voiko keneekää poikaa enään luottaa?..

Mitäs tutustut ja ihastut kusipäihin, älä yleistä...

Voiherranjumala, ei sitä noinkaan voi sanoa. Kusipäisyyen voi huomata myöhemmin, ellei sitte heti pojasta paista ulos että tämän on douche & player. Joistaki ei huomaa heti.

Sanoisin, että älä tähän poikaan luota enää ja kokeile valita tarkasti, keihin luotat ihmisistä ylipäätänsä.

Hei nyt cmoon käyttäjä avuton. Eikö teistä tytöistä muka yksikään koskaan valehtele pojille? Itselle kaikki tytöt sanovat aina: "Ulkonäkö ei oo yhtään tärkeetä. Vaan luonne ratkaisee" Se on valetta! Jos ette katsoisi muuta kuin ulkonäköä en olisi sinkku, koska tosi monet tytöt sanovat luonnettani täydelliseksi ja mua tosi ihanaksi pojaksi. Silti kukaan ei haluu olla muuta kuin kavereita, koska en oo lähelläkään täydellistä ulkonäön kannalta. Itse en oikeasti kato ulkonäköä esteeksi ystävyyteen enkä seurusteluun enkä mihinkään! Sitä paitsi, kaikki ovat kauniita omalla tavallaan ja itse ajattelen kaikkien olevan kauniita ja siksi en ole rumaa tyttöä nähnyt moneen vuoteen. Ja tuo sun ongelmas. Mitä sää siitä oikeesti valitat!?! Tykkääminen on samaa kuin ihastuminen. Ihastuminen on vain hetkellistä ja se saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Jotkut tykkäävät jostakusta pitkään ja toiset vain hetken. Itse olin ihastuneena kolme vuotta erääseen luokkalaiseemme tyttöön, kunnes seiskalle siirryttäessä näin hänen oikean luonteensa. Harva uskaltaa edes olla sellainen, kuin oikeasti on. Ja tämä: "Just ku luulin ett yks poika oikeesti tykkää musta eniten ku muista, nii osottautui huijaamaan tai ainakin tuntuu siltä.." Ei se v*tt* oikeesti ole huijaamista! Hänen tunteensa on voinut vain muuttua ja mitä sit vaikka hän tykkäisi jostakusta muusta!? Ne ovat hänen tunteensa. Et sää niihin voi vaikuttaa. Ja vielä tämä: "voiko keneekää poikaa enään luottaa?.." Älä yleistä tuota asiaa! Itse suurin osa tytöistä (Ei kaikki!) haluaa aina tutustua ja olla sellaisen kusipää pojan kanssa, joka juo, polttaa, häiriköi tunneilla, v*tt*ilee opettajille, menestyy kokeissa huonosti ja on muutenkin pahis. Sitten kun sellaisen pojan kanssa päätyy yhteen niin sit hetken päästä tosi moni (HUOM! Ei taaskaan kuiteskaan kaikki vaan tosi moni!) tulee itkemään sitä, miten perseestä kaikki pojat ovat, kun koskaan kehenkään ei voi luottaa vaan aina ne pettää ja onkin täysiä kusipäitä. Sit menee taas hetki nii taas ollaan sellasen komeen kusipään kanssa yhessä ja ollaan niin rakastuneita ja pian taas itketään. Se ei ole poikien vika yleensä vaan tyttöjen! Te tytöt sen päätätte millaisen kanssa haluatte olla! Katsotte yleensä aina vain ulkonäköä ja luonne tulee lähes aina viimeisenä! (Ei kaikki tätä tee mut suurin osa silti) Lähes kaikki kattoo meitä rumempia aina sillein: "Ei h*lv*tt* toi on ruma. Ei tollasen kanssa vois kukaa tervejärkine ees harkita olla kaverina ees saati sitte seurustella." Yleensä me rumemmat pojat olemme niitä kilttejä, hyvin menestyviä ja ystävällisiä. Mutta silti ei. Ulkonäön takia suurin osa ei halua tutustua meihin! Se ihan oikeasti tuntuu pahalta! Itse olen hyvin herkkä ja tunteikas 15-vuotias poika ja se ihan oikeasti sattuu! Ja lopuksi, KAIKILLE TYTÖILLE NEUVO!!! Älkää oikeasti tulko valittamaan jos joku pahis poika särkee sydämmenne! Itse olette sellaisen kusipään valinnut! Jos katsoisitte meihin rumempiin ja hiljaisiinkin päin ja tutustuisitte, huomaisitte, että olemme yleensä paljon parempia kuin ne kusipäät!

Jotkut tytöt valitsevat ulkonäön perusteella poikaystävän, vaikka muuta väittävätkin. Ikävää sinänsä, koska yleensä me pojat, joilla olisi hyvä luonne, niin joudutaan olemaan ilman tyttöystävää. Meistä "vähemmän komeista" pojista saadaan vain pintaraapaisu ja sillä tehdään johtopäätöksiä.

Minulla ei ole välttämättä pisintä penistä tai komeinta ulkonäköä, mutta luonne on kaikkea sellaista, mistä saa unelmoida. En välttämättä ole luonteenikaan puolesta täydellinen, eihän kukaan ole, mutta varmasti minulla on paljon parempi luonne kuin tuollaisilla kusipääpojilla.

Tunteiden muuttuminen ja luottamuksen pettäminen on niin kaks eri asiaa, etten ymmärrä tossa sun aloituksessa mitään järkeä. Tunteet muuttuu, toisilla kuin tuuliviiri, surullista mutta totta.

Mulla on ystävä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joten tunteet todellakin muuttuu, mutten ikinä ole elämässäni kokenut päivää jolloin en olisi häneen luottanut. Samaan tapaan vastapainoksi olen rakastanut ja luottanut, pettynyt ja rakastanut silti. Kokenut pettymyksen uudestaan ja sen myötä tunteet hiipuneet.