"Te olette luotseja." Santiny huomautti Jokutyypilla ja Kurpizzalle. Luotsit eivät näyttäneet riemastuneilta. He vilkuilivat muita, joista puolet näyttivät sääliviltä ja puolet vahingoniloisilta.
"Joo... Mennään mennään." Kurpizza mumisi. Hän otti paistinpannunsa ja lähti kirveen kanssa aseistautuneen Jokutyypin perään.
Pitäisi kai kertoa tilanteesta? Suolistolaiset olivat voittaneet (kiristäneet) lomamatkan eräälle saarelle. Keskellä yötä he olivat heränneet karjuntaan ja kummallisiin ulkona kuuluviin ääniin. Siiliö ja Trotskilainen olivat aluksi olleet satavarmoja, että asialla olisi Norski, mutta myöhemmin paljastui, että asialla olikin joku saarella asuva hirviö. Suolistolaiset ryntäsivät (ullatus, ullatus, kuten aina minun tarinoissa) metsään mörön perään. Nyt he olivat päässeet ilmeisesti sen lähettyville, ja luotsit päätettiin tapat... siis käskeä menemään ensiksi.
Rahina ja murina kuuluivat lähempänä. Luotsit hiipivät puiden taakse ja jäivät sekunniksi tuijottamaan hirviötä. Lähdetäänkö siitä, että se oli valtava. Tuntui hämmästyttävältä, että sellainen oli edes pystynyt olemaan piilossa metsikössä. Silmät olivat kirkkaan valkoiset ja kellertävät torahampaat. Pitkä, loputtomiin jatkuva kuolavana valui sen toisesta suupielestä.
"Ihan kuin minä maanantai aamuna." Kurpizza sihisi.
Hirviö murahti, ja käänsi päätään niin rivakasti, että luotsit joutuivat kumartumaan kuolavanan tieltä.
"Muistuttaa JANESIa." Jokutyyppi mutisi.
Hirviö haisteli ilmaa, se ei ilmeisesti hoksannut, missä luotsit olivat. He tekivät u-käännökseen ja lähtivät juoksemaan toisten luo.
"PAETKAA!" Jokutyyppi huusi. Sekunnin kaikki tuijottivat hölmistyneinä, mutta sitte hirviön karjaisu täytti ilman.
Enää ei tarvinnut käskeä.
Suolistolaiset ryntäsivät takaisin mökille, mutta kukaan heistä ei koskaan ehtinyt sinne. Hirviö loikkasi eteen, ja muutama lensi ilmavirran vaikutuksesta minnelie. Jäljellejääneet pakenivat ympäri metsää. Trotski oli muita hiukan kömpelömpi metsässä juoksija ja jäi hiukan jälkeen. Hän oli näkevinään jonkun toisen suolistolaisen, kääntyi väärään suuntaan, putosi jyrkältä rantapenkeereeltä johonkin, joska kuului härski slurps.
Trotski oli humpsahtanut lanteitaan myöten johonkin liejuiseen ja vastenmieliseen jorpakkoon, johon jalat jähmättivät kiinni kuin sementtiin. Silmälasit olivat lentäneet tiesminne ja takaa kuului otuksen karjuntaa. Trotski seuloi aivojaan löytääkseen jotain, jotain hyödyllistä, jonka avulla voisi päästä pois liejulammikosta. Ei mitään. Onneksi sentään Trotski oli Trotski, eikä Tukija, sillä Tukija olisi taatusti ollut sitä mieltä, että Trotsikin pitäisi aatteensa nimissä hankaloittaa tilannetta vielä jotenkin...
"Kuka siellä?" hämärästi tutun kuuloinen ääni kuului vähän matkan päästä.
"Eräs Trotskilainen." Trotski vastasi. "Entä siellä?"
"Se Tolkien riippuvainen nollaykkönen." kuului äreä vastaus. Trotski irvisti. Juuri HeKeKeen piti pudota samaan paikkaan.
Kauempaa kuului kirkunaa, huutoa ja muutamia loiskahduksia, josta päätellen jotkut olivat päätyneet järveen.
Israelin tukija ja Jokutyyppi kömpivät ylös järven toiselta laidalta. Hirviön mylvintä kuului sen verran läheltä, että piiloutuminen kuulosti järkevältä. Kiroillen he kömpivät läheisen kiven taakse. Hetken juteltuaan he inttivät, kumpi on parempi olla, itseoppinut narsisti vai psykopaatti. Jokutyyppi paasasi psykopaatin sielunelämästä sun muusta ja Israelin tukija selitti narsistina olon etuuksista. Lopulta he kyllästyivät ja yrittivät vaihtaa puheenaihetta propakandaan ja diktattureihin ja historian suurimpiin huijauksiin, mutta Israelin tukija hermostui Jokutyypin nimetessä Jeesuksen yhdeksi historian kuuluisimmista huijareista. Israelin tukija halusi osoittaa väitteen vääräksi ja alkoi siteerata Raamattua. Jokutyyppi kyllästyi ja alkoi itse viittaamaan puheessaan Stephen Kingin kirjoihin.
Lopputuloksena Israelin tukija ajatteli, että ysikasien puhetta ja logiikkaa on mahdoton käsittää ja Jokutyyppi tuumi Israelin tukijan vanhentuneen ennenaikaisesti ja totesi ysiseiskojen kaikkien olevan tavalla taikka toisella outoja.
Jokusen matkan päässä Kiekkoilija kompuroi ylös ojasta. Hetken hän räpytteli silmiään. Mitäs seuraavaksi? Mitä Harry Potter tekisi tässä tilanteessa? Entä Teemu Selänne? Tovin mietittyään hän lähti tarpomaan oikeaksi katsomaansa suuntaan. Poispäin Israelin tukijasta ja Jokutyypistä.
(Jatkuu)
"Joo... Mennään mennään." Kurpizza mumisi. Hän otti paistinpannunsa ja lähti kirveen kanssa aseistautuneen Jokutyypin perään.
Pitäisi kai kertoa tilanteesta? Suolistolaiset olivat voittaneet (kiristäneet) lomamatkan eräälle saarelle. Keskellä yötä he olivat heränneet karjuntaan ja kummallisiin ulkona kuuluviin ääniin. Siiliö ja Trotskilainen olivat aluksi olleet satavarmoja, että asialla olisi Norski, mutta myöhemmin paljastui, että asialla olikin joku saarella asuva hirviö. Suolistolaiset ryntäsivät (ullatus, ullatus, kuten aina minun tarinoissa) metsään mörön perään. Nyt he olivat päässeet ilmeisesti sen lähettyville, ja luotsit päätettiin tapat... siis käskeä menemään ensiksi.
Rahina ja murina kuuluivat lähempänä. Luotsit hiipivät puiden taakse ja jäivät sekunniksi tuijottamaan hirviötä. Lähdetäänkö siitä, että se oli valtava. Tuntui hämmästyttävältä, että sellainen oli edes pystynyt olemaan piilossa metsikössä. Silmät olivat kirkkaan valkoiset ja kellertävät torahampaat. Pitkä, loputtomiin jatkuva kuolavana valui sen toisesta suupielestä.
"Ihan kuin minä maanantai aamuna." Kurpizza sihisi.
Hirviö murahti, ja käänsi päätään niin rivakasti, että luotsit joutuivat kumartumaan kuolavanan tieltä.
"Muistuttaa JANESIa." Jokutyyppi mutisi.
Hirviö haisteli ilmaa, se ei ilmeisesti hoksannut, missä luotsit olivat. He tekivät u-käännökseen ja lähtivät juoksemaan toisten luo.
"PAETKAA!" Jokutyyppi huusi. Sekunnin kaikki tuijottivat hölmistyneinä, mutta sitte hirviön karjaisu täytti ilman.
Enää ei tarvinnut käskeä.
Suolistolaiset ryntäsivät takaisin mökille, mutta kukaan heistä ei koskaan ehtinyt sinne. Hirviö loikkasi eteen, ja muutama lensi ilmavirran vaikutuksesta minnelie. Jäljellejääneet pakenivat ympäri metsää. Trotski oli muita hiukan kömpelömpi metsässä juoksija ja jäi hiukan jälkeen. Hän oli näkevinään jonkun toisen suolistolaisen, kääntyi väärään suuntaan, putosi jyrkältä rantapenkeereeltä johonkin, joska kuului härski slurps.
Trotski oli humpsahtanut lanteitaan myöten johonkin liejuiseen ja vastenmieliseen jorpakkoon, johon jalat jähmättivät kiinni kuin sementtiin. Silmälasit olivat lentäneet tiesminne ja takaa kuului otuksen karjuntaa. Trotski seuloi aivojaan löytääkseen jotain, jotain hyödyllistä, jonka avulla voisi päästä pois liejulammikosta. Ei mitään. Onneksi sentään Trotski oli Trotski, eikä Tukija, sillä Tukija olisi taatusti ollut sitä mieltä, että Trotsikin pitäisi aatteensa nimissä hankaloittaa tilannetta vielä jotenkin...
"Kuka siellä?" hämärästi tutun kuuloinen ääni kuului vähän matkan päästä.
"Eräs Trotskilainen." Trotski vastasi. "Entä siellä?"
"Se Tolkien riippuvainen nollaykkönen." kuului äreä vastaus. Trotski irvisti. Juuri HeKeKeen piti pudota samaan paikkaan.
Kauempaa kuului kirkunaa, huutoa ja muutamia loiskahduksia, josta päätellen jotkut olivat päätyneet järveen.
Israelin tukija ja Jokutyyppi kömpivät ylös järven toiselta laidalta. Hirviön mylvintä kuului sen verran läheltä, että piiloutuminen kuulosti järkevältä. Kiroillen he kömpivät läheisen kiven taakse. Hetken juteltuaan he inttivät, kumpi on parempi olla, itseoppinut narsisti vai psykopaatti. Jokutyyppi paasasi psykopaatin sielunelämästä sun muusta ja Israelin tukija selitti narsistina olon etuuksista. Lopulta he kyllästyivät ja yrittivät vaihtaa puheenaihetta propakandaan ja diktattureihin ja historian suurimpiin huijauksiin, mutta Israelin tukija hermostui Jokutyypin nimetessä Jeesuksen yhdeksi historian kuuluisimmista huijareista. Israelin tukija halusi osoittaa väitteen vääräksi ja alkoi siteerata Raamattua. Jokutyyppi kyllästyi ja alkoi itse viittaamaan puheessaan Stephen Kingin kirjoihin.
Lopputuloksena Israelin tukija ajatteli, että ysikasien puhetta ja logiikkaa on mahdoton käsittää ja Jokutyyppi tuumi Israelin tukijan vanhentuneen ennenaikaisesti ja totesi ysiseiskojen kaikkien olevan tavalla taikka toisella outoja.
Jokusen matkan päässä Kiekkoilija kompuroi ylös ojasta. Hetken hän räpytteli silmiään. Mitäs seuraavaksi? Mitä Harry Potter tekisi tässä tilanteessa? Entä Teemu Selänne? Tovin mietittyään hän lähti tarpomaan oikeaksi katsomaansa suuntaan. Poispäin Israelin tukijasta ja Jokutyypistä.
(Jatkuu)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et sitten laita minua suohomojen uhriksi! XD
Minä en kirjoittele erotiikkatarinoita... Hyvää yötä. XD
Sentään. Olet palstamme ainoa toivo.
tunnetko, ryssäin nuolija, kiinnostusta homoerotiikkaan?
miksi ajatuksesi sinkoilivat suoraan jätkien toistensa paneskeluun, kun kaksi toisilleen vittumaisinta putosivat samaan jorpakkoon?
oletko käsittänyt olevasi syvästi ihastunut HeKeKeehen?
Psykologi ei nyt tajua. Putosin suohon, kuten Kurpizzan aiemmin kertomassa vitsissä. Viittasin kirjoituksellani vitsiin.
Oletko nyt tyydyttynyt?
pidätkö suhdettanne vitsinä?
tiesitkö, että toisten tunteilla ei saa leikkiä?
kiinnostaako minun tyydyttymiseni sinua?
Kuulostaa aivan Morsolta! :O
(Jatkuu, hiukan jäljessä ehkä...)
Suwastika ryömi pärskien pois järvestä. Pitää varoa, ettei Nasse saa häntä kiinni ja ammu haulikolla... Piecekin saattaa ampua haulikolla... Piceä ei ole kylläkään näkynyt pitkään aikaan.
Metsästä kuuloi hirviön karjuntaa.
Pitäisikö se ampua haulikolla? Mistä löytyisi haulikko?
HeKeKee ja Trotski olivat sillävälin kiistelleet homoparituksista sunmuusta heille läheisestä aiheesta. Elleivät kumpikin olisi ollut kiinni suossa, he olisivat varmaankin käyneet jo käsiksi. Ei niin. Vaan tappamistarkoituksessa.
HeKeKee vilkaisi vasemmalle puolelleen ja näki liejussa Trotskin silmälasit.
"Ovatko lasisi hukassa?" hän kysyi.
"Joo. Löysitkö sie ne?"
Ja näin Tortski sai lasinsa takaisin. HeKeKee katsoi, kun pulinoiden trotskilainen laittoi lasit päähän ja onnistui näyttämään Tohtori Sykeröltä. HeKeKee alkoi huomaamattaan hyräillä tunnusmusiikkia.
"Tulee mieleen se vitsi, jossa oli suohomoja." Trotski naurahti.
Hetken kumpikin oli ihan hiljaa. Yhtäkkiä pusikosta kuuluivat kahdet askeleet...
Ocean, Kurpizza, Xslim sekä Neloth olivat pudonneet metsikköön. Hetken aikaa kaikki olivat olleet ihan pihalla kaikesta. Lopulta he lähtivät arpomaansa suuntaan. Siis yrittivät. Kurpizza oli kompastui ryömivään Suwastikaan.
"Missä on haulikko?" Suwastika aloitti heti tärkeimmästä asiasta.
"En satu omistammaa haulikkoa." Ocean sanoi masentuneena.
"Minä en ole Rainbowdash." Xslim huomautti.
"Eikö kenelläkään ole haulikkoa? Taatusti Nettikummitus on vienyt ne..." Kurpizza tuhahti.
"Voitaisiinko mitenkään jatkaa matkaa?" Neloth voihkaisi.
Nasse havahtui jostain pusikosta. Kömpiessään ylös hän näki Santinyn ja Fnfn:n. Kumpikin näytti aavistuksen tärähtäneeltä.
"Kaikki hyvin?" Fnfn kysyi. Nasse sanoi, ettei asiat todellakaan olleet hyvin. Taskumatti oli tyhjä, he olivat eksyneet metikköön, jossa oli vapaana iso paha mörkö, joka arvatenkin oli hyvin. hyvin vihainen...
"Arara kedavra!" joku huusi hypätessään esiin tyhjästä. Nasse sai nipinnapin kiskaistua päänsä pois jääkiekkomailan tieltä.
Santiny ja Fnfn kiljaisivat ja Santiny huitaisi kurssikirjallaan hyökkääjää päähän.
"Kiekkoilija?" Fnfn sanoi ällistyneenä.
"Joo. Mistä arvasit?" Kiekkoilija sanoi hieroen päätään.
Assassin ja Siiliö vaihtoivat jo neljännen kerran suuntaa.
"Eikö tämä metsä lopu ikinä?" Assassin ärisi.
"Täällä ei ole siilejä." Siiliö sanoi.
Vakkarit jähmettyivät kuulessaan askelia. Pensaiden takaa ilmestyivät Rainbowdash120, Fluttershy-yey, VeH ja Sirppi.
"Ihmisiä!" Raippari kiljaisi ja ryntäsi kädet ojossa Siiliötä ja Assassinia kohti. Siiliö perääntyi ja kaatui kiroten ojaan. Assassin nappasi kepin käteensä ja lähti perääntymään.
"Avara kedavra!" Tiedätte-kai-kuka kiljaisi loikatessaan esiin tyhjästä.
(Jatkuu vieläkin... Olen pahoillani...)
pitäisi varmaan itekki kirjottaa joku ebin tarina ihan vaan kesäloman kunniaks. Jatkoa odotellessa :)
Juu. Rohkeasti vain. Tuo edellinen pätkä oli hiukan sekava.... Jospa seuraava oli järkevämpi.
Minulla hiukan pysähtyi kirjoittaminen, koska en ihan aika järjestyksessä kirjoittanut...
XD "minä en ole rainbowdash"