Teidän kokemuksia viiltelystä...?

Mä rukoilen sun puolesta ystävä: ) Jumala on sun kanssas ja anto ihmisten pilkata, satuttaa, vahingoittaa ja lopulta tappaa oman poikansa, Jeesuksen, jottei kenenkää joka Häneen uskoo tarttis joutua kärsimään. Jeesuksen veri on sun puolestas vuodatettu: )

älä nyt vitun vammanen ittees viiltele.

mene hoitoon ja vedä pää täytee lääkkeitä ja sitten lepositeisiin :)

Viiltely on asia, jota oon katunu eniten tähän mennessä. Se alko pienistä jäljistä, mutta loppupeleissä oli pakko viillellä päivittäin, ja itsari pyöri mielessä. Viiltelevä ihminen ei ole täysin kondiksessa, se on totuus jonka tajusin. Oon vaan nimetön ihminen netissä, mutta lopeta viiltely, edes mun takia. Se vie mennessään, et kerkeä edes tajuta sitä. Lopeta se :( oot tarpeeks vahva tekemään sen päätöksen, ite viiltelin 1.5v ja lopetin sen silti.

Mulla ei ollu vaikeeta lopettaa. Otin niinku terottimesta sen vitun terän irti. sit ku joskus parin kk pääst mun isosisko(16w) alko siivoon mun yö pöytää ja löys sen terän nii se meni roskii.. eli ite oon nyt 14w ja olin sillon 13w. Alotin sen ku tuli hirvee masennus vanhemmista. voimia sinne:)

moikka, oon viillelly nyt vähän päälle vuoden. viime keväänä alotin ja ne jäljet mun rantees oli mattoveitsellä tehtyi aika pienii jälkii. kun kaveri huomasi ne niin se vaan naurahti... sitten meinasin kesällä sortua taas uudestaan viilteleen sitten syksyllä viiltelin taas, ja talvella myös jalkoihin. entinen poikaystäväni sanoi että jos en lopeta niin puhun jollekkin sun vanhemmille yms.... ei se sitä sitten koskaan tehny. kun erottiin niin viiltelin, palattiin yhteen, viiltelin silti jalkoihin jotta hän ei näkisi nitä. nyt keväällä en ole jalkoihin viillellyt mutta käsiin olen, ja kesällä olen viillellyt kanssa.... ja juuri äskön viiltelin. en ymmärrä, että jos minulla on vaikeaa niin asiaan ei puututa... olen ihastunut erääseen henkilöön ja hän tietää sen. hän tietää että olen viillellyt. kerron hänelle kaiken mutta hän ei halua mitään vakavaa meille. mutta minä haluan. en tahdo antaa periksi. rakastan juuri häntä, enkä ketään muuta! mutta siis en tahdo lopettaa. tiedän että tämä kuulostaa hullulta, mutta on jäänyt jo niin koukkuun, että en voisi edes ajatella lopettavani.... VITTU EI OIS KÍKINÄ PITÄNY TEHÄ NIITÄ EKOJA VIILTOJA!!!! OIKEESTI JOKA VITUN PUOLELLA, KUMMISSAKIN KÄSISSÄ JA JALOISSA ARPIA...... -.-'' KERTOKAA HETI MITÄ TEEN!! oon 14 vuotta, vanhempani ei tiedä että viiltelen... en tuu toipuun tästä koskaan. kun mulla oli poikaystävä, en viillellyt koska hän saisi tietää, nyt en ole kenellekkään tilivelvollinen asioistani ja olen vapaa viiletelemään. haluan poikaystävän!....

Tiiän et on vrmaa turha kehottaa suo puhuu jollekki tosta viiltelystäs, ku en itekkää pysty, mut oikeesti yritä ees... ittes puolesta, ennenku joku päivä teet viel jotai sellast ittelles, et joudut sairaalaa ja saat tikkejä kätees ja sillonha kaikki saa tietää emt... Et oo yksin ja luulen et sun vanhemmat tai joku muu luotettava tyyppi ymmärtäis suo...

Mulla on vasemmassa kädessä muutama arpi, miksikö? No koska olin vittumainen ja ruma ipana joka halus huomiota, jota ei ollut saanut, eikä saanu viiltelyn jälkeenkään. Ihan perseestä koko juttu, kaduttaa. Olispa mulla ollut edes joku syy, eikä mikään NOIN, NYT TAIDAN LEIKKIÄ MASENTUNUTTA JOTTA SAISIN HUOMIOTA, D:<
Arvet on siis jo kahden vuoden takaa, ja kirkkaasti näkyykin, vaikka tekohetkellä ei tullut edes verta. Kaduttaa ihan helvetisti mitä menin säätämään, olis kiva käyttää kesähelteellä jotain lyhythihaistakin.
Älkää tehkö niinkuin mä, ellette halua selitellä kaikille mitä sun kädessä on, koska pelkkä "Ne on jotain vanhoja" ei riitä...
Mikä teiniangsti mullaki on sillon ollu...

olin noin puolivuotta sitten ihan samassa tilanteessa kuin sinä. oon nyt 15 vuotta ja viiltely on menny eikä oo tullakseen :) alotin perus masennuksen takia ja se vapautti stressin niin hyvin että halusin vaa jatkaa :/ no siit tuliki sit ongelma esim et vetäsin koulun vessas (kaverinkaa riitely...) valtimon auki ja eipä se sitte hyvin päättyny, ei siitä sen enempää. no alotin tupakoinnin ja viiltely vähänniinku jäi. JUU TIIÄN PAHATAPA ALKAA VIHATKO mut ei tullu muutakaa mielee, halusin vaa unohtaa viiltelyn ja joo kyllä, pilasin sillon mielummin keuhkoni kuin ranteeni mut tupakka jäi tos 4kk sitte pois kuvioista. suosittelen että varaat ajan nuorisotyöntekijälle/ terapeutille ja keskustelet heidä kans niin lupaan ja vannon että olo paranee. kaikkee hyvää sulle ja voimia

Mä haluun sanoo sulle et, mee koulussa puhumaan opettajalle/kuraattorille/psykologille tai kerro jollekkin aikuiselle.. vaikka se on vaikeeta nii yritä.. ite sain kerrottuu niin et oli yks tyyppi johon luotin (aikuinen) vedin vaan hihan ylös, ja tyyli aloin itkee heti sen jälkee.. mutta kumminkin se ihminen ymmärsi mua! Ja jos sä kerrot jollekkin siitä et viiltelet, se helpottaa sun oloa ja jos todella haluut lopettaa viiltelyn niin sä kerrot!

enpä oo nii säälittävä et viiltelisin

Viiltely on ehkä turhin ihmisten keksintö ikinä. Muutenkin ihan 80 lukua.

On kyl kokemusta.. oon nyt 13, ja alotin joskus 11 vuotiaana. (Joo siis oon kauhee huomiohuora pikku pissis xp) ja siis syy oli kiusaaminen... yks poika aina töni ja hakkas ja haukku mua koulus yms. Ei se ollu sinänsä viel paha. Mut sit yhtenä päivänä yks toinenkin poika, mun ihastus rupes haukkuu mua. Läski. Huora. Tapa ittes. Hyi vittu oot ruma.. kotimatkal itkin.. ei viel käyny mitää.. seuraavina viikkoina, joka ikinen päivä se haukku mua.. aina välitunneil.. ja se toinen töni ja löi.. sit kerran ku menin kotii, eikä kukaa ollu siel, pöydäl oli puukko. Periaatteessa purin pahan olon sen puukon kautta mun käteen.. ei ne jäljet ollu ees pahoi kun en uskaltanu painaa. Tuli vaa vähä verta... sit kun meijän luokalle tuli uus tyttö nii ne alko kiusaa sitä, ja jätti mut rauhaa.. se kiusaaminen ei loppunu kokonaa. Välil ne viel haukku mua. Ja aina kun ne haukku, niin joka kerta ne ainaki haukku mua läskiks. Välil ku meni mun ohi niin se mun ihastus sano "läski". Yhtenä päivänä katoin peilii.. en enää kestäny ja sorruin viiltelee uusiks. Sil kerral painoin kovempaa.. pari muutaki kertaa viiltelin samasta syystä..
Sen jälkee tuli tauko. Ne lopetti kiusaamisen ku olin 12 ja siit mun ihastuksest tuli aika hyvä ystävä mulle ja parille meijän "kaveriporukast". Ja meist tuli kaveriporukka.
Ja voi luoja sitte tuli poikia kehii. Pojist ei oo ku harmia. Ainaki mulle. Ihastuin yhteen poikaan (ei se joka haukku), oikeesti ihan kunnol. Ja sit boom. Se alko seurustelee yhen tytön kaa siit meijän kaveriporukast. Eli mun tosi hyvän ystävän kaa. Ei siin sit mitää. Esitän ku kaikki ois ok. Vertaan itteeni siihen mun kaveriin joka on mua tuhat kertaa nätimpi ja kaikkee. Sorruin.. mut täl kertaa mul oli lasinsiru.. ja sil sai tulee verta.. viiltelin jalkoihi... en kestäny ja painoin vaan samal ku itkin silmät punasina.. se meni ohi. Unohin sen pojan.. ja sitten ihanasti ihastuin vaan pahemmin tähän entiseen haukkujaan.. ja sitte. Oli disco.. se mun ihastus pyys mua tansii hitais.. en menny ku en uskaltanu enkä osaa tanssii.. sit vähän ajan pääst mun paras kaveri kerto et se mun ihastus kerto tykkäävänsä siit mun parhaast kaverist.. ei siinkää mitää. Olin iha murskana. Rupesin vertaa itteeni parhaaseen kaveriini ja sorruin. Viiltelin ranteet täytee pikkuviiltoi.. en kestäny. Ja kaiken kukkuraks, just ku olin saanu itteni rauhottuu, sain netin kautta kuulla että mun paras kaveri ja mun ihastus seurustelee. Se oli viimenen tikki. Ja rikoin sellasen partaveitsen ja otin terän. Sillä tein viiltoja mahaan, jalkoihin ja ranteisii.. mun viiltelystä ties vaan mun paras kaveri ja yks toinen kaveri. Ne lupas ettei kerro kellekkää. No paras kaveri tietty kerto äidillee... ja sitte poikaystävällee, koska vähän aika sit se kyseli mun arvist.. et onks ne "kissan raapimii"... enkä nykyään luota mun parhaaseen kaveriin...

Moi
Tää tulee vhä myöhäs mutta oon viillelly nyt jotain kuukauden enkä tiiä miten pääsen siit eroon. Mun vanhemmat tietää että tein niin mutta eivät paljoa välittäneet. Kyselivät vain miksi tein niin. Osa mun kavereist tietää siit ja ne sanoo mulle aina et mun pitäs lopettaa mut en tiiä miten. Oon viillelly vaan mun käsiin ja aina ku en pysty viillellä niin meen hirveesee paniikkii ja mua alkaa ahdistaa tai sit alan itkee. Mul on poikaystävä ja se ei tykkää siit et viiltelen mut silti se ite vaa ryyppää vaik on ala ikänen. Oon 13w ja samoin on se mun poikaystäväki. En tiiä mitä teen eikä se auta asiaa yhtää ku mun poikaystävä vaa sekoilee tuol jossain. Mut mä toivon et te muut jotka haluutte lopettaa nii pystytte siihe ja teijän pitää uskoo itteenne. Mä en ite pysty uskoo itteeni mut mä toivon et te pystytte.

Moi mulla on ollu nyt tässä vakavaa masennusta ja viiltelen myös ja tässä oli vain tarkoituksena sanoa että jos en olis tajunnu että oon sairas olisin nyt varmaan haudassa... Mutta koska mun kaverit sai tietää niin yritin niiden takia mut en vaan pystynyt enkä oo pystyny vieläkään lopettaa mutta mä tuen sua kyllä

Viilsin juuri eilen jalkani auki ja pelästyin, sillä näin verisuonen eikä verentulo loppunut:( oon siis 12v ja jouduin siis sairaalaan.

Huoh mikäs idea tossa viiltelyssä on? Jos ei enää oma elämä kiinnosta niin voi sen jollain paremmallanin tavalla hitaasti lopettaa kuten huumeilla tai alkoholilla. Hyvä tapa myös saada ilmaista huomiota tuo viiltely.

Ite viiltelin jotai kuukauden mutta lopetin vähäks aikaa kun terveystarkastus on kohta nii vaan piirtelen tussilla käteeni ja ranteeseen niin se auttaa vähän
mutta viikon päästä alotan taas viillellä.
En tiiä miks viiltelen, voi johtuu siitä kun koko ajan oon yksin ja riitelen koko ajan mun siskon kanssa ja tuntuu että ei tunteita ei ole kun kukaan ei tiedä niistä ja puhuminen vaan pahentaa oloa niin viiltely arvet näkyy ja niistä on todiste.

Itte viiltelen, koska mun on pakko. Oon syrjitty, ja kiusattu ja sukulaisten mustamaalaama. Tää jatkuu edelleen, mutta kun tulin ylä-asteelle, tapasin vuotta vanhemman eli itseäni vanhemman tytön jolka on samanlaisia tapahtumia tapahtunut ja häntäkin ahdistaa olla välkillä ja muuten siis niiju muiden näkyvillä koska ei myöskään pysty siihen. Hönestä on olkut aika paljon apua, koska ollaan hankittu yhdessä apua, tai hän siis auttoi minua tässä! En silti pysty irrottaa tästä, koska mul on viel paljon selvitettävää!😭😭😭