Kukkakevät

Mahtaakohan vanhasta agraarista olla enää mitään jäljellä.
Maanviljelijät ovat monesti sivutoimisia, ja koko maatalous on tehdasmaistunut.

Toki omalla pihapellolla riittää hommaa, jolla sitä on.

Sana suopursu herätti vanhat rakkaat suomuistot kesäisellä suolla. Lähin, tosin ojitettu suo löytyy n. 10 km ajolla. Käyn siellä nuuhkimassa huikeita ja aromaattisia suotuoksuja ihan lähipäivinä.

Rauli Badding Somerojakin lauloi hienon suokävelybiisin.

Sudet ja karhut ne ovat nyt vallanneet kaikki suot, metsät,
jopa pihapiirissä niitä kyttäilee.

Se on suuri pelko suomalaisille, myös päättäjät saisivat hävetä
koska suorastaan terrorisoivat ihmisiä noilla laeillaan,
ettei saa niitä tappaa vaikka ne hengen veisi.
Ihmisten ei ole väliä, pelätkööt.

"Tänne, missä kirjoitan, kantautuu metsästä merkillinen kirpeä ja suloinen tuoksu. Tiedän, että lähellä on suo. Suopursut kukkivat par'aikaa siellä. Tiedättekö, ne ovat kohtalokkaita kukkia? Jos ajattelee jotakin, kun tuntee ensimmäisen kerran niiden tuoksun, se toteutuu, ne ovat ilon ja surun kukkia. Sitä onnea ei saa kuitenkaan omistaa."

- Matti Hälli

http://www.youtube.com/watch?v=klzLQcnZFQ8

Suot ovat salaperäisiä niissä on omanlaatuiset tuoksutkin kirpeän happamasta kaikki välivaiheet makeaan saakka.
Kasvejakin löytyy uskomattoman paljon, kouluaikana oli jotain uutta joka kesä myös suolta tehtyihin löytöihin.
Mökkimme on paikassa jossa pieni suon lämpäre lammen rannalla tarjoaa joka syksy upeita karpaloita, hidasta kerätä yksitellen sammaleiden joukosta, mutta kannattaa niitä olla pakastimessa.
Muutama marja viikossa pitää virtsatietulehdukset kaukana!

Laitan linkin jos jottain kiinnostaa mitä kaunista suolla voi nähdä

http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/kasvsuo.html

Kun tässä on ollut kasveja ja eläimiä, niin lisään tähän laulun jota tuolla kaipailtiin. Se on Tiikerihai jota ennen tanssittiin.
Minä ainakin såkähtäisin kuoliaaksi, jos kohtaisin suden tai karhun, vaikka söpöhän se karhunpentu puussa onkin, mutta emo lähellä on vaarallinen.

Oho, no tiikerihaita en oo kyllä soilla tavannut, onko siellä teillä etelän immeisillä niitäkin. Urbaanisoitahan siellä vaan, jotenko eläimistökin muuttunut, sinnekö muka kaikki sudet ja karhutkin pakkaa silmät kiiluen. Ansaitsee tuo kuviteltu sanonta hymyilyn.
Oikeat suot ovat Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Kyllä siellä on tullut rämmittyä, ei minulla kovin nostalgisia muistoja niistä sinänsä. Suopursuja löytyy ilman soitakin. Viimeiset muistot Lieksan Ruunaanjärven soista Venäjän rajan pinnassa, olivat vähemmän romanttiset. Oli aika kuuma päivä, paarmathan ovat innoissaan sellaisina päivinä vesien äärillä ja...soilla. Ääretön miljoonapäinen paarmapirulauma hyökkäili kimppuun, tuli kiireinen pako veneeseen, ukko soutamaan kuivemmille maille, minä perässä huidoin isolla koivunoksalla.
Paarma se on, kenties mäkäräinen myös, pahempi peto kuin susi tai karhu..

Joskus Ilomantsin lakkasuolla oli no ainakin tuntui että hengenvaarallisia isot paarmat,
veivät ihosta palan niin että verihelmi ilmestyi paikkaan.
Vaivaiskoivun oksalla niitä peloteltiin vaan nälkä oli niilläkin.
Onneksi tuli pieniä tuulenpuuskia ne helpotti hetkeksi, onneksi lapset eivät halunneet mukaan, oli siinä aikuisilla kärsimistä omiks tarpeiks.

Olimme raja-alueella, sinivalkosia merkkejä käkkärämäntyjen rungoilla, mutta kun ne marjat olivat just väärällä puolen tietty voihan se raja tehdä pientä mutkaa piti kurkotella.
Suota oli silmänkantamattomiin varmasti joku lymyili kiikareineen neukkujen puolella.
Monet runsaat sadot tuli sieltä samalta suolta kerättyä, voi niitä aikoja on ihanaa että vielä voi edes muistella.

En ole päässyt käymään suolla, mitä siellä nyt tapatuum kukkiiko suopursu ja mitenkäs se tupasvilla.
Alkaa kukkia olemaan ja omenapuut esittävät parastaan, Huvitus niminen omenapuu on niintäynnä kukkia ettei lehtiä näy. Kirsikan kukinta on monena keväänä mennyt pieleen, mutta nyt näyttää hyvältä.
Oho tuli jokin mötiäinen äänestä päätellen sisälle, pitää mennä auttamaan ulos. Heppa teillekin!