Elämän tai muuta muutoksia hyvän vanhuuden varmistamiseksi?

En ole tehnyt mitään.
Päinvastoin olen alkanut elää hidasta elämää. Sallinut itseni laiskotella. Tehnyt siitä hyveen.
Olen tarttunut johonkin ikkunan pesuun vasta parin kolmen päivän vakaaan harkinnan jälkeen.
Olen antanut ajatusten virrata vapaasti. Viihtynyt elämässä ja tässä.
Siinäpä sitä on mieleen muistunut suloisia ja liikuttavia tekoja, joilla läheiset ovat keksineet ilahduttaa ja auttaa. Nyt ja silloin elämän ruuhkavuosina.
Olen alkanut huomata, miten paljon hyvyyttä ja iloa perheeni on antanut minulle. Lapset parasta. Heidän sydämellisyytensä ja halunsa ilahduttaa täsmälahjoina tai -tekoina.
Ei ole minulla aihetta enää vaatia mitään elämältä. Ei aihetta murjottaa eikä olla tyytymätön. Olen jo tähän mennessä saanut "täysin mitoin kukkupäin" ♪♫

Elämässä tapahtuu muutoksia pakostakin, eivät ne lupaa kysy.

Niiden kanssa käsikkäin, elää elämää parhain päin.
Iloiten siitä, mitä on.

Koko nuoruus ollut varautumista,ensin laivas ja sit maissa.
Syystä tai toisesta mä ns näen työn etukäteen ja miten siinä liikutaan samal tulee ne mahrolliset vaaranpaikat esiin.
Esim kun katson lasta en näe sen leikkivän vaan näen ne mahrolliset vahinkolliset liikkeet ja paikat.
Mut asiaan miten sitä vanhuuteen varautuu kun ikä huolehtii siitä,liikkeet ja liikerarat pienenee ne ikään kuin suojelee.
Tosin kotivideoissa näkee oikein jalostunutta idiotismia,varmaan samaa jenkiä jotka toitottaa et ikä on vaan numeroita.
Hissikin on ja isot oviaukot joten näillä mennään.

En ole suunnitellut elämääni tätä iltaa pitemmälle. Huominen tulee sellaisena kuin tulee.

Muutos tuli suunnittelematta ja edes pyytämättä. Kaupunkimiljööstä maalle, kaksiosta omakotitaloon. Parin parvekelaatikon ulkopaikasta parin tuhannen neliön pihaan. Tukholman esikaupunkialueelta Dalajoen rannalle.
Ai niin. suurin muutos:
Vanhuuden varalle ei mikään sen parempaa kuin oma rakas jonka kanssa jakaa ilot ja surut.