Elikkä kirjoitan tänne siksi koska minua ahdistaa.
Olen siis nainen ja 24 vuotias, olen ollut töissä työpaikassani nyt kohta vuoden. Minua siis pelottaa työni suhteen, mitä jos saan potkut, teen jonkun kamalan virheen jne.. Olen luonteeltani perfektionisti ja suorittaja ja pyrin tekemään kaikki huolella ja hyvin, kuitenkin pomoilta tulee vähän väliä valituksia, mikään ei heille riitä.. Koentseni epätäydelliseksi, en osaa tehdä mitään oikein... Minilla ei ole oikein muuta kuin työ, harrastuksenikin on karsiutunut työn myötä koska työ on vuorotyötä..
Työn lisäksi sain parhaat kaverini kiinni siitä, että he puhuivat minusta pahaa selän takanani, en tiedä miten suhtautuisin tähän. Minulla on todella vähän kavereita ja nämä kaverit olen tuntenut todella kauan. He ovat kyllä pyydelleet anteeksi mutta mielestäni he ovat jotenkin närkästyneitä minuun että olen heille loukkaantunut, en ole oikein osannut vastata heille mitään ja vihaisena ja heidän painostuksestaan olen vastaillut vähän vihaisia viestejä.. Anteeksipyynnötkin on hukkunut selittelyiden sekaan. Olen miettinyt, koska haluan yleensä aina miellyttää kaikkia, olla mukava ja pistää usein muiden tarpeet etusijalle, mutta nyt kun näytän mitä mieltä olen, he ovat vihaisia, ihan kuin en saisi olla vihainen. Ahdistaa, en uskalla enää edes katsoa heidän viestejään, koska ne ovat niin, ainakin mielestäni, jotenkin piikitteleviä tai vihaisen oloisia.. Olen ihan umpikujassa tässäkin tilanteessa ja minulla on ollut nyt ciikon sisään ahdistusta joka päivä, iltaisin tulee paha olo, ei oksettava olo, murta ruokaa ei tee mieli ja siis ahdistaa.. Minulla on todettu sydämen lisälyöntejä ja ne ovat olleet ajoittain jo melkein poissa mutta nyt ovat taas voimistuneet, minua pelottaa tulevaisuus.. Olen itkenyt itseni uneen aika useasti näinäparina viikkona.. On vain niin petetty ja potkitttu olo niin monelta suunnalta, enkä kelpaa kenellekään tälläisenä kuin olen?
Minua myös inhottaa tässä kaveriasiassa se että en vain pysty puhumaan heille, on nurkkaan ajttelu olo, kaksi vastaan yksi, vaikka minua on loukattu, niin tuntuu kuin olisin ihan tyhmä ja reagoinut väärin tai että minulla ei olisi oikeutta tuntea ja reagoida/toimia näin.. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja se ahdistaa..
Olen umpikujassa, ahdistaa..
4
231
Vastaukset
Tiedän täysin tunteesi. Oon tuntenut ja tunnen samoin. Mulle kävi sun pelko ja mut irtisanottiin aivan käsittämättömien perustein. Nyt tuntuu, että oon täysin epäonnistunut ihminen. Onneksi en oo enään kuitenkaan näiden ajatusten kanssa yksin oon hakenut apua ja saan sitä tällä hetkellä.
Onko sulla minkäänlaista hoitokontaktia? Suosittelisin nyt haketumaan lääkäriin, jossa saat apua tilanteeseesi. :/
Taustaa : Samastuin hyvin voimakkaasti tekstiisi, kuvasit tunteet töissä samoiksi, mitä minä oon monesti tuntenut ja tunnen edelleen. Yrittänyt olla täydellinen työntekijä ja tehdä kaiken niin hyvin, kun suinkin voi. Kaikki moitteet tuntui aivan järkyttäviltä, kun olisi särö minussa itsessäni. Oon ennen terapiaa myöskin asettanut aina muiden toiveet ja hyvinvoinnin omieni edelle. Tuntuu, että elin muissa enkä itsessäni. Nyt oon kiitos ammattiavun alkanut nähdä omaa itseänikin.
Tossa kaveri asiassa, et ole tehnyt mitään väärää! kaverisi on toimineet tilanteessa todella epäoikeudenmukaisesti sinua kohtaan :/ tosi, kurjaa, että kun yrität puhua omista tunteistasi saitkin tollaisen vastaanoton. Usko vaan, että löydät vielä hyviä ihmisiä ympärillesi, jotka ei tollaista tee vaan päinvastoin!
Jos, haluat jakaa kokemuksia niin mielelläni kuulisin sinusta lisää. Koska, samastuin hyvin voimakkaasti tunteisiisi :)- Kyynel89
Eio le minkäänlaista hoitokontaktia kun ajattelen ettei tämä nyt niin vakavaa ole tai en oikein tiedä mitä sanoisin että minut otettaisiin tosissaan ja kun niin moni muukin jotka tarvitsevat hoitoa eivät saa sitä.. Ja nyt kun parhaat kaverit eivät ole käytettävissä niin yksin näitä asioita pyörittelen mielessäni...
Suosittelisin sitä hakemaan, vaikka kaikki ei saa sinä voit sitä saada. Itsekkin vitkuttelin avun hakemista, lopulta lääkäri kysyi lähetettä psykologilla siitä lähti nopeasti tapahtumaan. Psykologilla todettiin keskivaikeasti masentuneeksi ja vaikea ahdistuneisuus häiriö, sain lähetteen psykiatriselle missä olen tällä hetkellä terapiasta on ollut iso apu. Etenkin, kun nyt ei tarvitse enään pärjätä yksin näiden tunteiden kanssa vaan on joku jonka kanssa purata ja käsitellä asioita. :)
Asioiden kanssa ei kannata yrittää sinitellä yksin!Huomenta Kyynel89
Hyvä että kirjoitit tänne. Saitkin jo toiselta samaa kokeneelta ymmärtäväisen vastauksen.
Hän kannusti sinua hakeutumaan esim. psykologin kanssa keskustelemaan.
Se varmaan voisikin auttaa sinua.
Jo nyt voit kuitenkin alkaa jo hoitaa itseäsi eteenpäin. Olet nyt loukkaantunut, pettynyt ja pelkäät, että jokaista tekemistäsi tiirataan. Olet kuin tuomiolla. Kerrot myös, että olet vaativa ja perfektionistinen itseäsi kohtaan. Mistäköhän se on syntynyt, moinen taakka?
Mitä voisit tehdä opetellaksesi olemaan lempeämpi ja armollisempi itseäsi kohtaan? Tuntuu, että ajattelet, että kaikki on vain sinun suorituksestasi kiinni, sinun pitää olla virheetön jotta elämä sujuisi? Voitko ainakin kyseenalaistaa nuo ajatuksesi. Todeta, että ajattelet näin, mutta samalla sanoa niille jotain vastakaikua. Näitä positiivisia, lempeitä kaikuja voisivat esimerkiksi olla:
* Minä saan tehdä virheitä. Myös työssä, ihmissuhteissa, kaikessa. Elämään kuuluu myös kaikki sen epätäydellisyys.
* Ihminen on kokonaisuus, ei vain suorittaja.
* On ok,että ihmiset eivät aina pidä minusta /suuttuvat minulle /antavat negatiivista palautetta - minun ei tarvitse aina olla muiden mielestä täydellinen
* On ok loukkaantua ja tuntea mitä tahansa tunteita. Ne menevät sitten ohi, kun niiden aika on.
* On inhimillinen tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, myös virheitä tekevänä.
Kun ajattelet noita esimerkki'vastalauseita' mielesi vaativaa puolta vastaan, mitä sinulle tulee mieleen? Tuleeko sinulle mieleen joku ihminen, joka voisi kannustaa sinua tähän suuntaan, jolle voisit purkautua ja jolta saisit varauksetonta hyväksyntää? Joskus se saattaa olla vaikka joku iäkkäämpi sukulainen, jolle elämänkokemuksesta on jo kertynyt perspektiiviä. Mieti mitä tarvitset ja miten voit auttaa itseäsi saamaan sen. Tarvitset varmaankin elämääsi rentoutta, hyväksyntää, leppoisuutta? Jotenkin uskon, että tarvitset myös leikkisyyttä, jokin kirjoituksessasi kuulostaa niin vakavalta. Voitko kokeilla jotain sen suuntaista jo tänään? Jotain, jossa ei ole mitään mittareita, vaatimuksia eikä paineita. Joka vain tuntuu. Vaikka tanssia sateisella nurmikolla ja heittää kuperkeikka viis siitä miten vaatteet tahriintuu?
Rohkaisevin terveisin Meiju diakoni
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387765Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381965Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911633
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071016- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4909Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812