Mihin kastiin kuulut?

Unohdit yhden ihmistyypin vielä: esikaupunkilainen (=lähiöasukas).
Näitä löytyy varmaan pilvin pimein koko Suomesta!

Minä olen esikaupunkilainen ja viihdyn siinä roolissa. Ok-talo isommanpuoleisen kaupungin vieressä (20 km välimatkaa), meri ja saaristo ympärillä - voi veljet että nautin!

Maalainen sitä on, vaikka kaupungiksi tätä paikkaa kutsutaan.
En nyt niinkään ylpeä ole, mutta kutakuinkin "tyytyväinen".
Luulisin, että ihmiset on sosiaalisempia maalla kun kaupungissa.
Tilaahan täälä on, mutta varjopuolena palvelut on etäällä.
Televisio ja nykyisin netti taitavat elämäntyylin yhtenäistää, ettei ainakaan nuorisolla isoa eroa ole, olivatpa maalta tai kaupungista.

Entä kaupunkilainen jolla on mökki? Hän saattaa käydä viikonloppuisin mökillä, jossa on alkeelliset olosuhteet, siis ei juoksevaa vettä ja wc-ta.

Minä olen sitten tuo kunnon maalaisjuntti, turveniska, jyväjemmari...mitä näitä onkaan.
Eli elän keskellä ei mitään lasteni kanssa. Tilalla on suuri nautakarja ja koiria, kissojakin vilistää jaloissa.
Olen varmasti täydellinen vastakohta entisajan ituniskalle, koska olen nainen ja kun menojalkaa alkaa vipattamaan ei päällepäin varmasti arvaa, mitä teen työkseni. Ja kyllä, ajan traktoria ja lypsän lehmiä. Saatan jopa teurastaakin, mutta ei se lue minun otsassa.
Sivistynyt kait jollain lailla, mutta se maalaisjärki on jokapäiväisessä käytössä. Olen ylpeä juuristani ja työstäni.
En ymmärrä, miksi aina pitäisi asetella vastakkain kaupunkilaiset ja maalaiset. Itse en viihdy kaupungissa, mutta ei se toki tarkoita, että perustaisin reservaatin ympärilleni. Yritän tehdä työni, niin että kaupunkilaisetkin viihtyisivät täällä maalla.

Täysin kaupunkilainen! Maalle menen metrolla! Lenkillä kiertelen katuja! Lontooseen menen lepäämään!

Vaikka sanotaan, että metsässä rentoutuu, niin itse siellä ahdistun!

En taida kuulua kumpaankaan kategoriaan sataprosenttisesti. Asun pienen maaseutukaupungin laitamilla Ok-talossa kohtuukokoisen pihan ja perunmaan keskellä. Taajamaan matkaa viisi kilometriä. Sielultani olen kuitenkin enemmän maalainen, hyväntahtoinen vähään tyytyvä käsityöläisammattia harjoittava immeinen. :) Lenkkipolkuna on kuitenkin maantie, metsä pelottaa.

Pöndeläinen ehdottomasti. Lumikola pysyy vielä kädessä, talikkoa kuitenkaan en tarvitse. Maaseutumainen rauha mutta kuitenkaan ei korvessa.

Ei maalaisia ole olemassa juuri ollenkaan nykyaikana.

Hikiällä melkein 7000 asukasta, noin 300 maatilaa(määrä vähenee jatkuvasti). Ei täällä maanviljelyksestä saa elantoaan kuin muutama sata ihmistä. Suurin osa kun maata viljelevistä tekee sitä sivuhommana tai harrastuksenaan. Entisiä maatiloja asumatomina, suuresta osasta ei kesämökeiksikään. Suurin osa kuntalaisista asuu taajamassa, kulkevat töissä kaupungissa tai sen verran kunnassa, mitä nyt muutamia työpaikkoja löytyy. Kerrostaloja, rivareita, paljon pienillä tonteilla olevia ok-taloja.

Juntteja täällä kyllä piisaa, ne on niitä, jotka eläkkeellä tai jotain peräkammarinpoikia, ne kai lasketaan vielä maalaisiksi. Loput ei erota potunnostokonetta potun istutuskoneesta.

Niettä mun mielestä aloituksen perusajatus jotenkin vanhan aikainen. Ihmisiä voi kyllä luokitella, mutta asuinpaikka ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Vaikka ite olenkin pöndeltä syntyisin, en ikinä ole kokenut mitenkään itseäni maalaiseksi. Toki osaisi lypsää lehmän, sillä taidolla en eläissäni ole tehnyt yhtään mitään. Paljon tärkeämpiä asioita, mitä elämässä tarvitsee. Ja mun elämänpiiriin ei maaseutu kuulu oikein mitenkään, vaikka olenkin mökillä, tämä on vain ympäristö, missä vietän joskus
aikaani.Kaikki muu on muualla. Ollutkin aina.

=DW=

Eikö maalaisia ainaki stadilaisten mielestä ole kaikki kehäkolmosen ulkopuolella asuvat?

Olen maalainen. Synnyin maaseudulla maanviljelysperheessä. Mutta olen asunut ulkomailla ja suurissa kaupungeissa ja aina kaivannut maaseudulle. Nyt olen muuttanut puoli vuotta sitten takaisin maalle lähelle kotiseutuani ja nautin. Kuljen pitkiä sauvakävelyretkiä moottorikelkkareiteillä ihan sydänmaassa. Mukana mulla on toki suurkaupungista peruja rosvohälyytin, mutta se on nyt uusiokäytössä. Jos nimittäin tulee vastaan susi, karhu tai vihainen hirvi...

Tänään olimme mönkijäajelulla erämaassa ja näimme haukan. Olen nähnyt karhun ylittämässä tietä, maakotkia, huuhkajan, hirviä...ym Kiva tehdä luontoretkiä ja nauttia metsästä. Kaikkein eniten olen onnellinen siitä että saan hengittää terveellistä happea. Kunto on kohentunut puolessa vuodessa huimasti ja lenkit vaan pidentyvät.

Jepjep

Viittasin nimenomaan naapureihin, noissa ongelma-asioissa. Ite elelin yli nelikymppiseksi, ennenkuin naapuruston luonne alkoi selviämään. Ne nyt vaan on tossa, ei sille voi mitään. Ja asiaan tietenkin liittyy sukupolvia vanhoja riitoja ja asioita, mitkä ei mun mielestä kuulu mulle mitenkään.

Samaa sanoneet monet, jotka laittaneet mökin tai muuttaneet synnnyinseuduilleen. On tuttavia, jotka älynneet rakentaa uuden kesämökin sellaiseen mökkikeskittymään, vaikka olisi niitä perintötalojakin ollut mahdollisuus lunastaa. Mökkikeskittymässä se hyvä, kaikki ikäänkuin samalla viivalla ja muodostavat itse omanlaisensa yhteisön. Vanhaan yhteisöön jos muuttaa, sitä on ulkopuolinen ja kuitenkin kaikkien hampaissa.

Maalla hankala sekin, naapurit ei vaihdu. Etenkin jos mökki keskellä pottupeltoja, naapureista ei pääse eroon mitenkään, ei ne voi maitaan muualle muuttaa. Kateeksi käy tuttavat, joilla mökkiseudulla illanistujaisia naapureitten kanssa. Täällä lähinnä käydään käräjillä, jos joutuu tekemisiin.

Pitäisi pestä ja vahata auto. Ei taida kannattaa, potunviljelijä taitaa tulla karhitsemaan, pölyä sitten piisaakin hyvin >:/

Ai niin, olen lopettanut potun syömisen.

=DW=

Taidan olla maalaistunut kaupunkilainen. Ensimmäiset 50 vuotta kaupungissa ja nyt 14 vuotta maaseudulla. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa, tällä hetkellä "maalaisuus" sopii minulle paremmin. Ei ole koskaan olleet naapurit ongelmana, taitaa olla aika paljon itsestä ja omasta suhtautumisesta kiinni kuinka sopuisasti pystyy elämään maalla tai kaupungissa.