Rotukissojen omistajat!

- 2 Persialaista löytyy :)
- Pidän persialaisen ulkonäöstä ja luonteesta.
- En ole innostunut näyttelytoiminnasta
- En hankkinut kissoja sijoitus- tai osaomistus-sopimuksella/ehdolla.

Löytyy ocicat. Näin kaverilla kyseisen rodun kissan ja se oli todella kaunis kissa, joten kiinnostuin siitä. Vähän vahingossa sitten saman kasvattajan seuraavassa pentueessa oli vapaana pentu ja kyselin siitä. Kävin katsomassa ja parin viikon päästä pentu muutti mun luo. :)

Ja ettei tulisi väärinkäsitystä niin olin harkinnut kissan hankintaa jo pari vuotta ja tuossa vaiheessa etsinytkin jo jonkun aikaa eli ihan tuosta noin vain en sitä ottanut. Eikä tarkoitus ollut ottaa rotukissaa mutta enpähän tuota pois nyt vaihtaisi. Kaverina hällä on nyt maatiainen ja ocicat on pomo vaikka toinenkin osaa painit yms.

Meillä ei käydä näyttelyissä (olisi voinut kokeilla, on "keskinkertainen"), on ihan vain ihana ja välillä hyvinkin vaativainen kotikissa. :) Ihan on oma, ei sijoituksessa.

Itämainen lyhyt karva. Tuli pitovaikeuksien vuoksi. Paperit ja näyttelykuntoinen. Ollutkin joskus mutta itseä ei kiinnosta eikä sisäelämään tottunut arka kissa ole hyvä matkustaja.
Otin kisun säälistä ja enää en luopuisi. Äärettömän kiltti ja hyvätapainen vaikka oli edellisessä paikassa häiriköinut.
kisu on eläkeiässä mutta seuraava on varmaan samaa rotua. Kovin ihmisrakas ja seurallinen.

Minulla on ollut lapsuudessani maatiaiskissoja ja sanottakoon että ne ovat mielestäni aivan ihania.
Eka rotukissani oli persialaispoika. Kissa eli 20v. Rotu oli mielesäni todella upean näköinen ja sain huomata että luonteeltaan kissa oli maailman kiltein ja ihanin
.
Sitten olin aikeissa ostaa uuden persialaisen mutta kiinnostuin ragdollista joten hankin sen. Kissa on ihana. Kaunis kuin mikä, helppohoitoinen turkki ja suloinen luonne. Rotu on rauhallisimpia luonteeltaan joten siksikin katsoin sen sopivan minulle.
Se on lemmikkitasoinen koska silmät on "liian vaaleansiniset" mutta itse rakastan sen lemmikinsinisiä silmiä. Joten näyttelyyn ei ole asiaa, paitsi esittelynäytteyissä olen käyttänyt kaksi kertaa koska siellähän ei arvostella vaan tutustutaan kissoihin.

Mutta rakkaus persialaisiin ja se että raggarit ovat kovin sosiaalisia, sai minut hankkimaan persialaisen toiseksi kissaksi ja tuolle raggaritytölle seuraksi. Ja myös siksi että perskit ovat rauhallisia luonteeltaan noin ylipäänsä ja ihanan lutuisia karvapalloja. tiesin jo edellisestä että tulen tykkäämään siitä.
Se on pieni ja ihana tyttö joka jakaa sen maailman kilteimmän kissan arvon mielessäni. Antaa puunata ja käsitellä vastaan panematta joten turkin hoito hoituu vaikka onkin pitkä.
Tämä on näyttelytasoa mutta ei olla vielä käyty "oikeissa" näyttelyissä. Kiinnostaisi toki mutta perskeillä turkki ei ole aina näyttelypituudessa/kunnossa joten katsotaan kun kasvaa.

Sitten tuli kuin tulikin vielä persialaiskissa taloon, nyt poika. Syy sama, ihana rotu sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Tämä kaveri on huomattavasti vilkkaampi kuin toi tyttö mutta tosin on vasta pentuiän ohittanut.
Samoin tämä on näyttelytasoa mutta samoin myös turkki on juuri vaihtumassa joten ei asiaa vielä näyttelyyn, haluaisin joskus viedä.

Agilityyn nämä taitaa olla liian rauhallisia. Tosin viimeksi esittelynäyttelyssä toi nuorin olisi varmasti pärjännyt koska on aikamoinen ikiliikkuja ;)

Olen hankkinut kaikki kissani ihan "omaksi." En haluaisi omistaa vain osaa kissasta ;) koska tunnen että haluan että se on oikeasti minun.
Sijoitusta olisin voinut harkita mutta juuri nämä kissat oli sellaisia että kasvattaja ei halunnut.
Kaikki kissani olen hakenut tietyn värin perusteella ja sen jälkeen esim. luonne on tullut tutuksi enkä ole pettynyt.

2 burmaa, ehdottomasti paperillisia ja hyvältä kasvattajalta. Valintaan vaikutti eniten terveys, luonne ja se että halusin mielellään lyhytkarvaisen kissan. Burmat ovat toki kauniita, mutta ulkonäkö ei ollut minulle ykkösasia.
Ovat touhukkaita ja aina menossa mukana, kilttejä, viihtyvät sylissä ja vieressä, jääräpäisiä hyvässä ja pahassa :D sekä ennakkoluulottomia ja kaikkien kavereita. Näiden kissojen kanssa tarvitsee kyllä kärsivällisyyttä ja huumorintajua mutta todennäköisesti seuraavakin kissa on burma.
Kissat ovat näyttelytasoisia, mutta kotikissoja. Ei näyttelyt kiinnosta minua.
Kissat ovat minun 100%.

Bengali uros ja naaras registeröity.

Katselin Animal-kanavaa ja siellä näytetään kissoista ohjelmia ja ihastuin Bengali kissoihin.

Kasvattaja suositteli niitä niitä näyttelyihin, mutta halusin vain lemmikkejä.

EI ihan sitä oikeaa, mutta kotona pääsevät juoksemaan ja hyppimään.

Omistan kummatkin - ihania joita rakastan oikein paljon. ♡

2 turkin angoraa... seurallinen kissa, mutta meillä toinen on ehken liiankin tunku, kun on niin huomion kipee. ei ole olleet näytillä, kasvattajien toiveista huolimatta... Kysykää lisää, jos kiinnostaa... vastaan mielelläni:)

'Aa persialainen, Pessi, löytyy täältä =) tein pessistä vielä hienon kännykänkuorenkin täällä http://www.designskins.fi ja pysyy aina mukana

Kun kahdeksan vuotta sitten päätimme että meidän perheen on aika kasvaa kahdella kissalla, tutkimme pitkään eri kissarotujen ominaisuuksia ja päädyimme harkinnan jälkeen ragdolliin. Rotukuvausten perusteella se vaikutti meille sopivalta, eli rauhalliselta, seuralliselta ja omistajaansa suuresti kiintyvältä. Ja ovathan ragdollit myös äärettömän kauniita kissoja (no useimmat kissat ovat tietysti kauniita, mutta silti).

Sitten ryhdyimme etsimään kasvattajaa. Nettiaikana tämä käy tosi kätevästi. Meille oli alusta alkaen täysin selvää että haluamme kaksi kissaa, jotta niille on seuraa toisistaan, ja lemmikkitasoisia. Ei ollut mitään kiinnostusta näyttelytoimintaan.

Löytyi sitten hakemisen jälkeen erittäin lupaavan tuntuinen kasvattaja, jonka toimintafilosofia miellytti meitä (ei todellakaan mikään pentutehtailija) ja jolla oli juuri muutama viikko sitten syntyneitä kissanpentuja, joista kahdella sisaruksella oli värivirhe hännässä eivätkä siksi soveltuneet näyttelykissoiksi. No kävimme tapaamassa ja ihastuimme tietysti, ja siitä kolmen ja puolen kuukauden kuluttua kisut muuttivat kotiimme. Kasvattaja leikkautti ne ennen meille luovutusta.

Ja kaikki on mennyt ihan kuten toivottiinkin, ja vieläpä paremmin. Kissat ovat aivan ihania, ja rakastamme niitä äärettömästi. Usein mietimme, miten hyvä onni meillä kävi kun löysimme juuri tuon kasvattajan ja juuri nämä kissat. Niin ja kissoilla kävi mielestämme myös hyvä tuuri. :-) Toinen varsinkin on naamaltaan aivan käsittämättömän kaunis ja olisi varmasti pärjännyt näyttelyissä, mutta se olisi luultavasti kärsinyt niistä koska on luonteeltaan varovainen ja varsin ylpeä ja itsetietoinen. Ei todellakaan olisi nauttinut tuomareiden käpälöinnistä!

Ai niin, ja vielä vastaus yhteen kysymykseen eli agilitya ei harrasteta, paitsi mitä nyt kissat itse itselleen järjestävät agilitya ja parcouria. :-)

Isot Maine Coonit tietysti. Paperien kanssa.


Sijoituskissaa ja omaa on. Myös ihan hodossa olevaa. Kissani kelpaisi näyttelyyn, mutta en ole jaksanut.

Maine Coonin sai valitsemaan iso koko. En ole valitaani pettynyt.

Rekisteröity devon rex löytyy täältä, toinen samanlainen hankitaan (toivottavasti) tämän vuoden puolella. Ihan oma kissa on. Devonit on seurallisia ja aktiivisia, ainakin tämä meidän yksilö on mukana melkeenpä kaikessa toiminnassa, sohvalla löhöilystä pyykinpesuun :) Meidän devon tykkää myös jutella paljon, mikä on vaan hyvä, koska oon aina tykänny juttelevista kissoista. Näyttelytoiminta ei kiinnosta, joten sen jätän suosiolla muille. Ei harrasteta agilityä, mutta kissan kanssa tulee muuten vain temppuiltua.

1x ocicat ja 2x bengali (ensin tuli oci ja bengali, sitten muutama vuosi myöhemmin vielä yksi bengali) - rekisteröityjä ja kastroituja

Kaksi ekaa ei ole näyttelytasoisia (jotain sanomista väreissä kasvattajien mukaan, hännässä joku niksaus jne pientä) mutta kolmas olisikin kasvattajan mukaan erittäin kovatasoinen, mutta sillä epäiltiin pienenä sydänhäiriötä ja siksi päätyi meille.

Ihan ovat omia eikä sijoitusta edes harkittu, ne ovat meidän omia sohvaperunoita, vilkkaita sähikäisiä kun mitkä sekä seurallisia (erityisesti oci on lähes ihmisriipuvainen, bengalit hiukka vähemmän - joskaan oikeastaan mitään ei saa tehdä yksin, aina joku seurana - juuri sellaisia siis mitä haettiinkin)

Meillä oli ennen maatiaiset (veljekset) jotka oli tosi seurallisia ja vilkkaita, mutta jostain syystä päädyttiin rotukissoihin (kaipa se, että maatiaisten luonne vaihtelee, ja nämä rotukissat ehkä tasaisempia - eka maatiaiseni pikkutyttönä oli murjaani ja ilkeilijä mutta silti ihana). Haluttiin ihmisystävälliset sähikäiset, lyhytkarvaiset ja suht isokokoiset.

Ei käydä näyttelyissä, eikä harrasteta agilityä - muuten leikitään ja temppuratoja on rakennettu pitkin poikin (erityisesti bengaleille mieleisiä, mutta kyllä se ocikin menee perässä - mutta häviää lähes 100-0 vauhdissa).

Oli turkkilainen angora (tunki syliin koko ajan :D), mutta nyt ragdoll, ei tule syliin, mutta seuraa vessaan ja suihkuunkin :) Ihan omia, ei näyttelyissä (no, turkkilainen angora kävi pentuna esittelynäyttelyssä, oli muuten valkoinen sinisillä silmillä, mutta kuulo oli normaali).

Agility? Kissoilla? Muahhahhaa, meidän kisut vain joko a) katsoisivat meitä kuin hulluja tai "mee ite" -katseella, tai b) hyppäisivät esteen päälle ja rupeaisivat nukkumaan :)