Siivosin vaatehuoneen ja huomasin olevani vanhojen tavarain keräilijä, Tangoissa riippui ja laatikoissa oli pinottuina jätesäkillisen verran vaatteita, käytettyjä ja aivan käyttämättömiäkin
Yhteistä niille oli, etten enää aikoihin ole käyttänyt niitä: osa on liian suuria, osa liian pieniä, eräät 1980-luvun mallistoa, toiset liiankin moderneja (niin ettei tule koskaan käyttäneeksi niitä, kun ei oikein ole juuri sellaisia tilaisuuksiakaan, missä niitä pitäisi...)
Lähetysavun Kirpputorille ovat nyt menossa. Onneksi ovat sentään puhtaita ja ehjiä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia.? Luulen, että me sota-ajan lapset olemme erityisen hanakoita keräilijöitä. Emme henno heittää pois mitään meille tarpeetonta. Säilyttelemme niitä vuosikausia komeroissamme emmekä ymmärrä antaa niille, joille ne vielä saattaisivat olla käyttökelpoisia.
Eikä tämä koske ainakaan minun kohdallani ainoastaan vaatteita. Joka kaappi tuntuu pursuavan tavaraa, jota ei tunnu milloinkaan tarvitsevan, mutta jota ei vaan saa heitetyksi pois. Jos kumminkin tulee vielä tarve...
Yhteistä niille oli, etten enää aikoihin ole käyttänyt niitä: osa on liian suuria, osa liian pieniä, eräät 1980-luvun mallistoa, toiset liiankin moderneja (niin ettei tule koskaan käyttäneeksi niitä, kun ei oikein ole juuri sellaisia tilaisuuksiakaan, missä niitä pitäisi...)
Lähetysavun Kirpputorille ovat nyt menossa. Onneksi ovat sentään puhtaita ja ehjiä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia.? Luulen, että me sota-ajan lapset olemme erityisen hanakoita keräilijöitä. Emme henno heittää pois mitään meille tarpeetonta. Säilyttelemme niitä vuosikausia komeroissamme emmekä ymmärrä antaa niille, joille ne vielä saattaisivat olla käyttökelpoisia.
Eikä tämä koske ainakaan minun kohdallani ainoastaan vaatteita. Joka kaappi tuntuu pursuavan tavaraa, jota ei tunnu milloinkaan tarvitsevan, mutta jota ei vaan saa heitetyksi pois. Jos kumminkin tulee vielä tarve...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan samanlainen keräilijä olen minäkin ollut, mutta kun jouduin tyhjäämään perikuntaan kuuluvana isoa huoneistoa, tajusin kuinka turhaa krääsää sitä pitää vuositolkulla kaapeissaan, ja mikä työ jälkeenjääville!
Sain taas muistutuksen kuolevaisuudesta, ja aloin raa'asti hävittämään ylimääräistä, ihan omaisiani ajatellen. Nyt kaapeissa on tilaa, kunhan en vaan alkaisi taas keräilemään....
Olin 60 luvulla nuori ja hoikka ja vielä 70 luvullakin. Silloin ostin ja ompelin paljon vaatteita. Tehdasvalmisteisetkin olivát hyvää kotoimaista laatua silloin. Talletin kaiken mummolan vintille ja tytär on käynt kuin Butigeuessa siellä hakemassa vaatteita päälleen.On nyt saman kokoinen kuin minä silloin.
Työkaverit sun muut kuulemma kadehtivat ,että mistä niitä esim Marimekon vaatteita saa?
No hyvä että tulee uusio käyttöön . Miehenkin vaatteet ovat menneet eräälle sen henkiselle nuorelle miehelle joka seuraa muotia. Se on vaan se vitsi ,että pitää säilyttää 30 vuotta ennenkuin tulevat uudestaan muotiin ,nuorempia vaatteita on turha viedä edes kirpputorille.
Tässä sitä sitten vasta oikein keräilijä on.
Poika toi mökiltä viimeisen kassillisen pestäviä vaatteita, niitä tässä peseskelen.
Mökillehän tulee vietyä usein niitä vaatteita, mitä ei kotioloissa enää syystä tai toisesta kelpuuta, meillä niin tyttäreni, miniäni kuin minä. Ja arvaatte, että kaapit pursuavat. Sota-ajan lapsena minähän niitä enimmäkseen käytän, joskin enimmäkseen siellä oleilenkin. Paljolti jää siis käyttämättä.
Viimeksi toin tullessani joitakin mielestäni hyviä nuorten vaatteita takaisin ja tarjosin täällä käytettäväksi. Ei tullut kuuloonkaan.
Ei kelpuutettu. Ihan pienillekään ei vanha kelpaa. Hm!
Siispä panen menemään rajan taakse Karjalaan. Samalla taas kerran käyn läpi "garderoopini", josko nyt jostain luopuisin, kaikissa kun on olevinaan sitä jotain niin mieluisaa ja kun mahtuvat. Koska ihminen viisastuisikaan!?
No, jonkinverran irtosi.
Voi herranjestas mikä mahtava keräilypaikka mökki
onkaan, sinne vain kaikki mitä ei kotona enää
kehtaa käyttää. niin kipot kuin vaatteista puhumattakaan. On se sitten merkillistä, kun ihminen ei
mistään haluaisi luopua, Ain ajattelee että
tuotakin voi vielä mökillä tarvita, ja kas kummaa
olen monta kertaa tarvinnut. Jos kotona on joku
remontti vaikka meneillään niin sinne mökille
vain kaikki ylimääräinen.
Oh ho tulipa pitkään ja hartaasti ;-))
Kyllä huvittivat nuo sanasi.
Niin juuri asianlaita on. Ihan prikullleen!!! :)))
vanhan keräilyn tai säästämisen suhteen tehnyt täys käännöksen.
Mökilläni,remontin tehtyäni ,mieheni kuoltua, laitoin varastoista kaiken romun säkkeihin. Tyhjensin mieheni haalimat mutterit ,ruuvit sen sadat välineet,mitä liiterin alustat oli täynnä,ja saivat mennä säkkeihin,ja palavista tein kokon.
Kerralla lähti paljon ja vain yhtä esinettä olen haikaillut.
Naapurini tuli lainaamaan sitä mangneettia,jolla olivat ottaneet edellisenä kesänä lekan järven pohjasta ylös.
Nyt heiltä putosi viikate ,kun niittivät kaisloja ja mieheni hyvä" esine"olisi ollut tarpeen.
Päiväilivät ,miten sinä senkin laitoit pois.
Enpä olisi laittanut,jos olisin tiennyt,mutta meni sinne varmaan paljon muutakin tarpeellista.
Kotona kylmästi laitan joutavat tavarat pois.
Ajattelen kauhulla lapsiani,mikä urakka heillä on vieläkin jälkeeni,mihin pistävät maalaamani taulut,käsityöt ,vitriinikaapin sisällön,kun heillä on kodit valmiina,ja taulujani joka perheessä,kuka niitä mihinkään huolii.
Pahalta tuntuu varmaan panna jätelavallekin ja onhan niihin rahaa uponnut.
No ei auta,katselen pilven reunalta ja aiheutan huonoa omaatuntoa lapsilleni.
Höpöttelen joutavaa,minulta syntyy,Skillan
Keräilijä olen minäkin.
Kun äiti muinoin sanoi että kaikkea seitsemän vuoden kuluttua tarvitaan, en uskonut sitä silloin.
Nyt olen huomannut sanonnan paikkansapitävyyden.
Vaatteissa etenkin. Samat vanhat mallit ovat muutamien vuosien jälkeen aivan uutta muotia.
siitä, että en ole ainoa, joka joskus on pulassa sekä kerätyn että poisheitetyn tavaran kanssa. Onhan ilmiselvää, että jos tavara heitetään pois/annetaan keräykseen, niin heti huomenna sitä tarvittaisiin tai sitten ensi viikolla ja viimeistään puolen vuoden kuluttua.
Joskus etsiskelen pitkäänkin kadonnutta tavaraa vaikka sitä ihanaa rakasta puseroa, kunnes ykskaks muistan sen joutuneen poistettavien kategoriaan. Toisinaan taas harmittelen syksyllä, miksi annoinkaan keväällä sen vanhan hyvän takkini pois, vaikka varsin hyvin tiedän näin tapahtuneen siitä syystä, että ostaisin lopultakin sen kuluneen tilalle uuden ja vähän lämpimämmän (ja tietenkin kauniimman). Silkkaa turhamaisuutta.
Mutta onneksi en enää pese viilipurkkeja pinoon astiainkuivauskaappin!
Enhän tiedä minkä ikäinen olet, mutta kun muistelen aikaisempaa omaa elämääni, niin muistan sieltä noiden viilipurkkien pesemisen ja tarpeen olleen todellista tarvetta.
Rahat kun menivät lasten tarpeisiin , niin minä ainakin käytin kaikki mahdolliset kelvolliset purkit ja purnukat.
Neliömuotoiset käyvät pakastimiin vieläkin . Sain tyttäreltäni juuri maitopurkissa pakastetun ternimaitolitran.
Kyllä monta centtiä voitaisiin säästää kun kierrätettäisiin vaikka vain omassa taloudessa käyttökelpoiset tavarat.
Mutta kun täytyy tehdä niinkuin toisetkin tekevät.
Sanoi tyttäreni 13 vuotias poika äidilleen " ei kai minun tarvitse näyttää köyhikseltä koulussa vaikka muuten sitä olisinkin".
Oli kai jostain vaatteesta kysymys.