ei enää näkkileipää

Joo, ovat kovia. Pieni pyöreä seesami on murea, oletko maistanut?

Kasta esim teehen teetä juodessasi, jo pehmiää ja on hyvää.

Näkkärin ystävä olen itsekin. Vaaleat, ohuet ruisnäkkärit ovat erittäin mureita, ongelma on enemmänkin niiden ehjänä pysyminen syödessä. Voisin hyvin syödä kovempiakin näkkäreitä, mutta ostan enimmäkseen näitä kun ne mielestäni sopivat kahvin kanssa paremmin kuin 'perinteiset'. Ärrällä alkava merkki ja niistä se jossa on auringonkukan siemeniä, siinä suosikkini.

Wasa delikatess on haurasta, ohutta ja hyvää. 100% ruistäysjyvää, suolaa, hiivaa, eikä mitään muuta. On vaan niin paljon kuitua, että jos liikaa syö, niin meinaa mennä maha löysälle.

Vähä sama juttu, mulla tahtoo noi leukanivelet tulla aroiksi/kipeiksi kun yritän purra jotai kovempaa. On kans hampaita lohjennu ja sitte tämä hammaslääkäri kysyy oleks syöny jotain valkosta pullaa. Mä en yleensä syö mitään nisuja eli valkosta leipää (poikk. croissantit joskus).
Mut on vaikeeta löytää semmonen näkäri ku olis tosi rapee. Wasa delikatessia olen joskus ostanu, mut oli liian suolasia. Eikä niitä joka kaupas edes ole myynnis.
No ihan soseruokaan sentäs vielä tarttenu tottua. Ranskalaisetki valittaa että patongit liian kovakuorisia, heidän ikenet ei kai kestä ja maas on leivottu patonkii iän kaiken::))))

Lapsesta alkaen on valittava mitä syö.
Oikeastaan on pakkokin.
Jossain vaiheessa on pakko nauraa kameralle.
Mutta lopussa suu suljetaan.
Joillekin laitetaan ihan meikkiäkin.
Jotta näyttäisi sinne päin kuin ennenkin.
60 on vähän vaikea ikäluokka.
Vanhemmillamme ei kaikilla ollut riittävästi rahaa remontteihin.

Oiskohan että herra H olisi uudelleen jäähyllä?
Tuli vain mieleen kun ei oo pariin päivään näkynyt.
Ja ennenkuin kukaan alkaa kailottaa mitään omia luulemuksiaan niin onhan ne hunkszin jutut kaikkine kommerverkkeineen ihan piristävää aivovoimistelua aina välillä.

Jaa niin näkkileivästähän tässä piti puhua:
mä tykkään syödä finncrispejä, ne on rapeita ja hyviä. Ja näkkileipää kans, sellasta karkeempaa, wasa sporttia. Ja sitten ruotsallaista ohraleipää, tunnbröd, kuivaa sorttia, rapeeta ja melkein hajoaa käsissä.

Vaasan maukasta sen olla pitää.

Panssarinäkkileipä.

En tiedä, mitä armeijan näkkileipä on nykyään. Jossain vaiheessa sitä alettiin kilpailuttamaan ja se ostettiin ruotsista. Mutta aikanaan se oli kotimaista ja siis oli nimensä mukaisestä todella kovaa. JA äärettömän hyvää. Se oli sen verran kovaa, että huonoilla hampailla sitä ei voineet kaikki syödä, erikoisluvalla sai sitten pehmeää leipää erikseen. Kuinka lie aika kullannut muistot, mutta mun mielestä se oli loistavan makuista, suurta herkkua. Toki nälkäinen varusmies nyt syö melkein mitä tahansa.

Syön paljon näkkileipää, mutta monesti mun mielestä liian höttöä. Sellainen hapankorppumainen kovuus pitäisi olla. Toistaisesti syöminen onnistuu ihan hyvin. Muuten kiintoisan näköistä, kun vanhat ukot syö ikenillä näkkileipää. Mutta tottahan se on, kun ikenet kunnolla kovettuneet, parempi niinkin, kuin kehnoilla hampailla.

Tuli vaan mieleen tekohampaista, että ne enenpi ulkonököasia, Tosin ikenillä veistä ja haarukkaa joutuu käyttämään enenpi palastelemiseen, ikenet kun ei ole terävät, mutta tekohampaat taitaa olla pelkkää mainosmiesten ja tekohammaskauppiaitten keksintöä.


=DW=

Olisihan se entiaikainen vanikka hyvää jos vain sitä jostakin saisi. Sellainen joka oli isoina levyinä paketissaan ja jota sai pilkkoa pienemmiksi. Voita päällä ja teessä liotettuna erittäin hyvää.

Nykyisin olen suosinut 100% ruisnäkkäriä, Siinä kuitua vaan n. 18%, mutta tuote-esittelyssä väitetään siinä olevan 100% ruista. Päällä jotakin ruishiutaleiden tapaisia.

Kuminalla maustettua näkkäriä inhoan.

Näkkileipä on hyvä leipä, en pidä sen kovuudesta, joten olen keksiny hyvän konstin kuinka kovastaki herkullisesta näkkileivästä voi nauttia,
siis,
käytän näkkileipäpalaa juoksevan veden alla, pyöräytän jokakantilta, hetkessä se imasee sen verran vettä että se pehmenee ja on oikein hyvää nautittavaksi,

En ole löytänyt liian kovaa näkkileipää. Monesti kuivatan hapanleipää, se on hyvää. Lapsesta asti olen tottunut kovaan leipään, sitä välillä kaipaa.

Näkkileipää en ole osannut varoa, mutta Vaasan jälkiuunipala lohkaisi palan kulmahampaasta. ensimmäinen lohkeaminen koskaan. Tästedes jätän sen herkun väliin...
Jonkin tukirakennelman, matriisin, hammaslääkäri hampaaseen laittoi ja nyt se on kyllä entistä ehompi...

Tosi outoa? Näkkileipä on nykyään niin rapeaa ja kevyttä ettei vaikuta hampaaseen.
Ainakin ne kaksi merkkiä joita käytän. Juuri muuta leipää en käytä ja kaloreita vähän.
Maukas näkkileipä , kuitupitoisuus 21% ja koulunäkki kuitupitoisuus 17%.. jos oikein muistin. Tosi keveän rapeita ja maukkaita.

Mun hampaani ei eläny yhtä kauan kuin lempparinäkkärini.
Vaikka hampit kuivuivat melkein yhtä hyvin.
Armeijassa vielä astuivat tasatahtiin.
Vieläkin mua säälittää, kun katselen Västäräkkiä siemenen kimpussa.
Linturaukka...ei ymmärrä miksi sille on kasvanut vain pieni ja hento nokkaote.
Kait se nälkä pakottaa virheliikkeisiin.
Kaikille kun ei oikein kaikkea oikein kasva.

Nykyiset näkkileivät ovat erilaisia kuin ennen. Muistan nuoruudesta kovat näkkileivät joita piti liottaa, jotta kykeni syömään. En ole vuosiin sellaisia syönyt.