Elikkäs, tässä nyt semmonen koirakuume iskenyt, että ihan tosissaan pitäny ruveta punnittee eri rotuvaihtoehtoja ( taas kerran).
Eli koiranhankinta olisi tässä parin vuoden sisällä aiheellinen, kun olen armeijan jälkeen päässyt omaan kämppään muuttamaan. Eli kerrostaloon, todennäköisesti tilavaan yksiöön, olisi koira tulossa parikymppiselle naisenalulle harrastelukoiraksi ja nyt neljävuotiaalle papihuahuatyttöselle kaveriksi.
Kokemusta koirista on tuon pienen seropin lisäksi cottonistä, norjanharmaasta, joskus nuorempana isovanhempien vetokoirista sekä siskoni isohkosta seefferimixistä, jota kouluttelin mm. hihnakäyttäytymiseen muutama vuosi sitten.
Koiraa haluaisin pääosin tokoon, agilityyn ja koiratanssiin, jota olen tämänhetkisenkin koirani kanssa harrastanut, mutta myös PK-lajeista haku ja jälki kiinnostaisi kovasti. Koiran saisi siis olla suhteellisen aktiivinen ja vaatia aivotyöskentelyä.
Turkiltaan koiran pitäisi olla helposti hoidettava, sain tarpeekseni tuon cottonin turkin selvittelyssä ja trimmailussa. Toki harjaamaan olen valmis kerran viikossa, kunhan ei päivittäin tarvitse selvitellä ja ressatta takkuuntumista. Niin ja karkeakarvaisista koirista olen erityisen kiinnostunut.
Liikuntaa olisi tosiaan tarkoitus olla keskiverrosti, eli n. 1,5 - 3 tuntia päivässä, plus ne 15-30 min aamu-, päivä- ja iltapissitykset. Ja kaikenlaista aivotyöskentelyä. Olisi kuitenkin hyvä jos koira ei alkaisi hyppimään seinille vaikka päivä tai parikin menisi vähemmällä liikunnalla.
Koulutustasoltaan saa olla vähän vaativampikin, eikä motivoimisen tarvitse olla helpoimmasta päästä. Tuolla pikkuneidillänikin on ollut kiventakana motivoimiset ja opettamiset, mutta kyllä se on palkitsevampaa kun on joutunut tekemään paljon töitä perusaisioidenkin opettamiseen ja nyt tuo osaakin kaiken mahdollisen kumartamisesta oven sulkemiseen ja rakastaa uusien temppujen opettelua.
Niin ja kooltaan etsin mieluiten isohkoa keskikokoista tai isoa koiraa. Jotenkin tuntuu, että isoksi kasvavan koiran kanssa osaa olla alusta asti päättäväisempi, tuon pikkuisen kanssa kun meni vähän lässyttelyksi alussa, minkä takia pennnusta yksivuotiaaksi ärhenteli lapsille kun yrittivät silittää. Nyt kuitenkin koulutettu pois, eikä enää ärise. Muutenkin haluan toiseksi koiraksi koirankokoisen otuksen, ja mieluiten mahdollisimman ison ja näyttävän.
Ja ennenkuin kukaan nostaa mitään egonjatke hömpötystä, niin voin kertoa, että tunnen hävettävän suurta ylpeyttä lenkkeillessäni jo pelkästään tuon chionini kanssa, ja tykkään ihan vain sen lähteä lenkille, että pääsen ''esittelemään'' hyvinkäyttäytyvää koiraani. Ja sama on ollut kaikkien tähänmennessä olleiden koirien kanssa, että hyvintodennäköisesti mikä tahansa rotu toimisi minulla ''egonjatkeena''.
Monia eri rotuja olen pyöritellyt ja miettinyt pitkään, ja toivoisin nyt mielipiteitä kyseisten rotujen omistajilta ja mahdollisia uusia ehdotuksia. Tarkoituksena olisi nyt hyvissä ajoin ennen koiran hankkimista ottaa yhteyttä eri rotujen kasvattajiin ja kysellä heiltä kaikkea mahdollista rodusta sekä käydä katsomassa rodunedustajia.
Tässä miettimiäni rotuja:
BEAUCERON - Aivan ehdoton ykkönen ollut monta vuotta. Koko, ulkonäkö ja luonne suurimmaltaosin täydellisiä, terveyskin vissiin aika hyvässä mallissa. Tässä rodussa jokseeksin vaativuus mietityttänyt. Vaikka koenkin kasvaneeni tässä muutamassa vuodessa kärsivälliseksi ja määrätietoiseksi kouluttajaksi tuon itsepintaisen tirriäisen ansiosta, niin pelkään, että mitä jos beussi onkin liian vaativa ja silti itsekkäästi hankin sellaisen tehden koiralle hallaa. Tämän takia olen jo suosiolla unohtanut rotikat ja dopperit, vaikka nämä ovat olleetkin suosikkirotujani aina. En halua väenvängällä koittaa onneani, josko ei rahkeet riitäkään ja teen hallaa koiralle ja pahimmassa tapauksessa koko rodulle.
AIREDALENTERRIERI - Tämä on aika uusi nimi listassani, mutta alkanut kiinnostamaan todenteolla. Suuri plussa on karva, jotenkin karkeakarvaiset houkuttavat. Muutenkin luonteentaan vaikuttaa oikein passelilta ja kokoakin löytyy ''koiranverran''
SUURSNAUTSERI - Komea ja tuntuu sopivan moneen harrastamiseen. Tämänkin kohdalla hieman vaativuus mietityttää.
COLLIE - Tähän rotuun olen kanssa ihastunut viimeaikoina, kummatkin karvamuunnokset kiinostaisivat, vaikkakin pitkäkarvaisen kanssa tulisi ressattua liikaa turkinhoitoa, joten nahkacollie voisi olla parempi vaihtoehto. Tuo mahdollinen arkuus vähän mietityttää, kaverieni pk collie on arka tapaus, tosin siihen saattaa vaikuttaa myös olosuhteet jossa kasvoi.
HOLLANNINPAIMENKOIRA - Tämä oli pitkään listani kärjessä, lähinnä pitkäkarvainen muunnos, lyhytkarvaisessa liikaa terävyyttä ja karkeakarvainen ei jostai syystä napannut. Nyt kuitenkin olen jättänyt hieman taka-alallle, jotenkin rupesi arvelluttamaan rodun soveltuvuus minulle.
Tuossa nyt nuo rodut joita olen eniten miettinyt ja niistä nyt päällimmäisenä toivoisin kokemuksia ja mielipiteitä :)
Eli koiranhankinta olisi tässä parin vuoden sisällä aiheellinen, kun olen armeijan jälkeen päässyt omaan kämppään muuttamaan. Eli kerrostaloon, todennäköisesti tilavaan yksiöön, olisi koira tulossa parikymppiselle naisenalulle harrastelukoiraksi ja nyt neljävuotiaalle papihuahuatyttöselle kaveriksi.
Kokemusta koirista on tuon pienen seropin lisäksi cottonistä, norjanharmaasta, joskus nuorempana isovanhempien vetokoirista sekä siskoni isohkosta seefferimixistä, jota kouluttelin mm. hihnakäyttäytymiseen muutama vuosi sitten.
Koiraa haluaisin pääosin tokoon, agilityyn ja koiratanssiin, jota olen tämänhetkisenkin koirani kanssa harrastanut, mutta myös PK-lajeista haku ja jälki kiinnostaisi kovasti. Koiran saisi siis olla suhteellisen aktiivinen ja vaatia aivotyöskentelyä.
Turkiltaan koiran pitäisi olla helposti hoidettava, sain tarpeekseni tuon cottonin turkin selvittelyssä ja trimmailussa. Toki harjaamaan olen valmis kerran viikossa, kunhan ei päivittäin tarvitse selvitellä ja ressatta takkuuntumista. Niin ja karkeakarvaisista koirista olen erityisen kiinnostunut.
Liikuntaa olisi tosiaan tarkoitus olla keskiverrosti, eli n. 1,5 - 3 tuntia päivässä, plus ne 15-30 min aamu-, päivä- ja iltapissitykset. Ja kaikenlaista aivotyöskentelyä. Olisi kuitenkin hyvä jos koira ei alkaisi hyppimään seinille vaikka päivä tai parikin menisi vähemmällä liikunnalla.
Koulutustasoltaan saa olla vähän vaativampikin, eikä motivoimisen tarvitse olla helpoimmasta päästä. Tuolla pikkuneidillänikin on ollut kiventakana motivoimiset ja opettamiset, mutta kyllä se on palkitsevampaa kun on joutunut tekemään paljon töitä perusaisioidenkin opettamiseen ja nyt tuo osaakin kaiken mahdollisen kumartamisesta oven sulkemiseen ja rakastaa uusien temppujen opettelua.
Niin ja kooltaan etsin mieluiten isohkoa keskikokoista tai isoa koiraa. Jotenkin tuntuu, että isoksi kasvavan koiran kanssa osaa olla alusta asti päättäväisempi, tuon pikkuisen kanssa kun meni vähän lässyttelyksi alussa, minkä takia pennnusta yksivuotiaaksi ärhenteli lapsille kun yrittivät silittää. Nyt kuitenkin koulutettu pois, eikä enää ärise. Muutenkin haluan toiseksi koiraksi koirankokoisen otuksen, ja mieluiten mahdollisimman ison ja näyttävän.
Ja ennenkuin kukaan nostaa mitään egonjatke hömpötystä, niin voin kertoa, että tunnen hävettävän suurta ylpeyttä lenkkeillessäni jo pelkästään tuon chionini kanssa, ja tykkään ihan vain sen lähteä lenkille, että pääsen ''esittelemään'' hyvinkäyttäytyvää koiraani. Ja sama on ollut kaikkien tähänmennessä olleiden koirien kanssa, että hyvintodennäköisesti mikä tahansa rotu toimisi minulla ''egonjatkeena''.
Monia eri rotuja olen pyöritellyt ja miettinyt pitkään, ja toivoisin nyt mielipiteitä kyseisten rotujen omistajilta ja mahdollisia uusia ehdotuksia. Tarkoituksena olisi nyt hyvissä ajoin ennen koiran hankkimista ottaa yhteyttä eri rotujen kasvattajiin ja kysellä heiltä kaikkea mahdollista rodusta sekä käydä katsomassa rodunedustajia.
Tässä miettimiäni rotuja:
BEAUCERON - Aivan ehdoton ykkönen ollut monta vuotta. Koko, ulkonäkö ja luonne suurimmaltaosin täydellisiä, terveyskin vissiin aika hyvässä mallissa. Tässä rodussa jokseeksin vaativuus mietityttänyt. Vaikka koenkin kasvaneeni tässä muutamassa vuodessa kärsivälliseksi ja määrätietoiseksi kouluttajaksi tuon itsepintaisen tirriäisen ansiosta, niin pelkään, että mitä jos beussi onkin liian vaativa ja silti itsekkäästi hankin sellaisen tehden koiralle hallaa. Tämän takia olen jo suosiolla unohtanut rotikat ja dopperit, vaikka nämä ovat olleetkin suosikkirotujani aina. En halua väenvängällä koittaa onneani, josko ei rahkeet riitäkään ja teen hallaa koiralle ja pahimmassa tapauksessa koko rodulle.
AIREDALENTERRIERI - Tämä on aika uusi nimi listassani, mutta alkanut kiinnostamaan todenteolla. Suuri plussa on karva, jotenkin karkeakarvaiset houkuttavat. Muutenkin luonteentaan vaikuttaa oikein passelilta ja kokoakin löytyy ''koiranverran''
SUURSNAUTSERI - Komea ja tuntuu sopivan moneen harrastamiseen. Tämänkin kohdalla hieman vaativuus mietityttää.
COLLIE - Tähän rotuun olen kanssa ihastunut viimeaikoina, kummatkin karvamuunnokset kiinostaisivat, vaikkakin pitkäkarvaisen kanssa tulisi ressattua liikaa turkinhoitoa, joten nahkacollie voisi olla parempi vaihtoehto. Tuo mahdollinen arkuus vähän mietityttää, kaverieni pk collie on arka tapaus, tosin siihen saattaa vaikuttaa myös olosuhteet jossa kasvoi.
HOLLANNINPAIMENKOIRA - Tämä oli pitkään listani kärjessä, lähinnä pitkäkarvainen muunnos, lyhytkarvaisessa liikaa terävyyttä ja karkeakarvainen ei jostai syystä napannut. Nyt kuitenkin olen jättänyt hieman taka-alallle, jotenkin rupesi arvelluttamaan rodun soveltuvuus minulle.
Tuossa nyt nuo rodut joita olen eniten miettinyt ja niistä nyt päällimmäisenä toivoisin kokemuksia ja mielipiteitä :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Huh huh, en muuta voi sanoa.
Just joo, jatka miettimistä ihan rauhassa.
Nuot on yhtä lukuunottamatta rotuja,joita todella kannattaa miettiä,onko itsellä resursseja niihin.Ja hyvä siis,jos todellakin mietit tarkoin.
Aluksi kannattaa tutustua tarkoin rotujen JTO:n.Niistä saa yleensä hyvää osviittaa.
Itse en yleensä suosittele mitään,kun pitäisi tuntea,niin olisi helpompi.
Mutta jotain mielipiteitä yritän kirjoitella,mutta siis noita jokusia tuntevana,en omistajana.Viimekädessä toki kannattaa monipuolisesti ottaa suoraan pitkäaikaisiin harrastajiin yhteyttä siis.Ja jos/kun on kyseessä käyttörotu ja vielä itsekkin kiinnostunut harrastamaan,niin suosittelisin nimenomaan harrasttustoiminnan ihmisiä...
Jos itse noista valitsisin,niin se olisi joko beussi tai airis.Ei samanlaisia,mutta kummatkin kolahtaa tänne.
Mutta...Beussi on koira,joka vaatii vahvan pelisilmän omaavan ihmisen.Vaikkakin palveluskoira,niin mielestäni kunnon hyödyn saa,kun todella ymmärtää koiran luonteen.Mikä ei ole ihan yksioikoinen.Minun kokemukseni on,että on tosi työkoneita,kun osataan pelittää yhteen.Sitä kunnioitusta omistajaan ei ihan itsestään tule.Vähän tulee mieleen,että sarjassa "menee kuin junanveturi",kun osataan oikein handlata :D
Niistä beussista,joiden kanssa olen ollut tekemisissä,on jäänyt kaikista hyvä kuva.
Pätevillä ihmisillä kyllä myös olleet.
Airis on myös hieno.Omat kokemukseni,hieman jäyhä,mutta kun saa toimimaan,niin sen tyypin koiraksi oikein mukava.Nykypäivänä taitaa olla harrastuspuolen kasvattajia/harrastavia aika vähän.En siis tiedä,millaista kapasiteettiä löytyy nykypäivän koirista harrastuspuolelle.Jos ottaisin,niin todennäköisesti ulkomailta,selkeesti "käyttiskasvattajalta".Mutta jos vähemmän harrastaa,niin perusluonteeltaan airis siihen käy ylipäätään.
Suursnautseri.Tuo on rotu,mistä mielestäni löytyy nykyään melkoisesti laidasta laitaan.Jos vertaan ihan ensimmäisiin tuntemiini.niin en pahemmin sellaisia ole tavannut.Tosin suurinosa osa ihan kivoja,osa mielestäni vähän turhaan mennyt toiseen laitaan käyttökoirasta...
Mutta hyvästä paikkaa,oikealla ihmisellä,hieno rotu myöskin.Töitä saa myöskin varautua tuonkin kanssa tekemään kunnolla,että parhaiten siitä irti saa.Mutta kun yhteen sovitaan,niin hieno kaveri.
Collie on sitten noista kaikista ihan toista laitaa.Sanoisin,että helpommasta päästä palveluskoiraa,ja yleensäkin.Minusta siis kiva "peruskoira".Nahkoista ei juuri ole kokemusta,ainoa kuva on,että hieman vakaampia,kuin pehkot.
Mutta tuon rodun kanssa saa olla tosi tarkkana mistä ottaa.Siellä jos jossain,on kyllä tosi paljon hajontaa,ja omasta mielestäni aika paljon nimenomaan huonompaan suuntaan.Ei tarvi kuin tutkiskella lt-tuloksia...
Omasta mielestäni lukisin rotuihin,joka aikoinaan muotirotuna kärsi kunnon alasajon,valitettavasti...
Mutta,hyvän collien kun saa,niin on oikein mukava harrastuskoira,kuin kotikoirakin.Lähipiirissä olen noita myös jokusiakin nähnyt,harrastus lisäksi.Ei tarvi paljoa "vääntää",toimii helpommallakin.Jos itse haluaisin helpon koiran ja tuon kokoluokan harrastuskoiran,niin collie olisi hyvä vaihtoehto.Kunhan löytäisi sopivan kasvattajan myös,mikä myös olisi panostanut yleisesti luonteisiin ja terveyteen...
Holsku on sitten noista taas melko erillainen.Sillä on piirteitä,joka taas vaatii tiettyjä omistajalta,tarkkuutta.Nopea reaktioinen rotu.Ne ensimmäiset joiden kanssa aikoinaan olin tekemisissä,niin pidin.Mutta täytyy sanoa,että ne taas,joiden kanssa tekemisissä ollut viimeiset,niin ei ole makuuni.
Kannattaa sitten huomioida,että jos jo on koira,niin yhteensopivuus.Varsinkin jos olemassa oleva on joku tirriäinen(?).
Eli vielä tärkempää,että itseltä löytyy resursseja,kaikin tavoin,siihen mitä harkitsee.
Tuossa nyt jotain,mitä mieleen tuli.
Ylläoleva kirjoittaja on eritellyt mainitsemiasi rotuja hyvin. Itse sanoisin että noista listaamistasi lyhytkarvainen collie tuntuisi soveliaimmalta, ottaen huomioon myös pienemmän koirasi ja tulevan koiran yhdessäelon (pentuina jotkut isommat rodut liian rajuja/villejä etenkin vanhempaan pikkukoiraan päin matsattuina, mutta jutut yksilökohtaisia sovituksia että nämä vaan "spekulointeja"). Voisit ottaa harkintaan myös novascotiannoutajan, jonka kanssa erilaiset koiraharrastukset varmasti onnaisivat, mukavia ja vilkkaita koiria. Myös jopa bordercollie voisi tulla kyseeseen, jos todella harrastat paljon koiran kanssa.
Myös sekarotuinen on yksi vaihtoehto, rescuekoirissa on kodittomia koiria, järjestöjä löytyy suomalaisista löytäeläinpaikoista ulkomaisiin Viron, Romanian ja Espanjan jne koiriin, osa Suomessa kotihoidossa jotta pääsee tutustumaankin. Sinun tapauksessasi olisi tärkeää että saisit koiran kotiisi koeajalle tutustumaan pienempään koiraan, jotta olisi kaikille osapuolille ns. oikea koti tarkastetusti. Että jos kaipaat jotakin "projektia" niin rescuekoiran otossa piisaisi mahdollisesti semmoistakin hyvyyttä. Ystävilläni ja tutuilla on rescuekoiria, toiset helppoja ja muutama haastampikin.
Lisään vielä että unohda beussi ja suursnautseri, mahdollisesti myös mielessä pyörivät dobermannit ja sakut - nämä koirat voivat olla yksinään ok haasteita sinulle mutta kun kotona jo pienempi (ja mahdollisesti vanhempi, seesteinen koira joka ei jaksa isomman pennun rajuutta ja hötkyntää, saisit olla jatkuvasti lähes hiki pinnassa ohjaamassa nuorta adhd lätkänpelaaja-taklaria ja siihen päälle kaikki muu treenaus, miten hihnassa mennään jne) koira, kannattaa miettiä käytännön elämää 2 erikokoisen ja erihaasteisen koiran kanssa - pääset helpommalla kaikkien kannalta kun miettiä "soljuvampaa" yhdistelmää, kuten novascotiannoutajaa kotiin. Jos haluat haastetta, niin sitten se bordercollie, näitähän pidetään koiramaailman välkkypäinä - ihmiset tietävät ettei borkku käy joka hemmolle, joten siinä koiraa haasteisiin.
Mietintään siis: novascotiannoutaja, lyhytkarvainen collie, bordercollie, sopivan oloiset rescue-koirat. Myös isovillakoira voisi olla aika osuva valinta, on eloisa ja välkky koira, kokoakin löytyy kun halusit isompaa, kesällä jos ajelet turkin aivan lyhyeksi, voivat ihmiset luulla koiraa dobberiksikin. (koiruushuumoria)
Mä ehdottaisin kääpiöpinseriä, tai brasilianterrieriä.Jaksavat lenkeillä ja harrastuksissa, luonnettakin löytyy kivasti.
Ota rotu, joka sopii nykyisen koirasi kanssa.Eli samaa kokoluokkaa, tai pikkuisen isompi.
Älä ota suurta koiraa, joka pikkukoirasi jyrää nuoruuden humussaan.
Kiitoksia asiallisista mielipiteistä ja ehdotuksista! Asia on tosiaan vasta ihan hahmotteluvaiheessa, ja haaveilen ehkä vähän isosti. Kun ensimmäisen kerran rupesin miettimään minkä koiran muutettuani otan, niin haaveilin pitkään irliksestä, joka on vieläkin suuri rakkaudenkohteeni. Siitä nyt kuitenkin kokoajan muovautunut vähän 'realistisemmalle' tasolle rotuvaihtoehdot, sillä haluan tosiaan toimivan harrastuskoiran. Ja olen hyvin varma, että kyllä tässä pikkuhiljaa tippuu beucci, holsku ja suursnautseri haaveista pois kun koiranhankinta lähestyy.
Ja tosiaan olen tuota tolleria kanssa miettinyt ja vaikuttaisi erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Kuten myös isovillistä, tässä jokseenkin parturoiminen hirvityttää kun tuon pienen cottoninkin trimmailussa on suuri työ :D Ja rescuekoirakin on monta vuotta pyörinyt mielessä ja katselenkin säännöllisin väliajoin eri rescuekoira sivuja. Että sieltäkin voisi seuraava murre löytyä :)
Bordercolliesta sen verran, että sen olen jättänyt aikalailla kokonaan pois, sillä tuntuu, että niillä ei voi olla sitä päivääkään vähemmällä aktivoinnilla tai hyppivät seinille, enkä halua väenvängällä ottaa sellaista koiraa jolle en välttämättä pysty sen tarvitsemaa liikuntaa kokaikaisesti järjestämään. Muutenhan tämä olisi aika varma vaihtoehto.
Ja vielä tuosta isosta pennusta pienen koirani seuraksi. Olen kyllä miettinyt sitäkin tarkkaan. Tämä chihumixinihä tulee itseasiassa melkeimpä paremmin toimeen isompien kanssa, tuppaa olemaan välillä niin perkuleen äkäne toisille pienille koirille. Saattaa johtua siitä, että kasvoi ensimmäisen vuotensa ison seefferimixin kanssa, ja sai vissii semmoisen kuva, että on itsekin vähintään yhtä suuri.
Ja osaa kyllä ilmoittaa selkeästi kun ei halua leikkiä ja tuntuu olevan tehokaskin siinä, tätä neitiä ei kauhean hevillä jyrätä :D
Esimerkiksi viimekesänä siskollani oli viikonajan parivuotias hyperaktiivinen mustaterrieri(oli siis elänyt elämänsä yhdessä huoneessa huonoissa oloissa, joten virtaa löytyi PALJON), joka yritti kokoajan leikittää erästä toista pientä koiraa, tämän vastusteluista huolimatta. No, kun toin omaa koiraani kylään niin ei mennyt kauaa kun tyttöni teki tiukasti selväksi, että nyt ei jaksa, jolloin isompi koira lopetti todella nopeasti yrittämisen ja antoi olla rauhassa.
Olen myös miettinyt suoraa aikuisen ottoa, mutta siinä on se vaara, ettei koirat hyväksy toisiaan. Taino tuo minunhan hyväksyy kyllä aika poikkeuksetta, mutta vastapuolestahan ei koskaan tiedä, varsinkin jos tulee rescuekoirana.
Noo, onhan tässä onneksi aikaa vielä rauhassa sumplia ja tutustua eri vaihtoehtoihin :)
Tuttavallani on hollanninpaimenkoira. Harrastavat lähinnä koiratanssia, mutta koira ei kuitenkaan hypi seinille tai ole hyperaktiivinen. Varsin tottelevainen ja aktiivinen koira kuitenkin.
Toinen mitä itselleni tulee mieleen on australiankarjakoira.
Eikös noissa bordercollieissa näyttelylinjaiset ole vähän seurakoiramaisempia? Harrastuskoiraksi tottakai, mutta että eivät välttämättä hypi seinille jos eivät saa tekemistä hetkeen.
Onko tuttavasi holsku mikä karvamuunnos? Siinä rodussa olisi kyllä plussaa pk-oikeudet, josko ihan virallisesti innostuisi jäljestä ja/tai hausta.
Ja olen tuota australiankarjakoiraakin miettinyt, ulkonäöltä mieleinen ja vaikuttaisi hyvältä harrastuskoiralta. Tässä tuli vastaan vain tuo, että hyppiikö seinille, jos joku päivä menisi vähemmällä liikunnalla.
Pitääkin katsoa, olisiko nuo näyttelylinjaiset bortsut vähän rauhallisempia, olisi kuitenkin muuten aika passeli rotu.
Se on pitkäkarvainen muunnos. Ensikoiraksi ottivat. Hyvin ovat saaneet koulutettuakin, ei pihoiltakaan lähde seikkailemaan.
Toivottavasti löytyy mieleinen! Oletko ajatellut käydä näyttelyissä katsomassa koiria ja vaikka jututtamassa omistajia?
Kyllä olisi tarkotuksena käydä juurikin näyttelyissä jututtamassa omistajia :) Ja tosiaan mahdollisten rotuvaihtoehtojen kasvattajiinkin olisi tarkoitus ottaa yhteyttä hyvissä ajoin ja toivon mukaan päästä katsomaan mahdollisimman moneen kenneliin paikanpäälle.
Mulle tuli ekana sheltti mielee.. tai sit jonkunäkönen bordermix ?
Heippa! Minusta sinulle sopivia Rotuja ovat:
Bordercollie: Älykäs, oppii nopeasti, täydellinen harrastuskoira, terverotu, turkki helppohoitoinen, keskikokoinen rotu. (Minulla Bordercollie narttu)
Belgianpaimenkoira: Älykäs, melko helppo kouluttaa, voi olla itsepäinen, ihan ok harrastuskoira, melko terverotu, turkki melko helppohoitoinen, keskikokoinen rotu.
Shetlanninlammaskoira: Älykäs, helppo kouluttaa, täydellinen harrastuskoira, terverotu, turkki helppohoitoinen, pienirotu. (Minulla ollut sheltti)
Lk. Collie: Älykäs, melko helppo kouluttaa, ok harrastuskoira, melko terverotu, turkki hyyvin helppo hoitoinen, keskikokoinen rotu. (Minulla ollut lk. collie)
Welsh corgi: Melko älykäs, oppii melko nopeasti, ok harrastuskoira, melko terve rotu, turkki hyyvin helppo hoitoinen, pieni rotu.
Australianpaimenkoira: Hyvin älykäs, oppii todella helposti, aktiivinen ja energinen rotu, hyvä harrastuskoira, voi olla taipumusta paimentamiseen, terverotu, turkki helppo hoitoinen, keskikokoinen rotu.
Pk.Collie: Samat ominaisuudet kuin lyhytkarvaisella mutta turkki vaatii vähän enemmän hoitoa. (Minulla ollut pk.collie)
Kääpiöpinseri: Sähäkkä, tarmokas, itsevarma, eloisa, melko älykäs, oppii melko helposti, terverotu, helppo hoitoinen turkki.
Kääpiösnautseri: Toiminnanhaluinen, itsenäinen, eloisa, älykäs. helppo kouluttaa, terverotu, turkki melko helppo hoitoinen.( Pitää trimmata kaksi kertaa vuodessa) Kääpiörotu.
Moi,
täällä ollaan oltu vasta samassa tilanteessa. Ikää 19-v ja harrastuskoira hankinnassa. Mulla oli aika samanlaisia rotuja listalla samoilla kriteereillä ja puoli vuotias beauceronipana tuossa lattialla nukkuu. Parista pikkukoirasta sekä norjanharmaasta oli kokemusta taustalla.
En tyrmäisi ihan kokonaan sun haavetta beussista. Kaikkein merkittävintä koiran hankinnassa ei mielestäni ole koirakokemus ja esimerkiksi asuinolot vaan halu oppia uutta, tehdä koiran kanssa ja oikeasti paneutua asiaan. Beussi kyllä vaatii paljon tekemistä, mulla uros jo 3kk iässä tarvitsi pari tunnin lenkkiä päivässä. Tosi oppivainen ja halukas puuhaamaan on. Jälkeä ajoi jo 8vk vanhana ja tuntuu että oppii asioita jatkuvasti opettamattakin, vain yhdistelemällä puheitani tekemisiini. Sisäsiistikin oli jo 8viikkoisena. Hirvittävän kovapäinen tosin osaa olla. Teini-ikää odotellessa.... Beussipiirit ovat suomessa aika tiiviit ja apua saa muilta harrastajilta tarvittaessa. Yksi kasvattaja tosin on jolta itse en koiraa ottaisi.
Tuntuu etten saa tähän aikaan yöstä kirjoitettua muuta kuin sanaoksennusta. Kysy jos on jotain kysyttävää, vastailen vähä virkeempänä. Ja jos satut pohjoisemmassa suomessa asumaan, saa mun pentua tulla vaikka katsomaankin. Yleensäki beussi-ihmiset esittelevät koiriaan mun kokemusten mukaan tosi mielellään. Onnea koiran hankintaan!
Ainiin, piti mainita vielä tuosta pikkukoira-isokoira-asiasta. Mun koira pääsi tässä treffaamaan kääpiövillaa, jonka se olisi mielellään riepotellut varmaan vaikka hengiltä kun villis ei paljon vastaan laittanut. Eräällä tuttavallani taas on kaksi beussia ja lauman vanhimpana kääpiösnautseri, jota munki pentu on treffannut. Tämä kaveri taas ei siedä yhtään nenille hyppimistä ja laittaa itseään monta kertaa isommat beussit hetkessä ruotuun. Riippuu siis kovasti nykyisen koirasi luonteesta. Yksinolot kannattaa toki pitää erillään jne.
Kääpiösnautsereilla on suursnautserin luonne, pistää isommatkin kuriin pelkällä tuijotuksella ja ei meidänkään käppänä anna kenenkään silmilleen hyppiä. Mutta paras koira ikinä.
Airedale olisi loistoratkaisu. Koiran kokoinen, mutta ei liian massiivinen ajatellen toista koiraasi. Luonne avoin ja toiminnanhaluinen, ei liian vaativa. Airedale ei milloinkaan ole ollut suurten joukkojen suosikkirotuna, joka helposti tekee hallaa jalostuksellisesti. Vartiointi- ja puolustusviettiä ei juurikaan ole, näistähän usein ne käytösongelmat kumpuavat.
Itselläni on ollut airedaleuros lapsena. Se oli meidän ensikoira, kouluttaminen onnistui hyvin, ja se oli ihanteellinen perhekoira. Vain hyvää sanottavaa.
Airis, hyvät käyttöominaisuudet omaavista terveistä ja tuloksia tehneistä vanhemmista. Ehdottomasti tutustumisen arvoisia koiria löytyy Suomestakin käyttölinjoissa.