Oletteko miettiny sellasta asiaa ku otatte chihuahuan ni otatte sille myös isomman koirakaverin jotta se tottuu isompiin koiriin ja sosiaalistatte sen vaikka puistossa muihin koiriin ni ne ei räksytä isommille?!
Kaikki chihut jotka tullu vastaa ni räksyttää mun isoille koirille, mut tänää näin chihun sakemannin kanssa ni eipä räksyttäny, ihmettelin ja kysyin omistajalta ni sano että mun chihu totutettu pennusta asti iosihin koiriin. NIIN SITÄ PITÄÄ! WAY TO GO!
Kaikki chihut jotka tullu vastaa ni räksyttää mun isoille koirille, mut tänää näin chihun sakemannin kanssa ni eipä räksyttäny, ihmettelin ja kysyin omistajalta ni sano että mun chihu totutettu pennusta asti iosihin koiriin. NIIN SITÄ PITÄÄ! WAY TO GO!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuule vaikka itse haluat olla joku laumanjohtaja, niin kaikki eivät sitä halua. Osa haluaa ihan vaan koiran (yksikössä!) lemmikikseen kuten on tehty jo vuosisatoja. Lähtenyt ihan kädestä tämä nykymuoti, että heti pitää olla 2-3 koiraa, että muka sosiaalistetaan ja tarjotaan virikkeitä. Älytöntä!
Niin, kun ei kyetä ja osata edes yhtä kouluttaa ja sosiaalistaa, ei kaksi helpota asiaa.
Ei ne temput joka koiraan tehoa. Kun on luonnevikaa niin on. Hermoherkkä koiruus kiihtyy ulos lähtiessä ja mankuu perään kotiin jäädessä. Opetettu on ja on isompikin...
Jotakin on mennyt perille, kuten ettei tarvi jokaisen auton perään huutaa tai juosta, voi antaa pyöräilijöiden mennä rauhassa ohi jne.
Koirien näkeminen vaan ottaa sitä päähän. Osin pelosta ja luonteen isosta egosta.
Ei aina onnistu, vaikka miten yrittää. Sitten sattuu kaikesta huolimatta itsellekin se huono päivä. Onneksi harvoin.
Jepulista periaatteessa. Mutta. Hyvin pienikokoisen rodun sosiaalistaminen isoihin koiriin vaatii ihmiseltä perustietämystä koirista ja niiden elekielestä, täytyy olla oikeasti koiraihmistä osatakseen arvioida sopivat koirat sosiaalistamiseen ja sopivat koirapuistoilut. Jos sen sijaan on ottanut chihun ns. vääristä syistä ja on pihalla peruskoirajutuista, EI kannata riskeerata jopa pikkukoiransa henkeä ja ängetä koirapuistoihin tai koettaa sosiaalistaa vastaantuleviin koiriin miten päin vain.
Valitettavasti voin todeta, että chihu-ihmisissä on aika paljon vääristä syistä koiran ottaneita ei-koiraihmisiä. Jotkut ovat enemmän perillä koira-asioista mutta vähemmistössä. Kokemuspohjani perustuu siihen että itselläni on ollyt chihu ja muutamina kertoina käytiin ukon (chihun) kanssa myös puiston "chihu-kokouksissa" joissa tuli nähtyä laajoin joukoin chihuporukkaa. Emme oikein natsautuneet sinne, jotenkin oli "nyreää" porukkaa eikä perusrentoa koiraihmisporukkaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Useimmat eivät olleet sosiaalistaneet koiraansa isompiin ja jotkut saivat miltei sydäriä/ nyreää ilmettä, jos puistoon erehtyi tulemaan kokouksen aikana joku vähänkin isomman pikkukoiran kanssa (pienkoirapuisto). Ymmärrettävää siltä kannalta että vahinkoja voi käydä ja pienikokoisen kanssa saa olla tarkkana, mutta jotenkin asenne ei ollut koiraihmistyyppistä siltikään.
En nyt haluyaisi kehua mutta saattaisi olla ihan paikkka sille. Että omani olin sosiaalistanut isompiin, ei räkyttänyt isommille eikä millekään koirille. Käytiin sekä pienten ETTÄ isojen puolella, mutta aina katsoin ja arvioin tilanteet minne mennään jne. En suosittele ellei osaa arvioida asioita. Murrosiässä kyllä räkytti, mutta meni ohi sosiaalistamisen ja kasvatuksen kautta. Nykyään sen sijaan sakuli (murrosikäinen) haukkuu isompiaan, että AINA löytyy itseään isompia nääs. :D
Se on ihan naurettavaa, kun tulee pieni koira vastaan, ja jos se on pentu, niin omistaja nostaa sen heti syliin, ettei vaan iso paha koira syö!!!! Sillä tavoin sitä pentua sosiaalistetaankin, jeps!
Ai apua,ei kai aloittaja nyt tarkoita,että jos on jo yksi ongelmatapaua,niin ottaa sitten toisen poistamaan sitä...Ei muuten,mutta niitä on pilvin pimein,kun noin tekee ja sitten onkin useampi ongelmakoira...
Räksyttäminen on ihan peruskoulutusjuttuja,ei siihen tarvi muita.Eikä siihen auta välttämättä mitkään sosiaalistamiset,tai toinen koira.Riippuu mitä sosiaalistamisella tarkoittaa kukin,mutta ei se muitten kanssa seukkaaminen räkyttämistä poista,jos koiralla se vahvana on.Onhan niitä,kun kaikki vastaantulevatkin seukkaa,ja ei kun melutaan.Tai haukutaan/joku haukkuu,useamman koiran porukassa.
Ei muuta kun opetetaan,ettei turhia haukuta,opetetaan ohitukset ja that´s it.Ei siihen muita tarvi.Toki kavereita olla voi ja kivakin,mutta turha räksytyksen estää ihan koulutuksella ja oikeaan ohjaamisella.Ja koosta riippumatta :)
Olen samaa mieltä. Oma käppänä leikkii isojen ja pienten kanssa, ei itseään pienempien kanssa, jostain syystä. Mutta kun tämä oli pentu, kolme kiloinen, oli aika karua katsoa kun irti oleva sakemanni pisti hampaansa koirani kaulan ympärille, ei paljon olisi tarvinnut kun minulla ei olisi ollut koiraa. Joten sopii miettiä, uskaltaako edes pienten koirien pentuja päästää leikkimään isojen koirien kanssa ? Pelkkä tassulla lyönti tekee helposti kilon-parin painavasta koirasta entisen koiran. ELi aloittajalle kysymys, pitäisikö sinun hillitä pienten kanssa omaa koiraasi ja antaa pienten räksyttää, et tiedä niiden huonoja kokemuksia.
Omani sain remmiräyhän lopettamaan, kunnes koirapuistossa iso koira kävi päälle, ihan suoraan hyvä kun sisään päästiin. Nyt on taas remmiräyhä ja saa ollakin, jos ei kestä ääntä, pitäiskö hommata peltorit ?
Kai se koirallekin olisi parempi olla, kun ei tarvitsisi pelätä isompia ja räyhätä päättömästi. En kyllä ymmärrä remmiräyhäämisen sallijoiden järjenjuoksua.
"uskaltaako edes pienten koirien pentujen..."Minä en takuulla päästä,kuin pelkästään omien isojen,joiden varmasti tiedän osaavan varoa ja leikkiä varovasti rääpäleitten kanssa.Yleensäkään en koiriani päästä vieraitten kanssa seukkaamaan.Jotain poikeuksia tosin on nykyään tullut.
Mutta se,että päästän pennun tai kääpiön leikkimään ison koiran kanssa vapaana,edellyttää,että tunnen sen isomman läpikotaisin ja tiedän ettei pientäkään kähinää tule,vaikka rääpäle kuinka viiropäisenä käyttäytyisi ja toinen osaa myös varoa.
Ainoa poikkeus on ollut yksi pikkukoira,jolla oli ihan uskomaton koirankieli hallussa ja auktoriteetti ,ja jota kaikki vähänkään palikat kohdallaan päässä olevat koirat,sukupuolesta riippumatta kunnioitti ja osasi lukea niin,että uskalsi sen antaa olla huolettomammin.
Mutta yhä edelleen,haukkuminen on enemmänkin tapojen puutetta.Harvemmin arkuutta.Ja jos kun on arkuutta tai epävarmuutta,niin kokokysymys se ei ole.
Haukkuminen tulee helpommin,jos kyseessä on rotu,joka muutenkin "tykkää" käyttää ääntään.Ja taas vähemmän helposti,myös muita kohdatessa,jos ei ole tyypiltään "äänestään pitävä".
Minua ei vastaantulevien metelit haittaa,kunhan pysyy pois iholta.Ainoastaan välillä kieltämättä ottaa nuppiin,silloin kun itsellä on pentu,ja yrittää sitä opettaa hyvin käyttäymään.Kun takapakkia saattaa tulla,kun vastaantuleva metelöi.
Aikuisten kanssa enää mitään väliä,ne viis veisaa yhtä vähän...
Toisaalta,sen meluavan puolesta ei kivaa.Kierroksistahan se kertoo,eikä kiva ole koiralla itsellään viimekädessä,jos se koko ajan saa olla skarppina,koska taas pitää "alkaa" meuhkkaamaan.Stressiähän se tekee.
Itsekin alan kyllästyä näihin isolle koiralle todella pahasti räksyttäviin pikkupiskeihin, joiden emäntä/isäntä ei reagoi koiransa käytökseen millään tavalla.
Ei mua toki yksittäistapaukset haittaa, mutta kun samat pikkuotukset tulevat uudelleen ja uudelleen vastaan, käyttäytyen joka kerta todella agressiivisesti, haukkuen, äristen ja uristen, eikä ulkoiluttaja näytä reagoivan koiriensa käytökseen millään lailla. Ei estä koiriaan, ei pahoittele niiden käytöstä vastaantulijalle, ei mitään.
Ja jostain syystä näitä räkyttäjiä pitää aina olla kaksi, jos ei emäntä omista kuin yhden niin lenkki tehdään sitten ystävättären kanssa, jolla on samanalainen pieni räksä.
Espoon Lähderannassa olisi tosi hieno kävelypolku järven rantamalla, mutta kohta sitä on pakko boikotoida täysin, kun alkaa itseä heti ärsyttää, kun näkee että taas noi tulee vastaan. Kohtahan se omakin koira alkaa räksyttää, kun aistii, että omistaja kiehuu sisäisesti aina ne pienet räksät kohdatessaan.
Jos ei muuta, niin ajatelkaa sitten niin, että jos te ette pysty hillitsemään nelikiloisen koiranne käytöstä, miten ihmeessä vastaantulija pystyy kuitenkin hillitsemään nelikymmentäkiloisen kaverinsa?
Ja kun yhtään ei ärsyttäisi, jos se taluttaja edes yrittäisi tehdä jotain, tai edes kahdella sanalla pahoittelisi tms. Mutta kun ei, ei yritetä edes pitää sitä koiraa tien toisella reunalla vaan oletetaan että vastaantuleva vie koiransa lähes pusikkoon ohittaessaan.
Minä ainakin olen tajunnut nyt vasta ekan pikkukoirani kanssa, että pieni on todella haukkuherkkä, ja paljon vaikeampi opettaa siitä pois kun isot. Aikaisemmat koirat olleet 25kg:sia (eikä mitään haukkuongelmia) ja tämä 5kg on egoltaan paljon suurempi ja haukkuvampi. Ei aggre, mutta ilmoittava, ja haluaa kaikkiin tutustua. Ja kun alkaa haukkua, joutuu niin hysteeriseen tilaan ettei lopeta, eikä kuuntele käskyjä.
Maailmaan mahtuu ääntä, ja nykyään kun itse tajuan miten herkkiä pienet on haukkumaan, niin kas kummaa, eipä ne vastaantulevatkaan haukkujat enää mua ärsytä. Vähän relatkaa, ei se ääni ketään satuta.
"kun aistii, että omistaja kiehuu sisäisesti aina ne pienet räksät kohdatessaan."
Tässä kohtaa monet ihmiset tahtomattaan laittavat itsensä liemeen kun eivät itse edes tajua että koira peilaa omistajansa käytöstä. Jatka vaan samaa rataa, niin sulla on todellakin se haluamasi remmirähjä.
Ihan vihjeeksi niin rauhallinen sydän pidentää ikääsi. Joten älä välitä niistä pienistä ja jos välitätkin niin tee se siten että osoitat omalle koirallesi johtajuutta. Osoita että olet itse nähnyt jo maailmassa kaiken, eikä sinua hätkähytä enää mikään.
Ai miten? No vaikka siten että ohjeistat omaa koiraasi. Voit vaikka kertoa etukäteen että vastaantulijat saattavat kommentoida jotain, mutta sinun tehtäväsi on kulkea eteenpäin. Halutessasi voit vaikka tervehtiä vastaantulevia koiria. Näin niidenkään ei tarvitse joka päivä teidät nähdessään ihmetellä mikä on tuo mykkä ääliö joka kulkee yksin hirveän ison koira"peto"nsa kanssa ja joka näyttää kuin päälle kävisi.
Se että omistaja kulkee juuri kuten nämä mainitsemasi "pikkuräksyjen" omistajat, osoittaa juuri parhaiten sen että he tekevät sitä mitä sinun kuuluisi myös tehdä omansa kanssa. He näyttävät koiralleen johtajuuden, kivikasvot joita mikään ei hätkäytä mitä fifi keksii. Jos he olisivat oikeasti töykeitä tai idiootteja niin ne pikkupuudelit olisi sylissä alta aikayksikön ja/tai kantapäät suhisisi kun pusikot raikaisi. Tai huutelisi törkeyksiä sulle. Näitä on nähty. Sekä isoissa että pienissä.
Taisin kirjoittaa tekstini jotenkin puolihuolimattomasti. Eipä haukkuminen häiritse tippaakaan, kyllä mua ja koiriani haukkua saa. Mielellään tervehditäänkin pieniä koiria, jos vain omistaja antaa ymmärtää, että tämä mielellään tervehtisi. Ja jos tervehtiminen ei sovi, onpa hyvää harjoitusta omilleni, ettei kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ole tarkoitus kiinnittää huomiota.
Tarkoitin enemmän koiria, jotka haukkumisen sijaan ärisevät kuola valuen, suunnilleen kuristuen siihen hihnaansa kun ei tassut enää ota maahan. Ja flexiä niille annetaan sen verran pitkälle, että tassut repivät jo ohittajan lahjetta, mutta hampaat eivät ihan tasan yllä ottamaan kiinni.
Pikkuiset koirat haukuu, ei se egosta ja agreista jouhdu vaan pienet koirat saattaa olla arkoja sen takia haukuu, mutta nekin saa siedätyksellä muummuassa opeteltua isoihin koiriin.
ja SITTEN on toinenkin vaihtoehto.
Kannattaa ennakoivasti antaa käskyt, siinä vaiheessa kun rupeaa hakkkumaan ei se lopeta herästi haukkumistaan (sama pätee isoihinkin), koska adrealiinia on niin paljon elimmistössä
Kun tiedät koira reakoi johonkin asiaan hakkumalla( pätee myöskin muihin asioihin neuvo kun koira näkee jäniksen ymm vastaavaa, muummuassa erääseen hoito sakemanniin hyvin toimi jänisjuttu kun olin sen kanssa ulkona) kiellät sitä, enne kun tilanne on päällä, käyttäen ei sana tai mikä sitten onkin kieltosana koirallesi, koska tilanne kun on päällä koira ei kuule eikä näe mitään.
Joku voi lisätä vaihtoehtoja lisää millä saa koiran olemaan haukkumatta mutta kaksi vaihtoehtoa mitä kannataa kokeilla.
Outo on käsitys ihmisillä, pikkukoirat muka haukkuu. Totta kai ne haukkuu jos siihen on pätevä syy, En kyllä puhu nyt cihuista, vaan yleisesti pikkukoirista.
Alkuun täytyy todeta, yksi omistani on sellainen vähän tyhjän haukkuja oudoille äänille, jos se ei näe mistä ääni tulee. Voisi sanoa että se on paukkuarka. Sitä on vähän huono koulatakkin siitä, kun ei vahinkossakaan hauku jos itse olen lähellä, jysähtäköön vaikka pommi. Nuo muut on jotenkin tottuneet siihen haukkumiseen, etteivät lähde mukaan meteliin.
Mutta liikun aika paljon tuolla kaupunkissa, enkä juuri räksyttävää pikkukoiraa näe koskaan, kyllä ne tahtoo olla niitä isompia joiden hihnoissa roikutaan voimientakaa pidellen, vaikka toinen tulisi eripuolella katua vastaan, meteli on melkoinen ja lisäksi vielä se omistajien ääni, kun yritetään kieltää.
Omani kyllä luovii hiljaa ohi vähän ihmetellen mitä ne kaikki huutaa.
Jos itselläni olisi tuollainen räkyttäjä en kyllä toivoisi sen omistajan jäävän mitään selityksiä ja anteeksipyyntöjä esittämään, ei se mitään korjaa pidentää vaan ärsyttävää tilannetta
Kyllä ne samanlailla isotkin koirat haukkuu. On rotukysymys yksi syy muummuassa kun koirat haukuu, toiset rodut on herkempiä haukkumaan kun toiset, se pätee ihan samallalailla niin isoihin kun pikkasiin koiriin, otin kantaa tuossa viestissäni syitä miksi saatta pikkaset haukkua isolille koirille.
Palataakseen siedätykseen. Tuossa yhtenä päivänä tuli pienten koirien sidätyksestä telkkarista ohitustilanteessa kun ison koiran kohtasi, (yleinsä en katso koiraohjelmia telkkarista lopuun saakka, enkä yhtään koirakirjaa lukennut alusta loppuun elämäni aikana, opit on omien tai muiden oppeja :D), mutta ihan mielenkiinolla katsoin kun isoja koiria pelkäävä pikkukoira kohtasi koirasuden miten oli pikkukoiran omistajalle opit mennyt perille, hyvin oli perille opit mennyt eikä mitään ongelmaa ollut.
Pentukoiraa on helpompi opettaa asioita kun aikuisia koiria. Kun pentu tulee kotiin ne on hyvä niin isot kun pienetkin koirat totuttaa eri asioihin, totuttaa muihin koiriin, liikkua niiden kanssa jokapaikassa.
Itse en voisi kattelaa räkyttävä remmirähinä koiraa en isoa tai pientä, kylän variksetkin nauraisi, kyllä koirien omistajilla pitää kuulossa olla vikaa jos ei kuule koiransa haukkuu tai on jo tottunnut haukkuvaan koiraansa, mitkä räksyttä kaikkille mahdollisille ja mahdottomille asioille, mimmoisen kuvan ihmiset saa omistajastakin.
Paukkuarkuuteenkin on siedätystä nallipistoolilla tai starttipistoolilla totuttaa koirat teräviin ääniin, ensin ammutan kauenmpaa aina kun koira ei reakoi ääneen, kehuja koiralle, ja siirytään pikkuhiljaa lähemmäksi ampumaan, tuossa hiljakkoin eräs sai muumuassa collieta paukkuarkuuden siedätyksellä pois.
Itse kyllä muistan toisinaan kehua hyväkäytöksisiä koiria omistajilleen.
itse muista kehua...
Minusta se ei ole kuin oman itsensä korostamista jos se tapahtuu kadulla vastaantulevalle koirakolle, joka vielä on täysin vieras. Koen sen niin että rauhallinen ja hiljainen meno on heille normi tilanne.
Tuo oma turhan "riekkuja" vaikka vähän paukkuarkaan vertasinkin, ei ole siedätettävissä neuvollasi. tieltä kauempaa kun kuuluu joku ison auton tai raksan ääni, jonka peräkärryssä vielä joku pahasti kolisee, niille se räksyttää vaikka ei niitä näe. noin se tekee siloin kun ovat keskenään ulkona tarhassa.
Mutta jos olen siellä mukana ja ampuisin väikkä tykillä, silloin ei reakoisi mitenkään. Luulen että se on arka ollessaan ilman jonkinlaista turvaa, mitä koirakavereilta ei saa
Mä olen niin kyllästynyt tuohon isojen koirien omistajien jatkuvaan räkyttämiseen siitä, kuinka näitä pikkupiskejä ei opeteta tavoille vaan niiden annetaan pomottaa jne.
Kuten eräs aiempi kommentoija, niin myös minä olen omistanut sekä isoja että pieniä koiria ja voin todellakin kokemuksesta sanoa,e ttä isojen ja pienten koirien peruskäyttäytymisessä sekä kouluttamisessa on eroja! Isot koirat on huomattavasti helpompi saada oppimaan käskyjä, ne myös sosialisoituvat helpommin. Osa näistä on vielä palveluskoiria, joilla on jo geeniperimässä miellyttämisen halu aivan eri tasolla.
Haluaisinpa joskus nähdä tällaisen erinomaisia ohjeita antavan isomman koiran omistajan itse toimessa kouluttamassa vaikka pientä ja pelokasta, mutta isoegoista chihua, johon eivät tehoa perinteiset palkkaukset ym.
Tämä nykyinen kaverini hyväksyy kaikki pienemmätja itsensä kokoiset kaverit,mutta ei itseään isompia. Ja kyllä, kaverin kanssa on tapailtu isompiakin koiria. Ne tutut menee, mutta jokainen uusi vastaantulija saa raivoisan haukkuryöpyn.
Olen siis aiemmin kouluttanut esimerkillisen cockerspanielin, karjalan karhukoiran ja tipsun. Tämä chihuahua ei vaan taivu.
Sitä tässä vaan ajan takaa, että syy toki on varmasti omistajan, jos remmin toisessa päässä rähjätään, mutta tehdä silloin, kun mikään ei yksinkertaiesti auta? Siihen ei riitä vastaukseksi, että koira pitää kouluttaa. Kaikki pienet remmirähjät eivät ole omistajan laiskuuttaan kouluttamattomia, koirissa vain on eroja!
"...että isojen ja pienten koirien peruskäyttäytymisessä ja..." "Isot koirat on huomattavasti helpompi..."
Noh,ihan täysin eri mieltä...Miten se koko voi vaikuttaa vaistoihin,vietteihin ylipäätään mihinkään?Kun ihan samaa lajia nuot on koosta riippumatta.Kun rotu on yhä edelleen se määräävä perustekijä...
Pienissä on helpompia ja vaikeampia kasvattaaa ja kouluttaa.Mutta ihan samoin isoissa.Ja jos oikeasti isoista puhutaan,niin eiköhän sieltä löydy jo melkoisestikkin vaikeampaa,ei tarvi kuin ottaa esimerkiksi molossirodut...Ja jos sosiaalistamisesta puhutaan,niin kyllä sanoisin,että jos nyt pitäisi yleistää,niin enemmän helpompi pikkukoirien kanssa.
Palveluskoirat on oma lukunsa,tosin ei pk-roduissakaan kaikki ole helpommasta päästä suinkaan.
Minusta ison egon omistava ei ole pelokas.Pelokas on pelokas,pikemmin heikon egon omaava.
Ja kun koira rähjää pelokkuuttaan,niin silloin on usein vika ihan luottamuspuolessa.Koira ei luota omistan taitoihin hoitaa epämiellyttävät tilanteet plus että ei ole kunnolla opetettu miten niissä toimitaan.
Onpa ikävää että lukuisten hyvien koirien jälkeen kontollesi osui tuollainen chihuahua, jota ei pysty mitenkään kouluttamaan tai opettamaan!
Voin lohduttaa, että kyse ei ole rotuominaisuudesta, monet opettavat chihuahuallekin jos vaikka mitä, mutta koirasi lienee näitä "syntymässä säikähtäneitä" tai muutoin vaan tavallista yksinkertaisempia tapauksia. Todennäköisyys sille, että seuraavakin koira olisi jotenkin vajaa, on häviävän pieni vaikka hankkisitkin samanrotuisen koiran.
Kirjoitin tuossa nim 17 17 omasta räksyttäjästä, mutta kikka kolmonen hukassa.
Mitä tuon kanssa yrittäisi, apuva!
Niinkuin joskus on puhettakin ollut, naapurin kissat saa laulukuoron meillä pystyyn välittömästi, sitä en edes yritä karsia, kuuluu kai asiaan
Isot koirat ne ongelmia ovat ja tuottavat, eivät pienet. Räksyttäminen on pieni riesa mutta ison koiran hampaat onkin jo iso riesa.
Mitä tulee chuihin, niin olen itse nähnyt raunioradalla tasapainoisen ja toimivan chihun, mikä totteli omistajaa etsien ihmisiä siinä kun isotkin rodut.
Eiköhän loppupeleissä ole omistajista kiinni mimmoiseksi koiran muokkaa. Jos ei halua kouluttaa koiraansa niin kyllä ne isotkin on ongelma siinä kun pikkaisetkin.
On tuo aloitus minusta ylimielinen ja loukkaava. Iso koira ei ole sen parempi kuin pikkukoira. Kyllä pidän helpompana ison koiran kouluttamista jo ihan siksikin, että yllät ohjaamaan sitä seisoen, ei tarvitse kyyristellä, ja jotenkin se kontaktikin tulee luontevammin kun ne näkimet vähän ylempänä eikä siellä maanrajassa.
Pikkukoiran ase on räkytys, iso koira taas ärjyy niin että heikompia hirvittää, kumpi sitten parempi.
Itse taluttelen isoja, joilla on kutsumusta kiihtyä toisille koirille, niin oikein iloitsen, kun tulee vastaan pieniä räkyttäjiä. Mikä harjoitusmahdollisuus! Aika hyvin ollaankin jo siedätetty pienempiin koirakansalaisiin, vaikka isommat vielä nostattavat niskavilloja.
Tää oli minusta taas niin turha valitus koiraihmisiltä toisille koiraihmisille. Harvalla meistä on koira hanskassa täydellisesti joka hetki, ja miksi olisikaan? Elävä eläin se on, eikä robotti. Kumma että saman harrastuksen parissa pitää olla noin suvaitsematon nillittäjä, voisihan tuota pikkuisen veljeyttäkin osoittaa. Meille kaikille on koirat tosi rakkaita!
Hei! Meillä pikku seropi. Ei varmaan kaikilla toimi, mutta meillä tosi paljon auttaneet
isot koirakaverit. Saanut paljon itseluottamusta ja tulee kaikenkokoisten kanssa touhuun. Alkuun oli tosi arka, mutta nyt kun vietetty paljon aikaa isompien kavereiden kanssa turhat räksyilyt selvästi vähentyneet.