lumoava kuva,
jossa mies tapaa
rakastettunsa
niin kuin
aurinko laskee
ja
hämärä saapuu
muuttaen suuntaa
ja laskeutuen
maisemiksi
mielensä jonoihin
aitaan, jossa
katse etsi
aukkoa johon
pesiytyä
moraalia, joka
on vain
osa aikaansa
kuten viisaat
tietävät kaikesta
mutta eivät kaikkea
aikaansa
kuulumattomista
viisauksista
tai jalorotuiset
raiskaavat
ansion
ja loistokkuuden
hedelmättömillä
yrityksillään
ilman taitoa
ja kutsumusta
kuukin tuntui
muuttuvan
kupariseen sävyyn
turhamaisuus
oli peittynyt
katin kultaan
taivaanlaki
vihreän verannan
ääreen
kaikki viisi
tai oikealla
romantikolla
seitsemän
aistia
tummaa,
haaleaa ja
vaaleaa
räjähdysalttiina
energiana
lämpimän virran
noustessa
virran
omaisesti suoniin
tuntien
häveliäisyyden
estojen pakenevan
laineissa
öisten tuntien
laskiessa ankkureitaan
esitellen vartaloitaan
intiimiys tuntui
läimäyttävän ovia
kiinni
häveten
avuttomuuttaan
lähetellen
kiihottavuudella
kirjoitettuja
lappusiaan
naisen haju
tekee kiimasta
aina
pysäyttämättömämmän
suorastaan pirullisen
vetovoiman,
kissan silmät
ja korsetti
alushameineen
elämänahneus
riisumassa
sukkanauhojaan
olemalla
huominen
tulevaisuuden kaltainen
nostalgia
hävyttömyyden
puuskan tuoma
punaisuus
ja se valui
sormenpäihin
niihin, jotka
tunnistaa pimeässä
ja panee
lausumaan karkeita
tuhmuuksia
kättä pitsihousun
ompeleessa
herkkyyden
keskipisteessä
olemalla taiteilija
napanuoraansa
kiinnittävä
onnellisuus
joka leijuu
painottomuudessa
astronautin keveydessä
ja se säteilee
kuin tähdenlento
rohkeuden
mielikuvituksellisuus,
väri, joka
tunnistaa eletyn
maailman
kauneuden kasvot
vastustamattoman äänen
kuvanaan kykynsä
etsiä voitettua ja
vangittua nykyhetkeä
onnellisuuden kiirehtimiä
askeleita
kääntääkseen päänsä
ja
katsellakseen
hakeakseen aisteilleen
nautinnollista
nimeä
kuolemaansa asti
uskollisuutta
rakkaudelle
ruumiille,
joka kääntää
raiteitaan ja päätyy
elämän pölyttyneille
hyllyille
häviääkö se
vai
tekee sirpaleista
haavekuvia
todentuntuisia
pintoja, joita
koskettamalla
saisi toivomansa
aamunkoin
http://www.youtube.com/watch?v=vk6dWGAMc_M
jossa mies tapaa
rakastettunsa
niin kuin
aurinko laskee
ja
hämärä saapuu
muuttaen suuntaa
ja laskeutuen
maisemiksi
mielensä jonoihin
aitaan, jossa
katse etsi
aukkoa johon
pesiytyä
moraalia, joka
on vain
osa aikaansa
kuten viisaat
tietävät kaikesta
mutta eivät kaikkea
aikaansa
kuulumattomista
viisauksista
tai jalorotuiset
raiskaavat
ansion
ja loistokkuuden
hedelmättömillä
yrityksillään
ilman taitoa
ja kutsumusta
kuukin tuntui
muuttuvan
kupariseen sävyyn
turhamaisuus
oli peittynyt
katin kultaan
taivaanlaki
vihreän verannan
ääreen
kaikki viisi
tai oikealla
romantikolla
seitsemän
aistia
tummaa,
haaleaa ja
vaaleaa
räjähdysalttiina
energiana
lämpimän virran
noustessa
virran
omaisesti suoniin
tuntien
häveliäisyyden
estojen pakenevan
laineissa
öisten tuntien
laskiessa ankkureitaan
esitellen vartaloitaan
intiimiys tuntui
läimäyttävän ovia
kiinni
häveten
avuttomuuttaan
lähetellen
kiihottavuudella
kirjoitettuja
lappusiaan
naisen haju
tekee kiimasta
aina
pysäyttämättömämmän
suorastaan pirullisen
vetovoiman,
kissan silmät
ja korsetti
alushameineen
elämänahneus
riisumassa
sukkanauhojaan
olemalla
huominen
tulevaisuuden kaltainen
nostalgia
hävyttömyyden
puuskan tuoma
punaisuus
ja se valui
sormenpäihin
niihin, jotka
tunnistaa pimeässä
ja panee
lausumaan karkeita
tuhmuuksia
kättä pitsihousun
ompeleessa
herkkyyden
keskipisteessä
olemalla taiteilija
napanuoraansa
kiinnittävä
onnellisuus
joka leijuu
painottomuudessa
astronautin keveydessä
ja se säteilee
kuin tähdenlento
rohkeuden
mielikuvituksellisuus,
väri, joka
tunnistaa eletyn
maailman
kauneuden kasvot
vastustamattoman äänen
kuvanaan kykynsä
etsiä voitettua ja
vangittua nykyhetkeä
onnellisuuden kiirehtimiä
askeleita
kääntääkseen päänsä
ja
katsellakseen
hakeakseen aisteilleen
nautinnollista
nimeä
kuolemaansa asti
uskollisuutta
rakkaudelle
ruumiille,
joka kääntää
raiteitaan ja päätyy
elämän pölyttyneille
hyllyille
häviääkö se
vai
tekee sirpaleista
haavekuvia
todentuntuisia
pintoja, joita
koskettamalla
saisi toivomansa
aamunkoin
http://www.youtube.com/watch?v=vk6dWGAMc_M
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moro... Hieno runo, sormenpäitä myöten :)
Sirpaleista tuleekin kauneimpia kuvia kuin kokonaisesta peilistä. Laitoin vähän viisauden yrttiä aamukahviin ;))
Moi
Niin, kerro... kerro kuvastin onko huomenna....poutaa?
Olisiko kysymys siitä, miten se pieni palakin näyttää tai heijastaa ihan saman kokonaisuuden kuin se iso peili? Jokainen on itsensä kokoinen pala, eikä yhtään enempää? Rajat/reunat tekee jokainen omassa palassaan ja siihen ei auta materia eikä valta vaan oma tahto ja ymmärrys. Jokainen näkee sen mitä tarvitsee ja jos se ei riitä....ratkaisua ei ole olemassakaan.
Kiitos hmp.f ja hyvää helatorstaita.
p.s
”Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan.” Eli kello kuulemma raksuttaa huomisesta ja kesäkuussa kaikki on viimeistään hallussa, hela maailma tai vaihtoehtoisesti vuodeksi taas game over ;)