En minä ole unohtanut sitä vaaleanpunaista huulipunaa, jonka ostit minulle sinä keväänä. Enkä niitä pingviinejä, jotka ovat nyt ullakolla isossa pahvilaatikossa. En ole unohtanut riitojamme, niitä jokajouluisia kun ostat aina liian monta lahjaa. Enkä ole unohtanut sitä teipillä paikkailtua kissakorttia - sitä minä en voisi koskaan unohtaa. Enkä niitä suklaamunia, joita löysin kukkapurkeista vielä pääsiäisen jälkeenkin. En ole unohtanut kyyneleitäsi synnytyssalissa numero kymmenen. Enkä minä ole unohtanut sitä, kuinka katsot minua aina: keittiön pöydän ääressä, saunassa, aamuisin ihan siinä vieressä. Enkä sitä, kuinka soitit ja lauloit siinä makuuhuoneen ovella, kun pojalla oli kädessä ne keltaiset kukat.
Ihan kuin silti olisin unohtanut jotain. Olinko unohtanut sen, kun ne soittivat sieltä sairaalasta? Olinko jo melkein unohtanut tuon heinäkuisen tiistaiaamun, kun taivas oli matalalla vain hetki ennen aamukahviaikaa?
Ihan kuin silti olisin unohtanut jotain. Olinko unohtanut sen, kun ne soittivat sieltä sairaalasta? Olinko jo melkein unohtanut tuon heinäkuisen tiistaiaamun, kun taivas oli matalalla vain hetki ennen aamukahviaikaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
THAT thought never crossed mind!
But now when I think about it; it puts everything nicely in the golden frame: the missing silence in the soup de la coup, the lost center piece in a puzzle of ease!
You really are a savior, the heroine of the highest glory. You are the white LADY WITH THE LAMP, a lamb to be given before the kind man! (what a f***** up wording, sorry...)
I drink my earl(y) morning tea and, guess what as if -- think: there's a hint of Bergamon in everything we see and touch. And it is just this touch of essence we remember: essence, the flavour of bergamon... And now it's tea-time again. What a hint I offer!
My dear Liana Lommi, drink with care, with piety, in silence, in harmony, in seremony -- and let the aroma make its tricks!