Koulukiusattu

Vaikeimmat ikävuodet ovat peruskouluvuodet. Pysy vahvana, jos näytät heikkouden merkkäjä niin sinua kiusataan pelkästään sen takia. Kiusaajat lopettavat jos he eivät saavuta tavoitteitaan helpolla. Sitten he valitsevat jonkun heikomman.

Mä oon itse nyt päättämässä ysiluokkaa, ja mua on syrjitty lähes koko ala asteen ajan, ja sitten kun siirryin ylä asteelle, niin kiusaaminen alkoi ensin siten, että kun en tuntenut ketään luokaltani, niin luokan pojat alkoivat haukkua minua koko ajan facebook kuvissani. No, vaihdoin sitte luokkaa kasilla ja silloin luokallani oli paljon ystäviäni. Kuitenkin, kahdeksannen luokan loppua kohden ystäväni alkoivat kiusata mua. Ne oli huoritellu mua, syrjivät mua ja kaiken lisäks ne syytti mua kaikesta tapahtuneesta. Se että ne ei mukamas kiusannu mua ollenkaan vaan "kertoivat tosiasioita" ja sitten pilkkasivat mua ja hokivat et "itehän tän paskan oot aiheuttanu." sit ne alko näyttää muille luokan oppilaille kuvii musta ja sanovat et "näyttääks toi jotenki houkuttavalta??" no, oli tullu juteltua kuraattorille, terkkarille, rehtorille ja kiva tiimille. Mikään ei auttanu, kunnes apurehtori sano tilanteeseen, et me ei saada ottaa mitään kontaktia toisiimme, tai joku/jotkut erotetaan/vaihdetaan tousren kouluun. No mä pyysin et saisinko vaihtaa kouluu samantien ni kaikki loppuis samantien. Ne lyttäs sen kaiken. Siinä meni muutama kuukaus hyvin ja oltii jo lähellä ysiluokan puolväliä, ehkä ylikin. Sit ne jatko sitä paskaa eikä enää jättäny mua rauhaan. Nyt on enää n. Kolme viikkoo kouluu jälellä, mut mä en enää oo menny kouluun, koska kaikki se paska mitä oon saanu sietää, on niin raskasta mulle, et en enää pystyny mihinkään. Mulla ei oo todettu masennusta, mut mä tiesin mitä se oli ja pystyin sanoo et olin ite masentunu. Myöskin se oli kauheeta, et yks kerta, kun olin talvella lähteny yhen frendin kaa luistelee, joka kuulu siihe kiusaajaporukkaan, niin olin päätyny sen kaa tappeluun. Menin itkien kotiin ja mulla oli verinaarmuja kasvoissa ja koko mun oikee käsi oli verinen. Mä en tiiä miten oon jaksanu tähän asti, mut oon onnellinen, et tää kaikki on koht ohi..

Tätä on onneksi vielä tiedossa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Kiusatuille kehitteillä jälkihoitomalli/a1393736294015

Kiusaamisen = kiusaajien kanssa pitää olla kovat/lujat, johdonmukaiset ja pitkäjänteiset otteet. Suomessa homma tuppaa lörpsähtämään melkein ennen kuin on ehtinyt alkaakaan. Vaativan katseen pitää siis kääntyä aikuisiin.

Teille tsemppiä, vaikutatte tosi mukavilta, vika ei taatusti ole teissä. Mitäs jos pienenä ajatusleikkinä kuvittelisitte itsenne esim. nettikiusaajaksi, niin epämiellyttävää kuin se onkin, mutta pieneksi hetkeksi, ja miettisitte, että kun olette heittämässä tyypillisiä kommentteja, niin mitä sellainen ihminen voisi sillä tavoitella, millaisessa tunnetilassa hän mahtaa olla (tuskin tasapainoisessa) ja miten epävarmaksi hän itsensä porukan hierarkiassa tuntee. Hänellä ei myöskään ole kaikki muumit kotona, mutta ehkäpä ikä auttaa päänsisäiseen tyhjyyteen. Noh.