Kertokaapas teidän kokemuksenne shiboista, minkälaisia ne on ollut pennusta asti; koulutukset, sisäsiisteys, mahdolliset "vaikeat ajat", murrosikä... kaikki mitä haluaa ja jaksaa kirjoittaa kippurastaan. :)
olisin hyvin iloinen pitkistä kommenteista. Kiitos!
olisin hyvin iloinen pitkistä kommenteista. Kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mää nyt koitan herättää tätä henkiin.
Shiba on todella omanarvon tunteva koira jota ei ole koulutetti seurakoiraksi. Japanissa ei ole ollut tapana koskea koiriin, mikä näkyy vanhojen alkuperäisten rotujen käytöksessä. Shiba viihtyy yksin ja onkin usein syrjäänvetäytyvä.
Shiba on suhteellisen hankala kouluttaa, sillä se haluaa aina hyötyä siitä mitä se tekee, ja jotkut yksilöt eivät pidä ruokapalkkiota tarpeeksi hyvänä korvauksena ihmiselle alistumisesta. Shiba tarvitsee kokeneen omistajan, ja sitä ei todellakaan kuulu ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Rotu on luonnostaan siisti, joten sisäsiistiksi kouluttaminen on helppoa kunhan pentu pääsee tarpeeksi usein ulos.
Toivottavasti tästä oli edes vähän apua. Jos epäröit yhtään, sinun ei kannata ottaa Shibaa.
Kiitos! Jos ottaisin shiban, se olisi ensimmäinen koirani. (Olen kysellyt facebookin suomen shiba ry.:n sivuiilla voiko shiba olla ensimmäinen koira, sain paljon vastauksia jossa shiba voi olla ensimmäinen koira. Monella muullakin on shiba ekana koirana ja on pärjännyt hyvin.)
pienikokoinen että hyvin voi ottaa ensikoiraksikin kunhan tekee sen hyvällä asenteella. Tulee varmasti opettamaan sinulle paljon koiran motivoinnista sen hienoimpine nyansseineen kunhan olet saanut sen hoidettua kehdosta hautaan. Eli hiukan tavallista vaativaisempi turre tuo taitaa olla mutta tuskin mitään varsinaisia ongelmia esim. muille koiranomistajille aiheuttava. Toisin kuin vaikka myös niin suosittu isokokoinen serkkunsa akita.
Niinpä, olen lukenut niitä shibablogeja ja melkein kaikissa sanotaan että kuinka paljonkaan se on opettanut omistajalleen.
Se vaan pitää löytää se asia mistä se mun sesse tykkää, leluista vaiko kalkkunaleikkeistä juustokuorrutteella.
Tosiaan akita on senverran iso koira että en varmasti sen kanssa pärjäisi.
Kannattaa muistaa ja ottaa huomioon se että koiraa voi palkita eri tilanteissa eri asiat. Joskus se on se lelu, toisessa tilanteessa taas juustonakki, kolmannessa taas voit olla kiinnostuksen kohteena sinä itse. Viimemainitussa kaikki on sallittua eli "kuseta", juksaa, huijaa ja yllytä nuorta koiraasi sydämesi kyllyydestä, sillä tulee niitä yhteisiä hyviä muistoja joita muistelet lämmöllä kun koirasi tulee vanhaksi.
Shiba taitaa muuten olla sellainen suhteellisen herkästi "loukkaantuva" rotu joka murjottaa pitkään jos tulee ristiriitoja. Muista silloin että vaikka joskus joudut vaatimalla vaatimaan jotain tai komentamaan sitä, niin pyri päättämään tilanteet aina johonkin positiiviseen. Siis johonkin leikkituokioon ja yhdessä riehumiseen. Älä lahjo, siitä ei hyvää seuraa.
Kiitos, tosi hyvä vinkki!
Kannattaa tietysti luottaa enemmän Facebookin keskustelijoiden tarjoamaan tietoon kuin täältä saatuun. Nämä kommentit voivat kumminkin hyvinkin olla provoja, koska täällä saa keskustella sisään kirjautumatta vapailla nimimerkeillä. Facebookissa kumminkaan tuskin kukaan uskaltaa valehdella vain omalla profiilillaan kirjoitellessa.
Niinpä. :)