luoksetulo häiriössä

tiettyyn ikään niin sillä ei pelaa mikään mikä viittaakin tottelevaisuuteen. Sitä sanotaan murkkuiäksi ja se kestää siinä noin 2-3vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkaa luoksetulo pelittämään paremmin ja paremmin.

Nyt tällä hetkellä kun koirasi on 10 kk niin on vain paras kun parkkeeraat koiran pihalla ketjuun tai sitten rakennat aidan. Siitä aidasta toki on myös se hyöty, että satunnainen irtohortoilja ei tule pihallenne matsaamaan koirasi kanssa.

Kyse on iästä, innosta ja sinun auktoriteetin puutteesta.Joko menisin itse perään ja toisin sen todella huonolla tuulella takaisin, käyttäisin kolinapurkkia, ja ennenmuuta ennakoisin noita tilanteita. Mitä useammin se pääsee livistimään, sitä huonompi sitä tapaa on saada pois. Jos mikään noista yllämainituista tavoista ei sovi, on parasta että pidät koiran kiinni tai rakennat aidan. Se toki on vain sitä itse onggelman kiertämistä, ei sen ratkomista.
Tarvitset paljon lisää koulutusta, niin koirallesi kuin itsellesi, Ja kyse ei ole siitä että sinun on oltava haluttavampi, vaan siitä että sinne ei koira saa mennä. sinun kieltosi on tärkeämpi kuin koiran halu mennä.. Ja se kehuminen kertoo koiralle vain sen että ei se haittaa vaikkaa livistän. Omani vaikka on jo aikuinen koira, jos se esim metsässä menee turhan kauaksi, sen naamasta jo näkee takaisin tullessa, että sori, nyt vähän lipasahti.
Ota koiraasi vähän napakampi asenne, vaadi sitä tottelemaan, älä vain kehu sitä jos se joskus sattuu sitten tottelemaan. Ikä rauhoittaa sitä kyllä, ja se on nulikkaiässä nyt, mutta ei se korjaannu jos vain odottelet sen vanhenemista.
Mutta kaikesta huolimatta, hyvä koira siitä tulee, nyt sinun on vaan vähän panostettava siihen.

Pennulle luokse tulokutsu pitää aina suorittaa mahdollisimman häiriöttömässä tilanteessa. Koirapuistossa omistaja juoksee portille ja samalla huutaa "lähdetään". Pihapiirissä pitää myös ennakoida, ettei tiellä kävellä, kun luoksetuloa harjoitellan. Jos haluaa estää pennun menemisen kävelijän luokse, omistajalle kuuluu ennakointi, eli vahtiminen, ettei pentua päästetä tilanteeseen. Havaitessa kulkijan omistaja lähteen juoksemaan poispäin pennusta ja huutaa vaikka "tule, tule".

Käskystä luoksetulo on aivan eri opetus, kuin vapaana leikkinsä tiimellyksessä olevan pennun luoksetulo kutsu. Molemmissa opetuksissa käskyt pitää järjestää niin, ettei koira saa riekkumis valtaa. Silloin koulutus on turhaan, koska koira oppii jo muutamasta kerrasta sen, miten ei tarvitse totella, huomatessaan omistajan menettävän hallinnan

Jos omistaj komentaa ja muualla on mukavaa, sulkee koira ehkä korvansa käskyiltä. Paljon paremmin tehoaa, jos omistaja on itse kiinnostavampi kuin muu tekeminen. Se taas yleensä vaatii herkkuja ja lyhyitä tuokioita tekemistä, minkä jälkeen pääsee kivasti taas leikkimään muiden kanssa.
Koirapuistossa visi omistaja ehkä kävellä koiran takapään viereen, kutsua ja antaa heti namin, ja heti perään no menepäs nyt taas leikkimään. Sitten metrin kahden päästä, sitten viiden ja kymmenen. Aina heti herkku, pieni hetki kontaktia omistajaan ja vain harvoin koira kiinni ja lähdetään.
Mökillä olisi hyvä, jos on kiinnostavia tekemisiä, joihin koira aina kursutaan mukaan: tulepas katsomaan, mitä täällä on, hei tule menetkös lasten mukana saunalle jne., jolloin on kiinnostavaa ja sosiaalisesti mukavaa saada herkkupalkka ja tulla mukaan. Lenkillä voisi varmaan lisäksi leikkiä koiran kanssa palkaksi, jotta on jotakin yhteistä mukavaa, joka vaatii kontaktia ja reaktiivisuutta kivasti ja yhteishenkeäö luoden.

olisi hyvä myös miettiä sitä viimestä piikkiä.teidän molempien tähden.

Hmmm...

Täydellinen osaaminen. monesti koirakirjoissa lukee, että koiran pitää osata joitain asioita, joista yksi luoksetulo, aivan varmasti...

Mä olen harrastellut koirieni kanssa jonkin verran, eikä minulla ole ollut yhtään koiraa, joka olisi yhtään mitään käskyä osannut täydellisesti. Mä vain aina olen löytänyt häiriötekijän joka aiheuttaa sen, että koirani eivät koskaan ole osanneet mitään täydellisesti, aina on ollut syytä harjoitella. Yhtäkään koiraani en ole saanut esimerkiksi tottelemaan maahanmeno käskyä jos koira on uimassa tai kahlanneena tarpeeksi syvälle (tottakai olen kokeillut...). Parin edellisen koiran kanssa myös metsästysominaisuudet on aiheuttaneet, että turha toivoakaan; kontaktia ei saa häiriöttömäksi tietyissä olosuhteissa. Tottakai on ihmisiä joilla riittää resurssit hioa koiralle täydellinen tottelevaisuus, muta itse olen vain harrastaja.

Minulle on riittänyt aikojen saatossa, että se on nuo harrastushetket, joissa koira on kontaktissa ja silloin kun se on kontaktissa, niin silloin koira tekee mitä siltä pyydetään. Vapaa-aika on ollut meillä vähän niin ja näin, joustavaa. Eli minulla on reilu kaksi vuotias, erittäin energinen metsästysrotuinen koira, jota irti pitäessä vielä ainakaan ei ole tullut mieleenkään yrittää kutsua luokse, jollen ole nähnyt, että koira on jo valmiiksi suuntautunut minuun, koska eihän ole järkeä laukoa käskyjä ilman että niitä totellaan ja niiden oikeasta suorittamisesta pääsee tällöin palkitsemaan. Eli jos koira on irti, niin se on sellaisessa paikassa irti, jossa mitään vaaraa siitä että koiralle tapahtuu jotain on olemassa, vaikken minä koiraa saa luokse kutsuttuakaan tarvittaessa. Mä olen vain yksinkertaisesti tehnyt niin, että jos ja kun koira esim näyttää lähtevän liian kauaksi pihasta, otan lelun ja aloitan leikin itsekseen. Koira kyllä äänistäni huomaa, että nyt jotain tapahtuu ja lähtee kohden. Kun on niin lähellä, että olen varma, että tulee perille saakka olen kutsunut jotta pääsen leikkien sitten palkitsemaan. Ainahan se ei huomaa tai jos huomaa, niin ei välitä, koska on jonkun mielenkiintoisemman asian perässä, sittenpähän se on vain odoteltava takaisin, kyllä se aina on palannut. Pirukaanhan ei viettien viemää koiraa juosten kiinni ota, eikä sille ole mitään tarvettakaan, kun koira on irti vain turvallisissa paikoissa. Siihenhän pitää toki pyrkiä, että 100% onnistuminen käskyttämisissä ja meillä ainakin se on lähellä sitä, mehän harjoittelemme vain onnistumisia varten. Mutta meillä se siis tarkoittaa, että käskyjä annetaan vain silloin kun on varmaa, että niitä myös noudatetaan.

Tuo koirapuistojuttuhan on helppo. Menet koirapuistoon kun siellä ei ole muita harjoittelemaan luoksetuloa. Menet, annat koiran juosta tunnin irti ja kun on väsynyt ja haluaa jo kotiin se katsoo sinua ja silloin tulee se ensimmäinen pyyntö koiralle ja paljon kehuja ja palkkiota. teet useita kertoja. Sitten menet niin että siellä on vaikka muitakin koiria, annat koiran juosta ja riehua muiden kanssa tunnin ja kun se on aivan poikki ja katsoo sinua anovasti kotiin pyytäen, kutsut sen luoksesi ja kehut kovasti onnistumista. Saattaahan toki käydä niinkin, että koira tulee jalkoihisi pyörimään jo ennekuin tuntia on jaksanut juosta; silloin voit aloittaa harjoittelun aikaisemmin. Tai voihan olla, että täytyykin odottaa viisi tuntia, että koira on valmis katsomaan sinuun päin, sitten odotat. Isea on kutienkin se,e ttä häiriö lakkaa olemasta häiriö kun se on loppuun kaluttu ja siihen on jo tylsistytty. Silloin se on vähemmän häiriö ja harjoittelu aloitetaan aina mahdollisimman vähäisen häiriön alaisena. Pihanne ohi kulkevat ihmiset ovat koirallesi häiriö. Kahvi ja pulla palkalla jotkut kaverisi voivat varmasti kulkea edestakaisin tiellänne , koira tylsistyy niihinkin ja kun ei vaihtoehtoina ole kuin tylsää jatkuvasti samaa toimintaa (koko ajan tiellä ramppaavat samat ihmiset) tai sitten sinä, jolta kokemuksesta tietää saavansa kaikkea kivaa kun kiinnittää huomion sinuun, niin tokihan koira alkaa mieluummin katsella sinua...

Ongelma on vain siinä, että olet lisännyt treeniin liikaa häiriötä liian aikaisin ;)

Kerronpa, miten olen saanut omat koirani tottelemaan luoksetuloa. Makupalaa tarjottiin ihan pikkupennulle jotta älysi, mitä siltä halutaan, sen jälkeen alkoi toinen ääni soida kellossa, johtajan ääni. Luoksetulo on käsky, ei ehdotus. Ellei tule, käsken tosi pahalla äänellä ja sitten tulee se murkkuikäinen nulikkakin.
Viivyttelystä ei nyt sentään rangaista, vaan kiinnikytkentä/autoontulo tapahtuu ihan taas rauhallisesti ja hyvillä mielin.
Tätä ei ole tarvinnut harjoitella sen enempää, johtajuuden koira käsittää heti.
Koirani eivät reagoi pelokkaasti, eivätkä ole stressaantuneita vaikka joskus joutuukin karjaisemaan (häiriötilanteessa). Yhdeksän kertaa kymmenestä toimii normaali äänensävy.

Ei voi kun suositella, helppoa ja toimivaa. Toki täytyy johtajuus olla kunnossa muiltakin osin, että koira kunnioittaa omistajaansa ja haluaa totella. Kyllähän jotkut tätä tyyliä mollaavat, esim nimimerkki "..." Mutta ihan tekaistuin perustein. Olen lukenut hänen perustelujaan usein, eikä niissä ole totuuden häivääkään, pelkkiä kuvitelmia vain. Ihme teorioita. Niinkuin yleensäkin johtajuuden vastustajilla.

Mielestäni toimiva arki on koiran kanssa tärkein asia. Harrastamme kyllä, mutta koirieni tottelevaisuuskouluttamista en harrasta. Minusta se ei ole koulutuskysymys ollenkaan.
Kait se elämä nyt on kivempaa, kun koirat tottelevat mielellään, en tietenkään niitä piekse enkä retuuta. Kyllä se idea on siinä, että kun osaat olla hyvä johtaja, koirasi ihailee sinua ja haluaa toimia tahtosi mukaan. Suosittelen!

^JUST NOIN!
Pikkupentuna se suhde luodaan ja se kantaa vanhuuteen asti.