Miten pitkään olitte tunteneet ennen kihlausta?

...me taas oltiin seurusteltu 4kuukautta, kun mieheni osti kihlat ja nyt naimisissa ollaan oltu kohta 5vuotta ja kaksi lasta ja tosi hyvin menee..ei se riipu siitä ootko tuntenut kuukauden tai 5 vuotta ennenkun uskaltautuu kihloihin...

onnellinen kirjoitti:

...me taas oltiin seurusteltu 4kuukautta, kun mieheni osti kihlat ja nyt naimisissa ollaan oltu kohta 5vuotta ja kaksi lasta ja tosi hyvin menee..ei se riipu siitä ootko tuntenut kuukauden tai 5 vuotta ennenkun uskaltautuu kihloihin...

Lue lisää

Seurusteltiin virallisesti reilu pari kuukautta, tiedettiin toisemme n puoli vuotta aiemmin. Kihloihin siis mentiin 100%:lla rakkauden-tunteella. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä vaan toisella. Ei pienintäkään epäilystä, kun Herra 1 tuli eteeni, etteikö siinä olisi unelmieni täyttymys. Olen silmittömän rakastunut, kihloissa olemme olleet pari kuukautta. Elämä hymyilee. Minä kilpaa sen kanssa. Vahvistakaa suhteitanne kihlautumalla, mikään ei ole ihanampaa kuin oikean rakkauden saaminen, löytäminen ja siitä iloitseminen. Kihloihin meno on yksi rakkauden tunnustus, jonka avioliitto vahvistaa. Hääkellojen soittoa ootellaan vielä muutama kuukausi. Toivottavasti budjetti sallii häät mahdollisimman pian.

tuutikki kirjoitti:

Seurusteltiin virallisesti reilu pari kuukautta, tiedettiin toisemme n puoli vuotta aiemmin. Kihloihin siis mentiin 100%:lla rakkauden-tunteella. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä vaan toisella. Ei pienintäkään epäilystä, kun Herra 1 tuli eteeni, etteikö siinä olisi unelmieni täyttymys. Olen silmittömän rakastunut, kihloissa olemme olleet pari kuukautta. Elämä hymyilee. Minä kilpaa sen kanssa. Vahvistakaa suhteitanne kihlautumalla, mikään ei ole ihanampaa kuin oikean rakkauden saaminen, löytäminen ja siitä iloitseminen. Kihloihin meno on yksi rakkauden tunnustus, jonka avioliitto vahvistaa. Hääkellojen soittoa ootellaan vielä muutama kuukausi. Toivottavasti budjetti sallii häät mahdollisimman pian.

Lue lisää

Onhan ne pari ekaa vuotta yhtä ruusuilla tanssimista..mutta ensi huuman jälkeen arki voi näyttää ihan erilaiselta..en suosittele kihloja tuon ensi huuman vallassa..
Vasta sitten kun on selvitty arjen kriiseistä kannattaa alkaa miettimään, haluanko olla juuri tuon kanssa loppu elämäni?
Meillä takana kohta 6 vuotta ja nyt alkaa tuntuun siltä, että voisi harkita kihloja..

=). kirjoitti:

Onhan ne pari ekaa vuotta yhtä ruusuilla tanssimista..mutta ensi huuman jälkeen arki voi näyttää ihan erilaiselta..en suosittele kihloja tuon ensi huuman vallassa..
Vasta sitten kun on selvitty arjen kriiseistä kannattaa alkaa miettimään, haluanko olla juuri tuon kanssa loppu elämäni?
Meillä takana kohta 6 vuotta ja nyt alkaa tuntuun siltä, että voisi harkita kihloja..

Lue lisää

Mies kosi ekan kerran juuri, kun olin täyttänyt 18. Annoin vielä rukkaset.

Oltiin seurusteltu reilut 3,5 vuotta kun mies kosi toistamiseen. Tällä kertaa vastaus oli itsestäänselvä. Häitä vietettiin vähän vajaa vuosi kihlauksen jälkeen.

... mutta eikö sitä kannattaisi olla varma ennen kuin hankkii niitä lapsia? Tai siis tosiaan, voihan ne tulla tupsahtaa estotoimenpiteistä huolimattakin, se on totta.

Mut musta on hassua kun esimerkiksi tuttavapariskuntani selittää että "eivät ole vielä valmiita sitoutumaan", mutta ovat seurustelleet 8 vuotta ja heillä on 3 lasta. Eiköhän nuo lapset jo vaadi hieman sitoutumista...

Että siis mistä pitää olla 100% varma? Jos kerran lapsiA on hankittu, siis monikossa, sitä varten ei siis tarvitse olla tosesta varma? (yhden "vahingonkin" ymmärtäisi vielä, muttei niitä vahinkojakaan useampia luulisi käyvän) Anteeksi vaan, mutta kummallinen ajatusmaailma.

100% takuuta toisesta ihmisestä ei voi saada koskaan tai 100% varmuutta siitä, että tämä tulee kestämään ikuisesti (ihan kuin ne, jotka ovat eronneet, olisivat menneet naimisiin tietäen, että tämä ei kestä.. haloo?)

Kyllä lapsien hankkimisen kohdalla kannattaa harkita vielä tarkemmin kuin kihlautumisen kohdalla. Mikään ei sido niin kuten lapset. Ei niin, että lapsia hankitaan, mutta suhdetta ei virallisteta koska ei olla "valmiita sitoutumaan".

seurustelua emmekä aio vieläkään kihloihin...mitä se kihlaus muuttaa??Ei mitään.....

"Olemme seurustelleet seitsemän vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Vasta nyt menimme kihloihin ja kesällä naimisiin. Kiirettä ei kannata pitää. Parempi olla 100% varma asiasta."

Ymmärrän, että vuonna 2004 eletään kertakäyttömentaliteetillä ja parisuhteetkin usein kuuluvat siihen kategoriaan. Mutta jatkaisin kuitenkin, että parempi olla 100% varma asiasta, ennen kuin hankkii lapsia.

Miten on mahdollista, että ei ole varma puolisostaan, mutta hankkitaan lapsia? Eikö se ole aika itsekäs ajattelu? Lapsella on oikeus sekä isään että äitiin ja jos pariskunta ei ole varma toisistaan niin paljon, että menisivät naimisiin, niin onko ajatteluna, että jos ei tulla toimeen, niin etsitään uusi kumppani?

Avioeroja on ja tulee jatkossakin olemaan, mutta miksi pitäisi alkaa yksinhuoltajaksi ennen kuin on edes menty naimisiin? Mies tai nainen ajattelee, että löydän helposti uuden kumppanin, jos nykyisen kanssa ei mene hyvin. Mutta entä lapsen näkökanta? Miksi lapsen pitää saada uusi isä tai äiti, kun hänellä kerran on ne jo olemassa? Eihän isäpuoli koskaan tietenkään korvaa oikeaa isää, mutta koska lapsi joutuu tämän isäpuolen kanssa kuitenkin asumaan, viettää hän huomattavasti enemmän aikaa "uuden" isän kanssa kuin entisen.

Eli: EI LAPSIA ENNEN KUIN OLLAAAN VARMOJA PARISUHTEEN KESTOSTA!

Vanhanaikainen kirjoitti:

"Olemme seurustelleet seitsemän vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Vasta nyt menimme kihloihin ja kesällä naimisiin. Kiirettä ei kannata pitää. Parempi olla 100% varma asiasta."

Ymmärrän, että vuonna 2004 eletään kertakäyttömentaliteetillä ja parisuhteetkin usein kuuluvat siihen kategoriaan. Mutta jatkaisin kuitenkin, että parempi olla 100% varma asiasta, ennen kuin hankkii lapsia.

Miten on mahdollista, että ei ole varma puolisostaan, mutta hankkitaan lapsia? Eikö se ole aika itsekäs ajattelu? Lapsella on oikeus sekä isään että äitiin ja jos pariskunta ei ole varma toisistaan niin paljon, että menisivät naimisiin, niin onko ajatteluna, että jos ei tulla toimeen, niin etsitään uusi kumppani?

Avioeroja on ja tulee jatkossakin olemaan, mutta miksi pitäisi alkaa yksinhuoltajaksi ennen kuin on edes menty naimisiin? Mies tai nainen ajattelee, että löydän helposti uuden kumppanin, jos nykyisen kanssa ei mene hyvin. Mutta entä lapsen näkökanta? Miksi lapsen pitää saada uusi isä tai äiti, kun hänellä kerran on ne jo olemassa? Eihän isäpuoli koskaan tietenkään korvaa oikeaa isää, mutta koska lapsi joutuu tämän isäpuolen kanssa kuitenkin asumaan, viettää hän huomattavasti enemmän aikaa "uuden" isän kanssa kuin entisen.

Eli: EI LAPSIA ENNEN KUIN OLLAAAN VARMOJA PARISUHTEEN KESTOSTA!

Lue lisää

Olen myös ihmetellyt tätä lapset ilman sitoutumista -muotia.

Käsittämätöntä, että ollaan valmiita saattamaan lapsia tähän maailmaan, mutta halutaan silti olla "vapaita". Lapsihan sitoon parin loppuiäksi, vihkotodistus on siihen verrattuna vain pala paperia.

Itse olen (ja onneksi on myös kihlattuni) sen verran perinteitä kunnioittava, että ensin mrnnään kihloihin, sitten naimisiin. Vasta sen jälkeen tehdään niitä lapsia.

morsian 2006 kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt tätä lapset ilman sitoutumista -muotia.

Käsittämätöntä, että ollaan valmiita saattamaan lapsia tähän maailmaan, mutta halutaan silti olla "vapaita". Lapsihan sitoon parin loppuiäksi, vihkotodistus on siihen verrattuna vain pala paperia.

Itse olen (ja onneksi on myös kihlattuni) sen verran perinteitä kunnioittava, että ensin mrnnään kihloihin, sitten naimisiin. Vasta sen jälkeen tehdään niitä lapsia.

Lue lisää

Itselläni on avo-mieheni kanssa tulevana kesänä
10 vuotta yhteistä taivalta takana, ja lapsiakin on siunaantunut jo kolme. Menimme heti kihloihin,
mutta naimiisiinmeno on tuntunut ylitsepääsemättömältä esteeltä.
En tajua mikä siinä oikein mättää.
Kumpikin sanoo ettei se muuta mitään, mutta nyttemmin ollaan ajateltu että naimisiin meno voisi olla turvallisempi vaihto-ehto, jos toinen ei vaikka joku päivä töistä palaakkaan..