Vieläkö on perinnön saanti edessä

Ihan kuin sama aloitus olisi ollut vain vähän aikaa sitten. Samapa se.

Käytetty on, järjellä, jo vuosikymmeniä sitten.

Joo on. Perijöitä vaan on siunaantunut niin paljon että työntekoa ei voi vielä heittää sikseen :).

Eipä sitä paljoa aikoinaan tullut. Risaisia kuppeja yms. jaettavaksi seitsemän perillisen kesken. Itse sain kakkulappion, jolla oli leikattu vanhempieni hääkakku,
Mummoltani perin sitä ennen arabian seinälautasen, jonka isovanhempani olivat ostaneet kihlamatkaltaan. Oikein kaunis, kuvallinen ja kultareunainen.
Itse olen antanut lapsilleni pääasiassa elämyksiä, jotain jää materiaakin kyllä.

Ellei mutsi kaikkee tuhlaa saan jotain kymppitonnin verran.

Viimeiset perinnöt tulee parinviikon päästä noin parisataa tuhatta. Tosin ne menee lapsilleni, koska olen luopunut perinnöstäni heidän hyväksi.

Ei mulle, vaimolle..

Ei sitä kukaan haluaisi, mutta jotakin sillekin pitää tehdä. Tontti hyvässä paikassa kaava-alueella, sen saa myytyä kyllä. Lähinnä perilliset laskeskelleet, kannattaako se purkaa ensin, vai myydä purettavaksi.

Näitä tyypillisiä suurten loispummi-ikäluokkien taloja, ei kovin vanha, kehnosti tehty ja remontit jätetty tekemättä. Tulevat perilliset tosiaan laskeskelee, saako jotain, vaiko meneekö maksun puolelle. Että pitääkö alkaa säästämään perintöä varten. Noita suomessa riittää, tässä tapauksessa tontti pelastaa paljon, jos olisi korvessa, sama olisi jättää mätänemään.

Asia ei isommin kuulu mulle, koitan vältellä purkutalkoita, jos tullakseen.

=DW=

Ei ole eikä tule, ellei sit joku tuntematon amerriikan täti jätä jälkeensä miljoonoa he, mutta turha toivo, eikä ole kyllä väliksikään, mitä vanha rahalla, kunhan saa syödäkseen ja katon päänsä päälle, hui hai, nuoret tarviaa rahaa, ei "me" :).

Ei tule. Perinnöistä huolehtivat sukulaiset jotka olivat enemmän rahan tarpeessa (omasta mielestään). Mammalla oli paha alzheimers ja ennekuin ehdimme hankkia hänelle edunvalvojan vahinko oli jo tapahtunut.

Toiset ovat tuhlanneet jo kauan sitten minunkin perintöni kulutusjuhlia viettämällä sekä aina ja aina vaan uusia lainatakuita äidiltäni pyytämällä. Itse jouduin pesänhoitajana melkein maksumieheksi, kun maksoin hautauskulut ja muita laskuja. Pankin kauan sitten perinnästä jättämät lainat lankesivat niskaani. Yhden valvotun viikonlopun jälkeen selvisi, etten joutunut miljoonaveloiksi muuttuneista pankin saatavista vastaamaan. - Onneksi juristi ja pankit totesivat, että omilla rahoillani saan tehdä ihan mitä itse haluan. Jos olisin maksanut laskun pesän varoista, olisin joutunut vastuuseen kaikista veloista!

Annoin toisten perillisten hoitaa homman omantuntonsa mukaan. Kyllä sieltä muutamakymmentuhatta oli kopsahtanut tililleni, mistä maksoin perintöveron ja loppujen annoin jatkaa matkaa seuraavalle sukupolvelle heidän asuntojensa käsirahaksi.