Kun täytin 50v. Niin olin tosi väsynyt ja kyllästynyt silloiseen elämäntilanteeseeni. Eilen täytin 53v. Ja nyt tuntuu, että elämä hymyilee ja pientä villitystäkin päällä.
Onko tämä nyt sitä viidenkympin villitystä?
Onko tämä nyt sitä viidenkympin villitystä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä "jouduin" odottamaan viisi vuotta ,ennen kuin se kuuluisa villitys iski ;)
Nyt elämä hymyilee, ainakin enemmän kuin ennen. Ihmiset ja uudet suhteet kiinnostaa ja innostaa tekemään ja kokemaan kaikkea uutta.
Koskaan ei ole liian myöhäistä herätä uuteen eloon.
Ei ollenkaan "viiveellä" vaan juuri silloin kun sulla sen aika on. Elämä on aaltoliikettä, villityksiä tulee ja menee, välillä huilataan matalammassa veessä.
En tiedä..tutullani ilmeni 50villitys että erosi miehestään ja otti toisen ennen eroa ja muutaman viikon päästä kihlat ja muutto yhteen muutama kuukausi ja naimisiin..kestävää?Tosin aina tehnyt saman että ei jätä toista ennen kuin on löytänyt varamiehen. :(
Ihan hullua perusti nuorena heti perheen ja nyt käyttäytyy kuin teinityttö vastuuttomammin kuin lapsensa..ihan kamalaa katsella jostain syystä..
Toisia ei ikäkään muuta vaan aina samat kuviot toistuu.
Minäkin tiedän samanlaisen tyypin eikä mitään muita harrastuksia kuin ihmissuhteilla templaamista...otetaan, jätetään ,vaihdetaan jne loputonta rataa.
Koko ajan haetaan jotain uutta ja parempaa eikä edellistä jätetä ennen kuin on uusi tilalle.
En ihmettele että vähän vakavammin suhteisiin ja ihmisiin suhtautuvaa alkaa kyllästyttää katselemaan niin pinnallista elämäntapaa.
Näinhän se on..itse en pidä tuollaisesta. Ja ajattelisin että ok kunhan selvittää ensin entisen suhteen ja sitten vasta katselisi rauhassa..
Itseäni järkyttäisi jos mieheni olisi katsellut jo ennen eroa jonkun valmiiksi ja ehkä siksi kauhistelen asiaa. On jotenkin itsekästä touhua.. :(
Mutta kaipa minä otan turhankin vakavasti parisuhteet..en sitoudu helpolla ja sitten sitoudun kunnolla ja meen ne myötä ja vastamäet..mutta kaipa tämä on nykyajan meininkiä..ihmisille kaikki alkaa olemaan kertakäyttötavaraa ihmissuhteet, lemmikit lapset..vaikea vain itse hyväksyä mutta yritän :(
"Nykyajan meininkiä"? Kellekään normaalijärkiselle ihmissuhteet, lapset yms. tärkeä ja pysyvä eivät ole "kertakäyttötavaraa" siitä huolimatta, että nykypäivänä on lupa luopua ja jättää huono ja toimimaton suhde ja ihminen taakseen. Luojalle kiitos, että ajat ovat muuttuneet entisistä, jolloin piti olla pari kuoloon asti tahtomisen eli amenen jälkeen ja vaikka henkensä uhalla.
Parempi kuin hyvä esimerkki asiasta ovat ne vanhat, vuosikymmeniä yhdessä eläneet pariskunnat, jotka tulevat elämässään siihen vaiheeseen, että toinen tai molemmat joutuvat laitokseen odottamaan jatkopaikkaa. Kun sitä ja kaikkea aiheeseen liittyvää aletaan selvitellä, tulee yllättävän usein esille kaltoinkohtelu, fyysinen, henkinen tai molemmat, eikä paria pannakaan samaan paikkaan odottamaan kuoloa, eli parisuhteenkin lopullista päätöstä.
Usein syy on tylsä suhde joka turhankin arkipäiväinen. Halutaan tunnetta ja rakastumisia.
Lasten kasvavat ja pompottelut vuoroviikoin sun muuten on nykypäivää. Lemmikit lopetetaan jos kyllästyttää niiden hoito..näihin ainakin itse törmännyt.:(
Piti kirjoittaa lasten huostaanotot lisääntyneet ja äidit vain facettaa ja käy nettitreffeillä..
Kyllä syy on vielä useammin väkivalta, joko henkinen ja fyysinen tai molemmat. Ja jos sinä kuvittelet, että joku lapsi otetaan huostaan siksi, että äiti osallistuu nykypäivään netitse ja seukkaa muitten ihmisten kanssa, niin sinulta on hukiassa muutakin kuin järki. Sori.
No ei kyllä ole vaan pinnallisuus suhde liian arkista :(
Saattaa tietysti ollakin. Kukaan terve tyyppi ei kestä pitkäpiimäistä, tasatahtista, samaa hissukseen jolkottavaa yksitoikkoista arkea iän kaiken. Elämässä täytyy olla myös menoa ja meininkiä, tapahtumia ja toimintaa, harrasteita ja mielen virkistystä ... Siis sitä, mikä saa elämän tuntumaan elämältä. "Elämää ovat ne hetket, jotka muistat."
Minusta on hyvä asia, että osataan nauttia elämästä.
Olen ollut jo muutaman vuoden yksin ja toiveissani on vielä löytää kiva,luotettava kumppani,jonka kans loppuelämä jakaa.mut minulla kesäinen"pahe",joka saattaa säikäyttää naista...eli olen alkanut viihtyä rannalla auringos sen verran,että kunnon rajattoman rusketuksen otan joka kesä.lottovoitto olisi löytää nainen joka rohkenis myös rannalle seurax,eikä paheksuisi,vaan osaisi jo olla sen verran sinut itsensä kans.olen luotettava mies,enkä kierrä kapakoita.en rikaskaan,vaan työkyvyttömyys eläkkeellä.ja ikää 50 .
No joo. En innostuisi miehestä, joka rakastaa nakuilla. Jotenkin ne pienet asiat sitten tökkää, kun uuta suhdetta ajattelee.
Jäin työttömäksi juuri 50v täytettyäni, joten villitykset jäi vähemmälle.
Tosin mun asiat ovat paremmin kuin monella muulla, ei ole ainakaan pahoja talous- tai terveysongelmia. Tässä sitä mennä jolkotellaan, ihmissuhteilla en leiki.
Mikähän villitys tässä voisi iskeä? Laihdutukseen hurahtaminen voisi olla terveellistä. Mutta onko se terveelliinen sitt villitystä?
Ei sitä taida olla olemassakaan.On vain elämäntilanteita ja tilaisuuksia joissa ihminen villiintyy eikä ikä ratkaise.Mun "villitys"meni ohi hetkessä,kun katsoin syntymä aikaa ja totesin että URPO.juna meni jo..Sen pari vuotta minkä olin hiukan irrallaan ja vietin laatuaikaa itseni ja vastakkaisen sukupuolen kanssa olin mukavaa aikaa:)Mutta..Ei kai ihminen jaksa/halua olla villi kovin monta vuotta.Ikä suojelee onneksi tässäkin tapauksessa.Tulihan sitä sähellettyä yhtä Sun toista,eikä silti kaduta yhtään vaan siitä ajasta jäi mukavia muistoja..Ehkä pienen pieni kaipaus nuoruuteen..Kengät jalassa kannattaa silti nukkua jos se iskee vielä.Ei tarvi lähteä keskellä yötä avojaloin:)
Pientä villitystä saa aina olla.
Mutta mitä siihen tulee että erotaan kun ollaan saatu lapset täyskasvuseksi ym. Tilastollisesti naiset eroavat sen vuoksi että ovat passanneet miestä ja lapsia lähes koko ikänsä ilman että kukaan on auttanut kotona. Ja nyt on vihdoinkin koittanu aika elää itsellle. Miehet eroavat noin 60v koska silloin miehillä hormoonit hyrrää ja naiset taas pistää jalat ristiin siinä vaiheessa. Nää on tilastollisia faktoja. Eikä ole ainoastaan meillä suomessa.
Tylsän arjen vuoksi eroaa kolmekymppiset naiset, eivät tunne itseään enään naiselliseksi ja halutuksi.
Paskat mitään 50v villitystä oo?? Paskaa puhetta kaikki!! Vanhoja paskiaisia olemme kaikki ei siinä sen kummempaa! Ainut hieno asia elämässä on nuoruus ja sen jälkeen mikään ei oo enää mitään!! Ekat kännit kun veti niin sitä tunnetta ei voi koskaan unohtaa :) Eka naiminen tai sellaisen yritys nyt ei mukavia muistoja herätä...jännitystä ja muuta paskaa!! Nyt vanhana paskana kaikki vaivat alkaa vaivata ja vituttaa kaikki, vituttaa koko elämä!!
Terminaalihoitoo:D