äiti ongelmana

moi! mulla ois sellanen ongelma, kun kysyin äitiltäni että pääsisinkö kuopio rockiin, nii tuli vastaukseksi ei. no, perusteluna se, että oon liian pieni/nuori ja oon kohta 14 ja kaverin kans oltais menossa ja kaverin äiti ois siellä järkkärinä. en ymmärrä miten se voi sanoo et oon liian pieni, vaikka se aika on ollu ohi jo viimeset 5 vuotta. äiti juttelee mun kanssa paljo ja oon sille tosi tärkee, vaikkei se mulle, ja me riideltii aiheesta tänää tosi pahasti ja pidän nyt mykkäkoulua - vaikutan siis henkisesti äitiin.


toisena on se, että haluaisin EMP:ltä vaatteita, mutta en saa koska äitillä ei ole rahaa maksaa, vaikka oon sanonu, että voin maksaa ite mutta ei se käy, koska
1. minulla "ei ole rahaa" maksaa niitä vaikka mulla on säästössä käteisenä lähemmäs 100e ja säästötilillä reilut 400e
2. olen edelleen liian pieni maksaakseni ite. huoh.


kolmantena mutta varmaan huolestuttavimpana se, että en tunne minkäänlaista positiivista tunnetta äitiäni kohtaan. sen nähessäni tunnen vaan inhotusta ja nyt ripaus vihaa, sillä se kontrolloi elämääni, vaikka omasta mielestäni nuoren pitäs saaha kokemusta festareista ja viettää sosiaalisempaa elämää, kun siitä aina valitetaan että kuinka nuoret on vaan netissä ja epäsosiaalisia.
inhoani äitiä kohtaan lisää myös se, että se valittaa joka v***n asiasta, "älä ota noin paljo aurinkoo, saat vielä ihosyövän", "älä istu sohvalle tarkistamatta onko siinä punkkeja", "älä käytä noin paljo vaatteita viikossa, tulee liikaa pyykkiä", "olisit joskus ulkona" (lenkkeilen 5x viikossa ja aina siihen aikaan, kun äiti on töissä vielä), "söisit joskus jotakin" (syön siihen aikaan millon äiti ei oo kotona tai jossaki muualla), "siivoisit sen huonees joskus, järkyttävän näkönen" (järkyttävä=pari vaatetta lattialla), "tekisit läksyt kunnolla, nii et jäis matikassa kokoajan jälkeen", "laitapa se puhelin nyt pois", "päästäpä minut nyt välillä facebookiin", "menisit aikasemmin nukkumaan nii aamulla et ois niin ärtyisä" (nukuin vaikka 12h nii koen silti ärtymystä herätessä)