Mitä luultavimmin hankin koiran joskus lähivuosina. Meillä ei kuitenkaan oo perheessä koiria, joten sellasta mututuntumaa koiranpitoon ei ole. Voinkin ehkä kysyä ja pohtia siks vähän hassuja asioita, mut oon kiitollinen, jos vastaatte :D
1. Koirathan ei tunnetusti juurikaan kattele silmiin toisiaanm tqai siristää silmänsä, jos niikseen tulee. Tää silmien siristely alkaa mullakin olla jo aika selkäytimessä, kun koiria katon silmiin ja teen tuttavuutta uusiin. Mutta luonnollisesti jos hankin oman koiran, niin sille oon johtaja, jonka ei tarvii olla liian kohtelias ja varovainen. Miten te katotte omia koirianne päin, kun ootte niitten kanssa tekemisissä? Jos aina siristelen silmiäni koirani kanssa, tulkitseeko se tämän alistuvaksi eleeksi ja kenties häkeltyy siitä, kuka olikaan lauman johtaja?
Jos pidätte koirianne irti, niin miten ootte ne "opettanu", ettei ne suin päin lähde ekan kiinnostavan hajun tai äänen perään? Ihan pikkupentu tuskin edes vielä käsittää, miten tärkeää on pysyä omistajan/perheen kanssa, ettei eksy, mut aikuiset koirat toki usein palaa takaisin, mikäli ne on ensin jonnekin lähteny nuuskimaan. En vaan tiiä, mikä ois sopiva ikä ja aika pennulle antaa sen olla ilman hihnaa. Ja sille pitäis olla myös selvää siin vaihees, että "tänne" myös tarkottaa sitä ja kaikkien vihasesti murisevien koirien kanssa ei kannata mernnä leikkimään (mitä pennut usein tekee).
Entä minkä ikäistä pentua ootte alkanu käyttää lenkeillä aikuisten koirien tapaan? Ihan pikkunen pentuhan ei vielä jaksa mitään mielettömiä lenkkejä, eikä se oo hyväksikään kehittyville lonkille ainakaan. Ja kun olette pennun kanssa lenkillä, miten opetatte sille, että hihnassa kuljetaan kutakuinkin suoraan eteenpäin eikä poukkoilla ja pyöritä joka suuntaan? Tosi monella pennulla meinaan vaikuttaa olevan tollasta, kun niitä vie lenkille.
1. Koirathan ei tunnetusti juurikaan kattele silmiin toisiaanm tqai siristää silmänsä, jos niikseen tulee. Tää silmien siristely alkaa mullakin olla jo aika selkäytimessä, kun koiria katon silmiin ja teen tuttavuutta uusiin. Mutta luonnollisesti jos hankin oman koiran, niin sille oon johtaja, jonka ei tarvii olla liian kohtelias ja varovainen. Miten te katotte omia koirianne päin, kun ootte niitten kanssa tekemisissä? Jos aina siristelen silmiäni koirani kanssa, tulkitseeko se tämän alistuvaksi eleeksi ja kenties häkeltyy siitä, kuka olikaan lauman johtaja?
Jos pidätte koirianne irti, niin miten ootte ne "opettanu", ettei ne suin päin lähde ekan kiinnostavan hajun tai äänen perään? Ihan pikkupentu tuskin edes vielä käsittää, miten tärkeää on pysyä omistajan/perheen kanssa, ettei eksy, mut aikuiset koirat toki usein palaa takaisin, mikäli ne on ensin jonnekin lähteny nuuskimaan. En vaan tiiä, mikä ois sopiva ikä ja aika pennulle antaa sen olla ilman hihnaa. Ja sille pitäis olla myös selvää siin vaihees, että "tänne" myös tarkottaa sitä ja kaikkien vihasesti murisevien koirien kanssa ei kannata mernnä leikkimään (mitä pennut usein tekee).
Entä minkä ikäistä pentua ootte alkanu käyttää lenkeillä aikuisten koirien tapaan? Ihan pikkunen pentuhan ei vielä jaksa mitään mielettömiä lenkkejä, eikä se oo hyväksikään kehittyville lonkille ainakaan. Ja kun olette pennun kanssa lenkillä, miten opetatte sille, että hihnassa kuljetaan kutakuinkin suoraan eteenpäin eikä poukkoilla ja pyöritä joka suuntaan? Tosi monella pennulla meinaan vaikuttaa olevan tollasta, kun niitä vie lenkille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä katson omaa koiraani silmiin ihan reippaasti, eikä sillä ole ollut mitään kummoisempia vaikutuksia. Tuijotuskilpailut sohvalla kölliessä voitan aina, koira kääntää kyllä päänsä ja näin näyttää alistuvansa.
Opeta koiralle, että ulkona sinun lähelläsi on mukavaa ja kivaa. Kutsu vapaana olevaa pentua usein luoksesi ja palkitse hyvin, rapsuttele ja leiki. Luoksetulon täytyy olla iloinen asia. Pelkillä makupaloilla opetettu luoksetulo menee helposti siihen,että jos sinulla ei ole namia mukana, niin koira ei sitten tulekaan kun kutsut.
Älä koskaan käske koiraa vihaisesti luoksesi, vaikka se ei tulisikaan. Muista myös että älä koskaan anna periksi; jos olet päättänyt, että koira tulee luoksesi, jatka kutsumista niin kauan, että se myös tulee.
Koiraa tarkkailemalla voit hyvin yrittää ennustaa, aikooko koira lähteä äänen perään tai muiden koirien luo. Jos tuntuu että koira aikoo mennä tai näet jossain muita, kutsu sitä luoksesi ja pidättele siinä.
Hihnakävelyssä voit koettaa opettaa pennun kävelemään toisella puolella yksinkertaisesti estämällä poukkoilun, pidät vaan hihnan niin, että saat ohjattua pentua pysymään halutulla puolella. Itse tosin olen antanut pennun poukkoilla, aina se meno on rauhoittunut siinä samalla kun muutakin hihnakäytöstä on opeteltu. Kun pentu osaa kulkea vetämättä, niin se aika usein on myös jo ihan mallikasta kävelyä muutenkin.
Ihan avoimesti ja normaalisti voi katsoa koiraansa silmiin, kun pennusta asti on tottunut avoimeen elekieleen ei ole ongelmia. Eri asia jos koira ei ole tottunut silmiin katsomisiin. Ja eri asia jälleen jos ihminen tapittaa jotakin vierasta koiraa silmiin, riippuen millaisesta koirasta kyse - suojelu/vahtiviettiset voivat tulkita suoran tuijotuksen silmiin vieraalta taholta uhaksi. Arka ja pelokas ja/tao traumatisoitunut koira kokee myös silmiin tuijottamisen uhkana, välinpitämättömämpi suhtautuminen parempi ja antaen aran tutustua hissuksiin ihmiseen ihmisen olla passiivinen
Muistaakseni Vilanderilla oli erikoinen näkemys silmiin katsomisesta oman koiran kohdalla, mutta hänellä perustui näkemys ilmeisesti kokemuksiinsa kaukasianpaimenkoirien parissa eli niiden suhteen ei suositella tuijotussessioita omistajankaan taholta.
Oman koiran kohdalla olen tosiaan miten päin vain katsellut sakua ja niin sekin minua, välimme ovat avoimet. Olen koettanut silmäniskuakin, että mitä siitä tuumaa ja tekisikö perässä kun on aina tekemässä samaa, ns. toiminnassa mukana kivasti. Mutta hää ei ole don juania, ei ole pelisilmää kuin pallopeleihin. :D
Aiempi kirjoittaja sanoi vinkkiä vapaana kulkemiseen, lisään myös että erittäin hyvä apuväline on kenttäliinä/jälkiliina, joita saa eläinliikkeistä. Niitä on 15 metrisinäkin, koira tavallaan vapaana ja pääset korjaamaan jos ei tottele tänne-käskyä.
Hihnaan totuttamisen voi aloittaa kotiin tulleen pikkupennun kohdalla, pienimääräisesti ja ei vaadi liikoja pennulta. Vapaa liikunta tärkeintä pikkupennuille. Korostan ettei kannata natsina heiluta pennun kanssa, etenkin jos kyse energisestä ja häsästä rodusta ja/tai yksilöstä. Keskittymiskykyä ei vielä vaan aina ole kaikilla pikkujannuilla ja -jaanoilla. Kuukausien myötä sutkiintuu.
Korjaus. Siis kaukkarien kohdalla Vilanderin voi tulkita olleen tuota mieltä, mutta en mene sanomaan pitääkö paikkaansa kaukkarirotuun nähden, voi olla niin yleistysti tai sitten ei. En osaa sanoa, kun ei kaukkareista liiemmin kokemuspohjaa.