"Mukavimpia ovat lahjakortit ja herkkukorit, viinipullokin on ihan kiva."
Aikoinaan ei ollut varaa eikä tullut mieleenkään, että opettajaa olisi vielä pitänyt lahjoa.
Toki insinöörin tytär toi jotain neilikoita.
http://www.hs.fi/elama/Opettajaa ei pidä aina uskoa Huonoja lahjoja on olemassa/a1400667903877
Aikoinaan ei ollut varaa eikä tullut mieleenkään, että opettajaa olisi vielä pitänyt lahjoa.
Toki insinöörin tytär toi jotain neilikoita.
http://www.hs.fi/elama/Opettajaa ei pidä aina uskoa Huonoja lahjoja on olemassa/a1400667903877
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hei hipsuvarvas!
Miksi kirjoitit otsikoksi, että "Opettajille lahjuksia" ?
Millä tavalla koet, että ne olisivat lahjuksia, jos joku oppilas tahtoo omalle luokanvalvojalleen ostaa pienen lahjan joko jouluna tai keväällä?
Omat poikani ovat aikanaan vieneet keväisin opettajalle jotakin pientä. En millään muotoa ole ajatellut lahjovani opettajaa.
Silloin joskus muinoin, kun itse olin koulussa, niin minäkin vein jonkun kukkapuskan opettajalleni. Ehkä tapa jäi niiltä ajoilta mieleen, kun itsekin ostin jotakin, että omat lapset saivat viedä opelle.
En usko, että opettajat ajattelevat, että niiden ikäänkuin olisi Pakko saada jotakin.
Aika paljon oon itsekin saanut oppilailta lahjoja. Joskus oon ollut oikeastaan vaivautunut (jos lahja on ollut kamalan kallis). Usein saan itsetehtyjä kortteja, ne ilahduttavat kovasti.
Hyvin erikoisia lahjoja oon vuosien saatossa saanut. En nyt niistä sen enempää.
Aika kalliiksi tulee yksinhuoltajalle maksaa vaikkapa kolmelle lapselle lahjakortti kylpylään opettajalle, a 200€.
Vaikkapa itsetehdyn kortin luulisi olevan mieluisempi.
Itsetehdyt kortit ovat aivan ihania. Lapsi näkee vaivaa ja haluaa tehdä nätin kortin opettajalleen, niin johan se opea ilahduttaa.
En usko ollenkaan enkä mitenkään, että Kukaan opettaja edes olettaisi (tai haluaisi) joltakin yksinhuoltajalta kylpyläreissun.
Mielestäni ei kyse ole mistään "kuinka-paljon-tää-lahja-maksaa"-systeemistä, vaan kivasta asiasta, jossa lapsi saa iloa antaessaan opettajalle jotakin pientä ja vastaavasti opettaja tulee iloiseksi lapsen ilosta ja siitä kortista tai olkoot se sitten vaikkapa joulukynttilä.
Minä en ainakaan IKINÄ ajattele, että oppilaitteni pitäisi tuoda jotakin.
Noh, ne itsetehdyt kortit on ihan kivoja.:)
Aika omituinen mielikuva - ekaluokkalainen kiikuttamassa opelle viinipulloa.
Olihan Punahilkkakin kiikuttamassa mummolleen viinipulloa...
Joopajoo.
Mikä lie lahjan ja lahjuksen ero, tässä tapauksessa, hankala sanoa. Joku tuossa ihmetteli, kun jotkut saa bonuksia töistä. Ilmeisimmin pidetään epäsopivana, vaikka kyseessä työsopparissa sovittu tulospalkkio. Mutta tässä tapauksessa lahjat tulevat asiakkailta, joihin opettajalla on viranomaisvalta, elikkäs kyllä se oikeastaan on lahjus. Ja se tosiaan, niitä tuo yksityiset kansalaiset, ne ei ole mikään työsoppariin sovittu, työnantajan bonus.
Virkamiehillä lahjuskynnys matala, eip parane ABC-asemien tarjota kahvia poliiseille. Miks opettajalle saa tarjota lahjoja?
Ja noin kasvatuksellisistakin syiostä, opetetaanko tässä lapsia junailemaan asioitaan just lipevyydellä ja perceennuolemisella, sekö tarkoitus? Eikös kaiken kouluun liittyvän pitäisi nmenomaan perustua siihen.
=DW=
Antaakohan aito shampanjapullo paremman äjäyksen, kuin alle kympin viini.
Nurinkurinen kuva maailmasta on ihmisillä jotka näkevät opelle koulunpäättäjäisissä ojennetut itsepoimitut kielot lahjuksena! Sehän on vain kiitos siitä että olet kestänyt ystävällisenä ja hymyleväisenä ihan loppusuoralle asti. Kiitos hyvin tehdystä työstä ja ei missään nimessä lahjus koska se ei mitenkään edellytä että lasta kohdeltaisi paremmin tai todistus olisi parempi ensi keväänä, etenkin kun kukat on annettu viimeisenä keväänä tämän opettajan ollessa kysymyksessä.
Ei kukaan kai ajattele vaikkapa yhtä ruusua, vaikkei tunnu sekään haluttu olevan, tai itsetehtyä korttia lahjuksena.
Mutta jos mieluisinta saatavaa ovat kylpylämatkat ja herkkukorit, panee ainakin minua hiukan katsomaan kieroon.
"Helsingin Sanomien selvityksen mukaan opettajien vihatuimpien lahjojen kärkeen kuuluvat tuikut ja kynttiläkipot, hajusaippuat, koriste-esineet, lasten itse tekemät tyynyt ja pehmolelut ja leikkokukat."
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288691805879.html
Leikkokukat usein nuukahtavat ennekuin ne on ehtinyt saada veteen, vaikka kyllä me yritetään pitää niitä hengissä siihen saakka kun pääsee kotiin. On totta että lähimarketin rihkamahyllystä tempastu keramiikkajoutsen tai halpahallin lasituikku ei ehkä ole niitä kaikkein arvostetuimpia lahjoja, mutta niistä paistaakin läpi ainoostaan vanhempien halu päästä halvalla epämiellyttävästä tilanteesta ja se on enemmänkin velvollisuudentunteesta kuin todellisesta kiittämisen halusta tai opettajan työn arvostuksesta.
Lämmin hali ja korvaan kuiskattu "hyvää kesää ope ja kiitos tästä vuodesta" riittää hyvin :)
Omat lapseni taisivat antaa suklaarasioita opettajilleen kevätjuhlissa tai joskus jonkun ruukkukukan.
Jollain lailla kai lahjan antamisesta on tullut vain tapa. Onko mitään järkeä, että opettajalle vuosittain lahjoitetaan kymmenittäin kitshiä.
Mahtaa tehdä tiukkaa, kun on ollut muutaman kymmenen vuotta opena.
Omasta lapsuudesta muistuu, kateuttaniko, ettei itsellä ollut köyhänä ajatustakaan antaa opettajalle mitään, ja oli itsestään selvää, että kukittajat olivat opettajan lellikkityttöjä.
Siihen aikaan vielä heitä oli, myöhemminhän opettaja sai pelätä, ettei suosi ketään, vaan päinvastoin.
Ei olisi tullut mieleenkään mennä halimaan opettajaa, sen verran pelottava henkilö hän oli. :))
Vaikka juuri sinun sanomasi olisi minunkin mielestäni kaunein kiitos opettajalle oppilaalta.
Tarvii vain pitää mielessä että ihmisiähän ne opettajatkin vain ovat ja ainakin meillä alipalkattuja, suuren vastuun kantajia, joiden työtä harvat arvostaa. Voi olla että jotkut ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä noin hankalasti, mutta suurin osa on varmaan kiitollinen yhdestä kukasta, halista, hymystä ja hyvän kesän toivotuksesta. Ei opet vaadi mitään lahjoja ja jos luokan vanhemmat tekevät keräyksen ja lahjoittavat hedelmäkorin opettajalle kiitokseksi vuoden aherruksesta ja lapsille omistautumisesta niin onko tuo nyt joku paha asia. Lehdet tekee skandaaleja melkein mistä tahansa.
Toki allakka kertoi, että median oli taas kerrottava jotain ennenkuulumatonta, ajankohtaista tarinaa.
Mutta, silti, hali on kaikkia herkkukoreja kaviaareineen ja samppankaljoja parempi lahja.
Olen kuulostellut vuosia ja näyttänyt tulleen tapa. Ei ennen vanhaan lahjottu opettajia siinä määrin. Jotenkin tuntuu "lahjonnalta" ja mitä paineita aiheuttaakaan joillekin oppilaille jotka ovat huonompi-osaisista kodeista?
Miksi ei joku vanhemmista ota ohjat käsiinsä ja kokoa kaikki halukkaat vanhemmat samaan lahjakorttiin tai lahjaan? Tuntuisi paremmalta kuin se, että yksittäisiä lahjoja?
Eikä maksaisi paljon, parin-kolmen euron osuuksella saisi jo kunnollisen muistamisen...?
Jo minun kouluaikanani annettiin opettajalle jokin pieni kiitos kuluneesta vuodesta hyvien kesälomatoivotusten kera. Kortti, runo, kieloja, makeisrasia tms.
Mielestäni on fiksu idea jos joku vanhemmista vaivautuu keräämään kolehdin ja yhteisenä lahjana on tosiaan vaikka jokin lahjakortti, näin opettaja voi kaiken muutaman euron krääsän sijaan saada jotain itselleen tarpeellista, niin ja tietysti ne lasten tekemät kortit muistoiksi..
Niin se minun lasteni kouluaikana olikin, kun muistelen, että luokan vanhemmat keräsivät jonkun lantin jokaiselta ja ostivat kimppalahjana jotain opettajalle, yleensä kukkia, koska ne nyt jotain on tottuneet norkoilemaan. Jokainen lapsista sitten väsäsi oman nimensä korttiin.
Faija asensi kerran openi kesämökille sähköt.
Minä mukana hommin.
Vaan ei koulu kiinnostanut yhtään enempää.
Ei tullu ees mieleeni käyttää hyväkseen perheemme osaamista ja varallisuutta.
Open puissakin oli rypistyneitä omenoita.
En oikeen muista oliko ihan pihlajoitakin.
Enkä muista kuinka iso grilli siellä oli.
En muista että koskaan olisin opettajalle vienyt mitään lahjaa päättäjäisissä, eikä kyllä mun muksutkaan. Mistäköhän moinen tapa on tänne suomeen tullu?
Hi hi..:)))) rupes naurattamaan vaikka tilanne noille on totisinta totta.
Vaikka meillä oli osaamista ja varallisuutta.
On tuo raha niin ihmeelistä taikaa.
Mistä sitä Suomeenkin tuli niin aikasin...
Joillekin.
Onneksi riitti.
Mullekin.
En vielä ole siinä iässä, että ihan kaikkia lapsuuteni pikkuasioita niin tarkkaan muistaisin. Jostain tulee mieleen sellainen muistikuva, että kiikutin pyörän tarakalla säkillistä kukkamultaa opettajalle jo aikaisin keväällä ennen kevättodistusten kirjoittamista, kun hän oli sitä kysellyt. Isä sanoi, että ei siitä tarvitse ottaa hintaa, jos ei kokonaista traktorin lavallista tarvitse.
Olisikohan se sitten ollut lahjus? Ei ainakaan todistuksessa ollut yhtään nelosta.
Mikä se ikä on. Vasta minäkin tänne laillisesti pääsin, joten en vielä ihan sataa lähentele. Oletettavasti sitten sen mitään muistakaan.
No joo. Kuullut vain, että sitä mukaa kuin lähimuisti heikkenee joskus sitten vanhana, niin tulee mieleen kaikki lapsuuden asiat, mitkä on jo välillä unohtanut. Pitäneekö paikkansa, sen tulen näkemään sitten.