Niin..otsikko kertoo.. Minä ja mun porukat ei kotona tehä muutaku riidellään, erityisesta isin kanssa. Ja se vituttaa aika lailla. Kavereilla on niin täydellistä elämää ja ne ei melkei ikinä riitele niitten vanhempien kanssa. Mietin vaan että onko tää ihan normaalia? Ku heti aamusta tulee jotai pientä..no se unohtuu yleensä päivän aikana. Ja sitte ku mä tuun koulusta ja kerron jotain mitä päivän aikana on tapahtunu, ni heti mulle aletaan vaan huutamaan että mene nyt vittuun siitä häirittemästä. Ja näin. No sitte mä oonki koko päivän mun huoneessa, puhelimella, kuuntelen musiikkia tai teen jotain muuta. No sitte mulle aletaan valittamaan siitä että mä en tee mitään muuta ku makaan sängys..! Niinku mitä vittua?? Mun kavereilla ei oo aikaa olla munkaa (koska harrastukset) nii en pahemmin keksi mitään tekemistä. Sitte taas illalla aletaan huutamaan toisillemme jostai ja yleensä ennen nukkumaan menoa paiskaan oven kiinni ja huudan jotain tyyliin "mä oikeesti vihaan teitä". Ja ne ei paljoo siitä välitä... Haluisin ees jotai hyviä muistoja mun nuoruusajan kotioloista, mut sehän on vissiin liikaa pyydetty. Elämä ei aina ole lapselle reilua.
Riidellään vaan KOKO AJAN
elämäonpaskaa
3112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhu asiasta vanhemmillesi, tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle, tai jollekin hyvälle ystävällesi. Asioista pitää pystyä puhumaan, hiljeneminen vain pahentaa asioita ja mahdolliseen muutokseen kuluu pidempi aika. Jos et halua kasvokkain keskustella, laita vanhemmillesi keittiöön vaikka "kirje" ja mene hetkeksi kaverille, jolloin tulet illalla ja perheesi on ehtinyt ajatella asiaa.
Toinen asia, mikä voi helpottaa tilannetta, on harrastuksen hankkiminen. Jos kotona on huono olla, tylsää ja riitelyä syntyy pienistäkin asioista on parempi, että kotona vietetään vähemmän aikaa, ennen kuin asia on selvitetty. Tämä siis vaatii sitä, että asia tosiaan selvitetään, sillä muuten välit voivat huonontua entisestään. Hanki siis harrastus, saat sieltä uusia ystäviä ja tekemistä tylsille koti-illoille.
Muuta asennettasi vanhempiin. Tämä ainakin auttoi itseäni. Yritä ajatella heistä positiivisesti, puhu mukavasti ja pehmeällä äänensävyllä, älä häiritse liikaa. Tuntuu aluksi hankalalta ja vastenmieliseltä, mutta lopussa helpottaa. Järjestä perheelle yhteistä tekemistä, pyydä heitä mukaan rannalle tai kysy laivareissua.
Pidä huoli siitä, että ainakaan sinä et ole se, joka latistaa ilmapiiriä entisestään happamalla naamalla ja vihaisella katseella - vaikka et pitäisikään jostain.
Omalla kohdallani auttoi se, että kun vanhempani erosivat (ja äidilläni ja minulla oli harvinaisen huonot välit), muutin isälleni --> nykyään minulla on kaikkien kanssa loistavat välit ja rakastan jokaista samalla tavalla kuin he minua :)
oih sielunkumppani!..
tosin yleensä en kestä olla kotona vaan lähen jonnekki vaa yksikseni koska ällöttää nähä koko miestä..
Jos sun vanhemmat
on perkeleen riivaamia.
Tee nopeasti pakosuunnitelma.