Käytän rollaattoria ja pyörätuolia.Olen ns.normaalisti käyttäytyvä.Elämä on tällainen koska meinattiin tappaa,mutta selvisin.Koen syviä
tunteita naisia kohtaan.Tuntuu että kukaan ei ymmärrä,eikä halua tutustua.Löytyykö maailmasta
vielä ketään naista,joka ymmärtää minkälaista on
elää hyljättynä.Kyllä minäkin haluan kokea miehen ja naisen välisen suhteen.Itse olen tumma ja aika
kookas(en plösö).Ja 44v.
tunteita naisia kohtaan.Tuntuu että kukaan ei ymmärrä,eikä halua tutustua.Löytyykö maailmasta
vielä ketään naista,joka ymmärtää minkälaista on
elää hyljättynä.Kyllä minäkin haluan kokea miehen ja naisen välisen suhteen.Itse olen tumma ja aika
kookas(en plösö).Ja 44v.
Vastaukset 1
Vanhimmat
onnea etsintääsi. Ikävää, jos tunnet vammaisuutesi takia itsesi hyljätyksi. Rohkeasti vain ihmisten ilmoille, vaikka jonkun harrastuksen pariin tapaamaan muita ihmisiä, ns. terveitä ja toisia vammaisia. Vertaistuki on joskus hyvä asia, näkee, ettei ole ainoa maailmassa jolle on käynyt huonosti. Tsemppiä sinulle! :)