Onko teillä muilla mielestänne luottamus kunnossa.miten tämä asia ilmenee ja voiko koiran ja omistajan välille edes kehittyä vahvaa luottamusta ?
Luottamus....
jjjjjjjjjjjjj
1087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yli 30 vuoden koirakokemuksella nimenomaan sanoisin, että suhde omistajan ja koiran välillä perustuu luottamukseen. Minä pystyn luottamaan koiraan ja koira minuun. Kohtelen sitä hyvin. Sitä ei tarvitse väkivaltaisesti alistaa, vaan se tottelee minua yhteisymmärryksessä.
Esim. eläinlääkärireissulla koira tottelee luottavaisena omistajaa, vaikka hajut pelottavat sitä eikä se voi ymmärtää mitä sille tehdään.
Esim. voin koska tahansa ottaa koiraltani sen juuri saaman herkkuluun. Koira vain odottaa kiltisti, että annan luun takaisin. Ja minähän annan ;=)
Pari päivää sitten näin nuorten rotikan, jolla oli paksu puolikuristuspanta kaulassaan. Omistajanainen talutti koiraa todella lyhyessä ketjussa ja komensi sitä vihaisella äänellä ISTU. Koira kyllä totteli, mutta pelokkaana. Ajattelin, että siinä sitä ollaa taas menossa täysin metsään koiraparan "kasvatuksessa". Luottamusta ei ollut kumpaankaan suuntaan. Omistaja mitä ilmeisemmin kuvitteli, että "kovaa" koiraa täytyy alistaa. Sääli.
Kyllä koiran kanssa pystyy luomaan erittäin luottamukselliset välit, jos osaa hoitaa ja kommunikoida sen kanssa oikein, mihin edellinen kirjoittaja viittasikin. Vain siksi, koska jotkut koiranomistajat tunaroivat ja lehdissä saa lukea että koira teki sitä sun tätä vieraalle ihmiselle, niin se ei tarkoita sitä, etteikö eläimen ja ihmisen välistä syvää ymmärrystä ja luottamusta olisi olemassa, sen eteen pitää vain tehdä oikeasti töitä, eikä kuvitella, että se tulee automaattisesti.
Millainen on luottavainen koira? Pohdintaa:
Luottamus ilmenee esim. tottelevaisuutena. Yllättävissä tilanteissa koira odottaa sinun reaktiotasi malliksi, eikä toimi ennen. Luoksetulo sujuu ilman palkkaakin. Koira ei kyseenalaista käskyjäsi. Koira ei juurikaan pelkää erilaisia asioita, ellet itse reagoi säikähtämällä. Hankalista tilanteista toivutaan nopeasti, eikä kehitetä traumaattista käytösongelmaa. Koira ei yritä karata vapaanakaan. Se haluaa olla sinun lähelläsi. Koira hyväksyy kivuliaankin käsittelyn sinulta tai sinun läsnäollessasi esim. eläinlääkäriltä. Koira on ystävällinen ihmisille ylipäätään.
Itse rakennan luottamusta olemalla hyvä johtaja koiralleni. Rauhallinen, ystävällinen ja määrätietoinen. Vaadin tottelemaan, mutta en teetä temppuja huvikseni. En koskaan "raivostu" koiralleni, vaan pysyn rauhallisena. Koiraa tulee aina kohdella kauniisti, ilman väkivaltaa.
Tottelevaisuutta ei harjoitella harjoittelun vuoksi vaan käskyillä on aina tarkoituksensa. Namipalkkausta olen vain hieman käyttänyt silloin, kun sillä on edistetty jonkin asian ymmärtämistä. Luoksetulo, näyttelyseisonta, istuminen, tuontyyppisiä toimintoja.
Pitää myös osata lukea koiraa, ja tulkita oikein koiran tunnetilat ja motiivit. Jos ei tajua koiraansa, on koiran mielestä epälooginen, siis tyhmä.
En kyllä pidä luottamuksen rakentamista minään työvoittona. Ei sitä siis harjoittelemalla saavuteta. Pitää itse vain olla luotettava. Koira valitsee, luottaako.
Olen sitä mieltä, että jatkuva namipalkkaus ja koiran kanssa leikkiminen eivät edistä johtajuutta. Niitä käytän vain harvoin. Minulla on kaksi koiraa, joten leikkipuolen ne hoitavat keskenään. Minulta saa silityksiä.
"Koira ei yritä karata vapaanakaan"
Paitsi jos koiralla on kunnon riistavietti. Silloin sitä ei vain pitele mikään. Kyllä metsästyspystykorvat ainakin saattaa lähteä milloin tahansa omille harharetkilleen hirvien perään jopa moneksi päiväksi.
Saat sen toki riistavietin jossain määrin lytättyä kun kunnolla alistat tahtoosi pienestä pitäen, mutta onko koira silloin varmasti onnellinen? Et ainakaan metsästää voi sillä silloin.
Karkaaminen omille teille ei siis välttämättä ole osoitus luottamuspulasta vaan osoitus koiran itsenäisestä toimintakyvystä.
Meinasin just laittaa et meillä luottamus kunnossa mutta jos koira on vapaana ja edestä juoksee rusakko niin kyllä se koira pian on pois näkökentästä.
Noh, saalisviettinen on itselläkin, ja näkemänsä rusakon perään lähtee satavarmasti. Mutta tulee pian takaisin. Karkaamisella tarkoitin kuitenkin muita tilanteita, esim. avoin ovi tai autosta tuleminen tai taluttajan otteen irtoaminen hihnasta, jolloin koira on käskyllä hallittavissa.
Koiran viettirakennekin muuten tulee ymmärtää, sekä järjestää rodunomaista toimintaa. Kuuluu reilun johtajan toimenkuvaan.
Tästä olemme samaa mieltä. Vaikka ei siinäkään mitään luottamuspulaa tarvi olla että ottaa hetken hatkat ja kipasee Ritolan naurismaalla. Se on vain osoitus että ruoho aidan toisella puolella on oikeasti vihreämpää, ei vain näytä siltä.
Meillä ihmisillä samaa asiaa voisi kuvata sanalla uteliaisuus. Siinä syy miksi ihminen on niin kovin kiinnostunut siitä naapurin tuliterästä mersusta.
Oma koira on alunperin paimenkoira/työkoira ja paimennettavien puutteessa se on kiinnostunut jahtaamaan riistaa. Valitettavaa, mutta totta. Koira tottelee muuten oikein hyvin ja mielellään, mutta riistan perään se lähtee kielloista huolimatta ja on poissa vartin - kunnes tulee ilman saalista takaisin;=)
Ihan vain tuollainen mieleen juolahtanut kysymys pupukoiran uljaalle omistajalle Mitä olet ajatellut tehdä jos pupukoirasi saaliiksi jonkin vartin poissaolon aikana osuukin vaikkapa ihmislapsi???: No, onhan koissun annettava toteuttaa saalistusviettiään.
Kyllä koira nyt riistan ja ihmislapsen erottaa. Vai pomppiiko lapset kuin puput, ovatko yhtä nopeita, haisevatko samalle? Ei.
Minunkin koira tykkäisi riistaa jahdata, mutta juuri siksi en pidä irti. Lapsista se ei kiinnostu, vaikka rämpisivätkin metsässä tai missä vaan puskassa.
Naurettavia te, jotka aina vetoatte noihin "entä jos ihmislapseen" "annettava toteuttaa sallistusviettiään" hohhoijjaaa, etkö parempaan provoon pysty, vai oletko todellakin noin tietämätön.