Oltiin siinä ala- ja yläasteiän taitteessa, kun samalle kylälle muutti romaniperhe. Pari heidän perheen poikaa tuli hyvinkin tutuksi ensin vittuilun ja tappeluiden merkeissä, mutta vähitellen he liittyivät meidän porukkaan, ja sitten alko hauskanpito! Poikain kanssa varastettiin kaupasta kaljaa ja tupakkaa ja romanikaverit opetti muutamia sanoja heidän kielellä, jotta myyjillä ei ollu hajuakaan mitä puhuttiin. Se oli hauskaa ja ihan normaalia teini-ikäisten poikien elämää. No sit tiet eros jossainvaihees ku romanipoijjaat joutu johonki helvetin poikakotiin ja sen jälkeen ei pahemmin nähty. Nyt pikkasen vajaa 30vuotiaana sit törmäsin samaiseen kaksikkoon ja leveä hymy tuli sieltäkin vaikka eivät ole todellakaan mitään pulmusia ja vittuilevat baarissa meille valkonaamoille minkä ehtivät, mutta mulle ja saman pikkupaskiaisporukan jäsenille edelleen ovat ystäviä. Ilmeisesti romanin ystavyys säilyy, kunhan molemmat ovat ystäväkseen toisensa todenneet?
Ystävyys
Jauhonaama
1128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole vissiin huomannut velkaantuneesi ja omaisuutesi kadonneen? Kuulitko jo siitä tappouhkauksesta, jonka sinulle ja perheellesi asettivat?