Helvetistä itään. ( osa 1)

Tuulia katselee ikkunasta ulos.
Sadepisarat kulkevat kilpaa ikkunan yläreunasta alareunaan.
Tyttö katselee näkemättä mitään. Korpinmustat hiukset ovat valahtaneet kasvoille ja jäänsiniset silmät välkehtivät hiusten takaa.
Tuulia säpsähtääm kun pihaan karauttaa auto.
Punainen Mercedes Benz. Kallis. Autosta astuu ulos tiukannäköinen nainen. Punaiset hiukset nutturalla, silmälasit nenällä, jakkupuku päällä. Kirkkaiksi punatut huulet vain täydensivät vaikutelmaa.
"Hei iskä! Kuka ihmeen muija tohon pihaan tuli?" ehti Tuulia huutamaan, ennenkuin ovikello pirahti soimaan. "Hän on, Isabella-Donna-Margareth Puronen. Sun tätis.." isä sanoo hiljaa ja avaa oven tälle tuimalle naiselle.
Kenkien korkeat korot kopsahtelevat lattiaan, kun nainen astuu sisään.
"Hei, Tuulia, olen Donna, tätisi!" nainen esittäytyy ja kättelee Tuuliaa.
Hieman hölmistyneenä Tuulia unohtaa puristaa kättä. "Tuulia, meillä olisi hieman asiaa.." isä sanoo hiljaa ja ohjaaa molemmat naiset keittiöön.

Tuulia, 14- vuotias, istuu kerrankin hiirenhiljaa pöydän ääressä, odottaen, että joku sanoisi jotain.
"Tuulia, kulta, sinähän tiedät, että mulla on alkoholiongelma ja jumalattomat velat niskassa? Eikö vaan?" isä aloittaa.
Tuuli nyökkää varovasti päätään ja kääntää katseensa tätiinsä. "Jaa, mites tää Donna siihen liittyy?" Tuulia kysyy varovasti, mutta kuitenkin voimakkaalla äänellä. "Siis kyllähän mä tätini tunnen" Tuulia sanoo ja hymyilee tädilleen, "olenhan mä ollut niillä monta kertaa, mutta miksi nyt, kun mä aloin juuri sopeutua tänne, miksi nyt kun kaikki näytti kerrankin olevan hyvin? Älä nyt sano, että mun täytyy muuttaa. Ethän sano isä, ethän?"
Tuulian silmiin kohoaa kyyneleet.
"Tuulia kuule, isäsi ei pysty huolehtimaan sinusta ja samanaikaisesti kaikista laskuista, nyt on niin, että on parempi, että asut minun luonani niin kauan, että isäsi selviää ongelmastaan ja sitten myöskin veloistaan ja laskuistaan" Donna sanoo ja hänen kasvonsa näyttävät surullisilta. Valitettavasti ei suru yltä silmiin asti.
"No, ei kai tässä muukaan auta, mutta sitten, Donna, mä haluan elää teillä mun omilla elämänpelisäännöilläni, eiks vaan?" Tuulia kysyy piikittelevällä äänellä.
"Ei, Tuulia, olet kasvanut liian vapaasti, nyt MINÄ, määrään suunnan" täti vastaa.
"Mene vain Tuulia, se on sulle parhaaksi.." isä sanoo ja kyynel vierähtää silmäkulmasta.
"Mä en jätä sua yksin, mä tuun tänne aina kun voin!" Tuulia kuiskaa ja halaa isäänsä. "Hei, sä oot iso tyttö, sä pärjäät ton 'jäänaisen' vallassakin eikö vaan? Niin, mee nyt pakkaamaan, ehditään vielä halaamaan ennen lähtöä!" isä sanoo.
Tuulia niiskaisee, mutta kokoaa itsensä ja juoksee omaan huoneenseensa.
--

Jos jotakuta kiinnostaa, niin voisin jopa jatkaa.
Anteeksi lyhyt alku, mutta aika on aika tiukalla. Ens kerralla irjoitan paremmalla ajalla.