan oletkin sillä tiellä jo, tiedät sen. Mutta entäpä jos tutustuisit sen puolen kirjallisuuteen. Sieltä avautuisi sulle muutamia juttuja, joihin vaikuttaisit olevan henkisesti kypsä. Jos tarvitset neuvoja tässä puolessa lisää, niin kysy minulta, autan mielelläni.
Palaamme asiaan, vanha sydän, eikös vaan?
Valoa ja Rakkkautta ja ennenkaikkea Nuorta Iloa sydämeesi pyytäen
Chrystal
Voi Chrystal, kykysi on loistelias! Tuhannet kiitokset perusteellisesta vastauksestasi! Näit tämän miehen juuri sellaisena kuin hän on. Hän tosiaan on sielultaan vanha ja henkinen kuten sanoit. Ja totta, hän ei ole ollenkaan bileihminen eikä porukassa itsestään numeron tekevä äänekäs showmies. Sisäänpäin kääntyneisyys sopii myös, sillä vaikka hän tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, hän viettää paljon aikaa itsekseen, eikä helposti paljasta tunteitaan. Yleensä en kiinnostu itseäni nuoremmista miehistä heidän erilaisen arvomaailmansa tähden mutta tämän miehen kohdalla unohdan kokonaan hänen olevan nuorempi, sillä hän tuntuu olevan "samalla tasolla" kanssani. Lisäksi hän on mielestäni lempeä, luotettava ja rauhallinen.
Ajattelinkin, että tunnustukseni saattaa olla kova pala hänelle. Ymmärrän kyllä hänen hämmennyksensä, itsekin olin sekaisin siinä vaiheessa, kun aloin epäillä ystävyyden olevan muuttumassa rakkaudeksi. Vaikka hän oli läheinen ystävä, en olisi uskonut häneen rakastuvani. Ei mikään ihme, jos hänen on vaikeaa käsitellä sanomaani ja vielä vaikeampaa löytää omaa suhtautumistaan siihen. Ehkä hänen on nyt liian vaikeaa lähestyä minua, joten yhteydenotto taitaa jäädä minun osakseni. Yritän saada hänet ymmärtämään, että en vaadi häntä sitoutumaan, en halua viedä hänen vapauttaan, enkä odota hänen ratkaisevan ongelmani. Että en ole ajatellut yhteistä asuntoa, naimisiin menoa tai muuta sellaista, en missään nimessä pystyisi sellaiseen itsekään. Että ei hänen tarvitsisi rakastaa vielä, toivoisin vain, että hän antaisi sen syntymiselle mahdollisuuden. Että hän haluaisi edes yrittää sen ystävyyden ja yhteyden takia, joka meillä on. Ihan vaan päivä kerrallaan ilman mitään sen suurempia paineita siitä, onnistummeko yhteisessä tulevaisuudessa vai emme. Viimeisestä puhelustamme on kulunut vasta viikko, enkä siitä itkemättä selvinnyt. En siksi ota yhteyttä vielä, yritän koota ajatuksiani, jotta seuraava puhelussa pystyisin parempaan itsehillintään. Lisäksi haluan miettiä tarkkaan kaiken mitä aion sanoa. Silloin tiedän itse yrittäneeni parhaani, vaikka hän kieltäytyisikin, koska enempään en olisi kyennyt. Tulen tänne sitten kertomaan, miten tässä lopulta kävi.
Niin, onnellisuus... Taisit nähdä senkin, että olen vahvasti luontoihminen (ammattinikin liittyy siihen), kun kehotit etsimään valoa elämään luonnosta. Asun kaupungissa ja täällä olen viimeiset puoli vuotta tehnyt työtä, josta en ole pitänyt mutta olen nyt kesäksi lähdössä työskentelemään maaseudulle oman alan töihin ja luontoon. Ehkä kesäisen luonnon kauneus herättää minuakin hieman eloon ja asuminen hetken uudella paikkakunnalla tuo jotain uusia oivalluksia. Ja se mitä sanoit kirjallisuudesta kiinnostaa kyllä kovasti! Mietin paljon elämän suuria ja syvällisiä kysymyksiä, joten kaikki neuvot ovat tervetulleita!
Olet tehnyt niin paljon hyväkseni, olen todella kiitollinen siitä!